Post by Kiaran on Mar 14, 2023 14:09:49 GMT 2
Royal Cup- valmennus ✻ 22.04.
Kartano järjestää kouluvalmennuksen, joka on tarkoitettu Royal Cupissa kilpaileville ratsukoille. Osallistumisoikeus tarkistetaan kutsusta ja rankinglistasta, että ilmoittautuminen pitää tehdä ennen valmennukseen ilmoittautumista. Ratsukot pääsevät harjoittelemaan omalla kilpahevosella tai kartanon lainahevosella niitä asioita, jotka eivät radalla viimeksi sujuneet. Nyt ensimmäisen Royal Cupin jälkeen valmennuksen teema on hevosen suoruus, notkeus ja rentous, sillä lauantaina radalla nähtiin useampi jännitynyt ja korkkiruuvilla kiemurteleva ratsukko. Valmennus on tarkoitus olla palauttava ensimmäisen osakilpailun jälkeen ja tehdä myös haastavampia tehtäviä esimerkiksi avo-sulkuvaihdot, avotaivutus piaffessa ja passagessa, sulkutaivutusta, laukanvaihtoja jne.
Valmennus pidetään lauantaina 01.04. ja ensimmäinen ryhmä aloittaa klo 10. Yhteen ryhmään mahtuu neljä ratsukkoa ja jokaisen ryhmän välissä on tunnin mittainen tauko, jossa kaikille ratsukoille annetaan sinä aikana henkilökohtainen palaute 15min. Toinen ryhmä alkaa klo 12 ja kolmas klo 14. Valmentaja on itävaltalainen kouluratsastaja tähti Orikulman Oriasemalta Finn Klammer.
Finn Klammer on klassiseen kouluratsastukseen ja akateemiseen ratsastustaiteeseen perehtynyt valmentaja. Hän haluaa edetä hevoskohtaisesti ja saada aikaan tervettä sekä luonnollista liikettä kokoamisen ja liikkeen sujuvuuden kannalta. "Hevosen tulisi liikkua aktiivisena, hyvässä tasapainossa, notkeasti ja kevyesti, kevyellä ohjastuntumalla", Finn kommentoi ennen valmennuksen alkua. Hän on 54-vuotias harmaa hiuksinen, mutta hyväkuntoinen herrasmies. Hän opettaa johdonmukaisesti, mutta lempeästi ja informatiivisesti. Kehuu kun onnistuu, neuvoo kun on tarve.
Koska kyseessä on Royal Cupiin liittyvä valmennus on osallistuneilla mahdollisuus tienata lisäpisteitä tuotoksen muodossa. Tuotos voi olla teksti tai piirros ja sen voi lähettää osallistumislomakkeen jälkeen tuotoksille tarkoitettuun paikkaan. Muista mainita selkeästi kuka ratsastaja kyseessä ja, että kyseessä on valmennus. Osallistumisesta saa 2 lisäpistettä, kun lomakkeeseen vastaamisesta ja tuotoksesta saa 6 lisäpistettä.
Osallistuminen kiinni.
Valmennus pidetään lauantaina 01.04. ja ensimmäinen ryhmä aloittaa klo 10. Yhteen ryhmään mahtuu neljä ratsukkoa ja jokaisen ryhmän välissä on tunnin mittainen tauko, jossa kaikille ratsukoille annetaan sinä aikana henkilökohtainen palaute 15min. Toinen ryhmä alkaa klo 12 ja kolmas klo 14. Valmentaja on itävaltalainen kouluratsastaja tähti Orikulman Oriasemalta Finn Klammer.
Finn Klammer on klassiseen kouluratsastukseen ja akateemiseen ratsastustaiteeseen perehtynyt valmentaja. Hän haluaa edetä hevoskohtaisesti ja saada aikaan tervettä sekä luonnollista liikettä kokoamisen ja liikkeen sujuvuuden kannalta. "Hevosen tulisi liikkua aktiivisena, hyvässä tasapainossa, notkeasti ja kevyesti, kevyellä ohjastuntumalla", Finn kommentoi ennen valmennuksen alkua. Hän on 54-vuotias harmaa hiuksinen, mutta hyväkuntoinen herrasmies. Hän opettaa johdonmukaisesti, mutta lempeästi ja informatiivisesti. Kehuu kun onnistuu, neuvoo kun on tarve.
Koska kyseessä on Royal Cupiin liittyvä valmennus on osallistuneilla mahdollisuus tienata lisäpisteitä tuotoksen muodossa. Tuotos voi olla teksti tai piirros ja sen voi lähettää osallistumislomakkeen jälkeen tuotoksille tarkoitettuun paikkaan. Muista mainita selkeästi kuka ratsastaja kyseessä ja, että kyseessä on valmennus. Osallistumisesta saa 2 lisäpistettä, kun lomakkeeseen vastaamisesta ja tuotoksesta saa 6 lisäpistettä.
Osallistuminen kiinni.
Osallistujat 5/12
Ensimmäisessä Royal Cup- valmennuksessa käsiteltiin hevosen suoristamista, vinoutta ja kokoamista. Jokainen on vino joskus, kaikki ei ole aina täydellisessä tasapainossa. Valmennuksessa ratsukot saivat uusia työkaluja koskien hevosen kokonaisvaltaista rentoutta ja sitä kautta hevosen kokoamista klassisin opein. Shoulder fore oli useammalla uusi termi, mutta shoulder fore on avotaivotuksen, shoulder in, niin sanottu esiaste. Shoulder foressa hevonen kääntyy kaulasta ja olkapäistä, ja tällä voidaan helposti korjata avotaivutuksen virheitä. Koska silloin kuin hevonen kulkee taipuneena suoraa uraa pitkin missä tahansa askellajissa, on helppoa lähteä työstämään avotaivutusta hyvässä tasapainossa ja aktiivisella hevosella. Koska erona on, että shoulder foreen lisätään poikitus ja saadaan hyvä avotaivutus.
Ryhmä 1. klo 10 (maneesi)
Papu Kaarnakallio - Toope
Jokainen kilpailuissa käyvä tietää, ettei Touareg ole lempinimensä veroinen pölkkypää. Upea helmenvärinen ori ravasi korskuen uraa pitkin. Jäykkyyttä orista ei löytynyt, kun häikäisevä hevonen liikkui notkeasti eteenpäin ja nosteli etujalkoja korkealle, ehkä jopa turhan ylös. Ratsastaja kertoi, että etujalkojen liikkeen liioittelu oli heidän kompastuskivi, kun Toope usein lähti alkuun haukkaamaan liikaa ilmaa mahan alle, ja siten pääsi sitten vinoksi. Etenkin kaarevilla urilla ratsastaminen oli ajoittain haastavaa, kun Toope ei tahtonut keskittyä ja ryhti putosi nopeasti lapojen päälle.
“Muista palkita pienestä. Heti kun liikkuu hyvin ja tasapainoisesti. Silloin kaikki avut ovat hiljaa ja anna tarvittaessa enemmän ohjaa, että muoto pääsee pyöreämmäksi”, Finn kehui ratsukkoa ja Toope tarjosi erittäin hienoa avo- ja sulkutaivutusta harmonisessa ravissa sekä laukassa suoralla uralla kuin ympyrällä. “Istunta pysyy vakaana, mutta mukautuu askeleihin. Älä tuuppaa lantiolla ja hevonen ei ole koottuna, jos pääset pomppimaan satulassa. Kohota ihan vähän kankiohjaa ja siirrä oma painopiste taakse”, Finn kertoi, kun Toope alkoi avotaivutuksessa keventyä liikaa ja selkä pääse valahtamaan notkoksi, jolloin takaosan työstö katosi. Meni hetki saada Toope takaisin työskentelymoodiin, mutta yhteyden löydyttyä Papu ratsasti oria erinomaisesti myös avo-sulku vaihdoilla isolla ympyrällä.
“Mikäli ratsu alkaa vauhkoontua ja innostua liikaa, on sholder fore hyvä valmistelu avotaivutukseen. Näin pääset heti korjaamaan pienet virheet ennen orin taivuttamista rungosta”, Finn kertoi ja avotaivutukset alkoivat nyt parantua loppua kohden. Toope rentoutui ja haki parempaa tasapainoa sekä aktiivisempaa takaosan työstöä, että Papun oli mielekästä ratsastaa hevosta lopputehtävien aikana. Piaffessa ori joutui hieman miettimään mihin jalkansa laittaa, mutta nopeasti helmi ori löysi jalkojen paikan ja rytmin edetä piaffessa. Siirtymiset piaffesta passageen ja siitä takaisin piaffeen tapahtuivat pehmeästi. Toope kohosi hyvin edestä, että takaosa työsti matalana ja niska korkealla eteni kaarevalla kuin suoralla uralla. “Korvien pitää olla tasan. Sitten hevonen ei tilttaa päästä ja pääse vinoksi”, Finn kertoi väliin ja Papu sai keskittyä siirtymisien tekemiseen. Huolellinen valmistelu piti orin keskittymisen yllä ja siirtymisistä keskiraviin, keskiravista koottuun raviin ja kootusta ravista passageen sekä piaffeen tapahtui todella kauniisti ja harmonisesti.
Majina Misang - Vania
Oli kunnia saada Majina valmentautumaan kartanolle upean mustankirjavan tammansa kanssa. Rohkea ja ryhdikäs liikkeinen tamma oli kuin kylmä järvi autiomaassa. Ranskalais tamma liikkui äänettömästi uraa pitkin, tamma näytti leijuvan vaalean hiekan päällä. Välillä korvat kääntyivät takaviistoon, kun joku vieras ratsukko tunkeutui liian lähelle heidän henkilökohtaista tilaa.
“Ollaanko me vittu vinoja?!”, Majina kysyi hämmentyneenä silmät suurina ja suu auki, kun Finn muistutti korvien asennosta.
“Avotaivutuksessa nopeasti ylityöstää ja kuten näet, korvat eivät ole tasan ja tamman pää menee tilttiin. Päästä ohjastuntuma kevyemmäksi ja kokeile kevyellä ulko-ohjan painalluksella kaulaa vasten. Se usein riittää kääntämään etuosan sisään oman istunnan lisäksi”, Finn kertoi ja Majina ei vieläkään voinut uskoa. Tamma tuntui kevyeltä ja ketterältä, mutta maasta katsottuna tamma oli molempiin suuntiin ehkä hitusen liian sisäänpäin kaatunut.
“Jos tamma nojaa liikaa sisä- tai ulkolavalla, korjaa asetus ja taivutus. Suorista ja ota sitten pienemillä avuilla, kun se nyt aika teräväsri reagoi jokaiseen apuun”, Finn kertoi ja pikkuhiljaa mustankirjavaan tammaan alkoi löytyä aivan uutta ryhtiä. Tamma pysyi kaarevilla urilla tasapainoisena, ei sisäänpäin kaatuneena, vaan kannatteli itseään uudenlaisessa ryhdissä.
“Loistavaa”, Finn kehui ja tamma alkoi avotaivutusten kautta luonnostaan nousemaan enemmän ylämäkeen. Vania kokosi itseään kauniisti niska korkeimpana kohtana ja takaosa astui hyvin rungon alle. Ihme, että tamma on saanut paljon kehuja.
Avo- ja sulkutaivutus vaihdot ympyrällä tuotti pienen mietintä hetken ratsukolle, kun hämmennyksessä Vania tarjosi tiltattua päätä ja ei uskaltanut alkuun taipua rungosta tarpeeksi. “Tee huolellinen valmistelu istunnalla. Pienet puolipidätteet istunnalla ja lantio kääntyy taivutuksen mukaan. Tarpeen voi kepillä, tai raipalla, miksi sitä kutsutte, muistuttaa takaosan paikkaa osoittamalla takakintereitä. Just noin. Pehmeät vaihdot”, Finn kehui ja ranskalais tamman päästyä jutun juoneen mukaan alkoi vaihdot sujua käynnissä, ravissa sekä myöhemmin laukassa.
Lopussa tehtiin avotaivutusta suoralla uralla piaffessa ja passagessa. Piti isosti kehua tamman kokoamiskykyä ja koottuja askelia: todella tasapainoista ja harmonista suorittamista. Majina kertoi, ettei ole kauheammin tehnyt avo- tai sulkutaivutusta kuin kootuissa perusaskeleissa. “Mutta onnistut hyvin. Pidä rytmi tasaisena ja avut hiljaa, kun sujuu”, Finn kehui ja ratsastaja kuin ratsu otti kehut vastaan. Lopussa tehtävät passage ja piaffe väliset siirtymiset kävivät todella helposti ratsukolta.
Max Häusler - Corundum
Corundum, tai olisi mieli tehnyt kutsua hevosta koruksi. Tamma oli yhtä kiiltävässä kunnossa kuin arvokas jalokivien täyteläinen kaulakoru. Tamma oli varmaan lähiaikoina klipattu, sillä tumma peitinkarva hehkui kuparin oranssina ilta-auringon läpäistessä maneesin kirkkaat ikkunat. Sulava linjaista tammaa oli ilo katsoa. Alkuun sujuneet avo- ja sulkutaivutuksesta sujuivat ratsukolta niin leikiten, että shoulder forea oli lähes mahdotonta saada. Tamma taipui rungosta lähes automaattisesti, kun Max vähän käänsi lantiota taivutuksen mukaan ja katse pysyi liimaantuneena eteenpäin ilman seinän erinäistä tukea. “Kokeile ihan pirutta, että taivutat vain etuosaa eikä runkoa. Pääset vähän hahmottamaan mistä on kyse. Nyt tulee todella kauniisti kolmella ja neljällä uralla”, Finn kehui. Shoulder foressa näkee nopeasti mihin ratsu tilttaa, jos tilttaa. Loppuuko taivutus kesken ja pääseekö selkä notkistumaan tai pysyykö takaosa enää aktiivisena, tai pysyykö korvat samalla tasolla. Hetki meni saada tamma ymmärtämään mitä tältä haettiin, mutta lopulta saatiin hyvin onnistuneet shoulder foret.
Vasemmassa kierroksessa tamman pää pääsi kääntymään hieman enemmän sisään, että korvat eivät olleet enää tasan ja tamma tukeutuu liikaa ohjastuntuman. Max päästi enemmän ohjaa, että tamma avaa enemmän muotoa rennommaksi ja ei tukeudu enää ohjastuntumaan. Oikeassa suunnassa tamma liikkui tasapainoisesti kaarevalla kuin suoralla uralla, mutta Max sai vahtia, että omat kyljet ovat samanmittaiset. Oikeassa kierroksessa mies vähän pääsi käpertymään satulassa. “Oikaise kyljet ja pidä katse eteenpäin. Ei korvien välissä. Nyt ratsu tulee hyvin tähän suuntaan”, Finn kehui ja Corundum eteni reippaasti omalla moottorilla eteenpäin.
Kun ratsu oli hyvin aktivoitu oli aika lähteä tekemään avo- ja sulkutaivutus vaihtoja ympyrällä.
“Eikö avossa siirretään hevosen takaosaa, suluissa etuosaa?”, Max kysyi ja Finn pudisti päätään. Max jatkoi reipasta käyntiä tamman kanssa ja Finn tuli viereen kävelemään.
“Avotaivutuksessa siirretään hevosen etuosaa sisälle liikkeestä pois päin, kun sulussa tuodaan takaosaa sisälle ja ratsastetaan liikkeen mukaan”, Finn neuvoi ja Max naurahti.
“Miten menikin sekaisin”, hän totesi ja lähti tekemään uudestaan. Hän teki huolelliset valmistelut ja Corundum teki kauniit avo- ja sulkuvaihdot ympyrällä. Max piti avut pieninä, mutta selkeinä. Tamma oli tapana vetää ristiriitatilanteissa herne niin syvälle takaraivoon, että tarvitaan pitkä nollaus ennen uudelleen yrittämistä. Max tuntee ratsunsa ja aluksi pyysi vain vähän kerrallaan ja asteittain alkoi nostaa vaatimustasoa.
“Erittäin hyvä. Hevosen fiiliksen ja tuntemuksen mukaan. Ei tarvitse heti sukeltaa sinne syvään päätyyn”, Finn hymyili ja kehui molempia. Loppuun heti ottivat piaffe ja passage siirtymisiä sekä ratsukko kokeili molemmissa askellajeissa avotaivutusta. Upea tamma sai paljon kehuja hienosta suorittamisesta. “Kaunista ja tasapainoista”, Finn kehui ja tamma hörisi tyytyväisenä askelten tahtiin.
Alessia Carangelo - Ignazio
Finn hetken pohti ajatuksissaan, että kuka antaa hevoselle lempinimeksi Itikka. Ignazio oli komea mustanpäistärikkö murgese ori ja näitä upeita hevosia näkee aivan liian harvoin. Ignazio, tai Itikka, oli ratsuna todella herkkä ja otti kaikki avut isosti vastaan.
“Miltä vaikuttaa?”, Finn kysyi Alessialta koskien hevosen suoruutta.
“Mielestäni hevonen kulkee suorana, kun se ei kulje vinossa tai oudosti vänkyrässä, toispuoleisesti. Kaarrejutusta en osaa tarkalleen sanoa”, Alessia vaikeroi ja ratsasti hevosta kevyellä ohjastuntumalla uraa pitkin. Itikka haki pyöreää muotoa ja hyvää eteen-alas venytystä.
“Kaarevalla samalla lailla kuin suoralla. Tasapainoisesti, korvat tasan eikä lapa kaadu sisäänpäin”, Finn täsmensi ja Alessia nyökki. Hän lähti hakemaan ensin rennossa muodossa shoulder forea. Alessia käytti hyvin istunta-apuja, mutta pienille avuille tottunut ratsu tarjosi ensin kunnon tasapainoista avotaivutusta. Alessia vähensi apuja ja näytti raipalla mitä osaa orin tulisi siirtää, nimittäin pelkkää lapaa ja kaulaa sisään, ei koko runkoa.
“Onko shoulder fore tuttu entuudestaan?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Nyt en ole aivan varma. Luulen, että in ja fore merkkaavat jotenkin etujalan tai lavan sijaintia, mutten osaa sanoa varmaksi miten”, Alessia hymyili.
“Kyllä vain ja sisätakajalka on tärkein tasaisen taivutuksen lisäksi. Shoulder in eli avotaivutuksessa sisätakajalka astuu rungon alle ja mukana on rungon tasainen poikitus. Shoulder fore tapahtuu vain kaulassa ja lavoilla eikä ole poikitusta ollenkaan. Sisätakajalka astuu eteenpäin ja hevonen kulkee suoraan. Hyvä aloittaa treeni, kun huomaa heti missä hevonen tilttaa, jos tilttaa”, Finn kannusti ja Alessia lähti tunnustelemaan ratsua tarkemmin. Ignazio asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, mutta oikeaan suuntaan Alessio jäi istunnalla pumppaamaan liikaa ja sen vuoksi ratsu valahti nopeasti pois ryhdistä.
“Istunta joustaa, mutta ei tuuppaa. Pidä vakaana, mutta älä purista”, Finn neuvoi.
Huolellisen verryttelyn jälkeen suoralla uralla tehtävät taivutukset siirrettiin kaarevalle uralle ja Alessio sai olla tarkkana, ettei hevosen pää tilttaa. “Ohjaus kapsonista ja aseta pudottamalla sisälonkkaa. Sisäohja ei vedä avotaivutukseen. Kankiohja roikkuu löysänä”, Finn neuvoi ja korjausten myötä ratsukko teki oivalliset avo-sulku vaihdot kaarevalla uralla. “Muista olla tarkkana uran suhteen ja sitä kautta takaosan paikkaan. Huolelliset linjat ja pehmeät vaihdot. Hyvä”, Finn kehui ja Itikka liikkui hyvin ryhdikkäästi. Pikkuhiljaa pehmeästä eteen-alas muodosta päästiin rehelliseen koottuun muotoon.
“Loistavaa. Muista oma painopiste taakse ja kankiohjan kevyt kohotus, jos koottu muoto valahtaa. Muista lapojen paikka ja suoruus myös kaarevalla uralla”, Finn kannusti ja Itikka teki loistavat avotaivutukset kootussa laukassa.
Loppuun muutamia piaffe passage ja passage piaffe siirtymisiä sekä niissä avo- kuin sulkutaivutusta. Itikka nautti pienestä haasteesta ja orista alkoi löytyä aivan erilaista liikettä. Schwung pysyi tasaisena ja avo- kuin sulkutaivutukset olivat tasaisia passagessa. Piaffessa sai olla tarkkana rytmistä ja että eteenpäinpyrkimys säilyy.
“Erittäin hyvä. Kaunista. Ota muutamat piaffe-passage ja toisin päin, siirtymiset suoralla uralla”, Finn neuvoi ja seurasi vierestä sulava linjaista oria.
Ryhmä 2. klo 12 (maneesi)
Aifric Flockhart - Sissi
Iltapäivän ryhmä koostui pääosin kartanon väestä, mutta Aifric kuului myös kartanon kutsuvieraslistaan. Sissi oli ihastuttava hopeanmusta tamma, jota oli ihastuttava seurata. Tamma käveli rentoa ja pitkää käyntiä kevyellä ohjastuntumalla, ja Aifric mukautui pehmeästi tamman askeleihin.
“Miltä tamma vaikuttaa. Mitä suoruus teille on tarkoittanut?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Hmm, en ole ihan varma. Ainakin sitä, että hevonen liikkuu suorassa eikä ikäänkuin painaudu aina tietylle sivulle. Osasinkohan selittää”, Aifric hymyili ja Finn nyökkäili sopivissa kohdin.
“Kyllä. Hevonen liikkuu suoraan suoralla kuin kaarevalla uralla hyvällä tasapainolla eikä nojaudu esimerkiksi sisälapaan. Vinouden huomaat siitä, jos hevosen korvat ei ole tasan”, Finn selitti ja Aifric pysäytti Sissin, että Finn voi paikoiltaan demoa pään vinouden.
“Onko shoulder fore teille tuttu?”, Finn jatkoi ja ratsukko sai jatkaa käynnissä eteenpäin.
“Ei mitään hajua!”, Aifric naurahti ja Finn hymyili leveästi.
“Shoulder fore on avotaivutus, shoulder in, ilman poikitusta. Hevosen kääntyy kaulasta ja lavasta, ja sisätakajalka astuu eteenpäin ei rungon alle”, Finn kertoi ja Aifric päässä syttyi hehkulamppu. Hän seuraavalla suoralla uralla ratsastamaan hevosta shoulder foressa.
“Koska jos hevonen osaa kulkea suoraan asettuneena ja taipuneena, ei kaareva ura ole ongelma. Tasapaino pitää säilyä molemmissa”, Finn kertoi ja muutaman käyntitoiston jälkeen hän sai tulla ravissa sekä hakea laukassa samaa tuntumaa. Hyvät toistot vahvistavat opit. Kun shoulder fore alkoi sujua ja Aifric huomasi miten Sissi reagoi molempiin suuntiin, pystyi hän lähteä pyytämään rungon poikitusta. Oikeaan Sissi tukeutui enemmän ohjastuntumaan ja nopeasti karkasi pois linjalta, mutta se oli pelastettavissa tekemällä voltin ja jatkamalla sitten suoraan.
“Muista katsoa korvien asento. Vasempaan lähdet helposti ylityöstämään ja tamman korvat eivät ole tasan, eli silloin pää on tiltissä”, Finn kertoi ja Aifric korjasi tilanteen pehmeästi.
Hyvän lämmittelyn jälkeen Aifric pääsi työstämään avo-sulku vaihtoja ympyrällä. Ensimmäisten laukkojen jälkeen Sissiltä löytyi vauhtia ja Aifric sai tehdä huolella puolipidätteitä, että tamma astuu sisätakajalalla lähelle massapistettä, eli rungon alle. Käynnissä tehtävä onnistui hyvin ja Aifric sai olla huolellinen, että tie tulee ratsastettua hyvin ja takaosa ei karkaa.
“Hyvä. Pehmeät vaihdot”, Finn kehui ja ravissa ratsukko eteni vielä tasapainoisesti. Tempo pysyi, mutta eteenpäinpyrkimystä riitti ja Sissi alkoi rehellisesti koota itseään.
“Hyvä. Avo- ja sulkutaivutukset ovat kokoavia liikkeitä ja se alkaa näkyä. Voit vähän löysää ohjaa, että muoto avautuu enemmän”, Finn neuvoi ja Aifric teki työtä pyydettyä. Sissi eteni rytmikkäästi ja hyvässä ryhdissä ylämäkeen.
“Loistavaa työtä. Onko Sissille opetettua piaffea?”, Finn kysyi ja Aifric antoi kieltävän vastauksen. He päättivät kokeilla ymmärtäisikö Sissi ja tekisi edes pienet puoliaskeleet. Aifric alkoi hakea hyvää perus koottua ravia ja Finn pysyi vierellä apukätenä.
“Oma painopiste taakse, voit kevyesti nostaa ohjaa ja ajatella itse tekevän pieniä puoliaskeleita. Askel… askel…askel… hyvä! Kehu hirveästi”, Finn hymyili ja vaikka puoliaskeleet eivät olleet täydelliset ja Sissi hieman valui pitkäksi, oli alkuun hyvät askeleet. He tekivät muutamat toistot, minkä jälkeen Aifric sai tehdä laukkatyöskentelyä palkaksi. Siitä tamma nautti ja tuli hyvää shoulder forea sekä koottua laukkaa.
Yasmin Merz - Cava
Melina Rosenberg - Cassu
Luciano Rosenberg - Noppa
Ryhmä 1. klo 10 (maneesi)
Papu Kaarnakallio - Toope
Jokainen kilpailuissa käyvä tietää, ettei Touareg ole lempinimensä veroinen pölkkypää. Upea helmenvärinen ori ravasi korskuen uraa pitkin. Jäykkyyttä orista ei löytynyt, kun häikäisevä hevonen liikkui notkeasti eteenpäin ja nosteli etujalkoja korkealle, ehkä jopa turhan ylös. Ratsastaja kertoi, että etujalkojen liikkeen liioittelu oli heidän kompastuskivi, kun Toope usein lähti alkuun haukkaamaan liikaa ilmaa mahan alle, ja siten pääsi sitten vinoksi. Etenkin kaarevilla urilla ratsastaminen oli ajoittain haastavaa, kun Toope ei tahtonut keskittyä ja ryhti putosi nopeasti lapojen päälle.
“Muista palkita pienestä. Heti kun liikkuu hyvin ja tasapainoisesti. Silloin kaikki avut ovat hiljaa ja anna tarvittaessa enemmän ohjaa, että muoto pääsee pyöreämmäksi”, Finn kehui ratsukkoa ja Toope tarjosi erittäin hienoa avo- ja sulkutaivutusta harmonisessa ravissa sekä laukassa suoralla uralla kuin ympyrällä. “Istunta pysyy vakaana, mutta mukautuu askeleihin. Älä tuuppaa lantiolla ja hevonen ei ole koottuna, jos pääset pomppimaan satulassa. Kohota ihan vähän kankiohjaa ja siirrä oma painopiste taakse”, Finn kertoi, kun Toope alkoi avotaivutuksessa keventyä liikaa ja selkä pääse valahtamaan notkoksi, jolloin takaosan työstö katosi. Meni hetki saada Toope takaisin työskentelymoodiin, mutta yhteyden löydyttyä Papu ratsasti oria erinomaisesti myös avo-sulku vaihdoilla isolla ympyrällä.
“Mikäli ratsu alkaa vauhkoontua ja innostua liikaa, on sholder fore hyvä valmistelu avotaivutukseen. Näin pääset heti korjaamaan pienet virheet ennen orin taivuttamista rungosta”, Finn kertoi ja avotaivutukset alkoivat nyt parantua loppua kohden. Toope rentoutui ja haki parempaa tasapainoa sekä aktiivisempaa takaosan työstöä, että Papun oli mielekästä ratsastaa hevosta lopputehtävien aikana. Piaffessa ori joutui hieman miettimään mihin jalkansa laittaa, mutta nopeasti helmi ori löysi jalkojen paikan ja rytmin edetä piaffessa. Siirtymiset piaffesta passageen ja siitä takaisin piaffeen tapahtuivat pehmeästi. Toope kohosi hyvin edestä, että takaosa työsti matalana ja niska korkealla eteni kaarevalla kuin suoralla uralla. “Korvien pitää olla tasan. Sitten hevonen ei tilttaa päästä ja pääse vinoksi”, Finn kertoi väliin ja Papu sai keskittyä siirtymisien tekemiseen. Huolellinen valmistelu piti orin keskittymisen yllä ja siirtymisistä keskiraviin, keskiravista koottuun raviin ja kootusta ravista passageen sekä piaffeen tapahtui todella kauniisti ja harmonisesti.
Majina Misang - Vania
Oli kunnia saada Majina valmentautumaan kartanolle upean mustankirjavan tammansa kanssa. Rohkea ja ryhdikäs liikkeinen tamma oli kuin kylmä järvi autiomaassa. Ranskalais tamma liikkui äänettömästi uraa pitkin, tamma näytti leijuvan vaalean hiekan päällä. Välillä korvat kääntyivät takaviistoon, kun joku vieras ratsukko tunkeutui liian lähelle heidän henkilökohtaista tilaa.
“Ollaanko me vittu vinoja?!”, Majina kysyi hämmentyneenä silmät suurina ja suu auki, kun Finn muistutti korvien asennosta.
“Avotaivutuksessa nopeasti ylityöstää ja kuten näet, korvat eivät ole tasan ja tamman pää menee tilttiin. Päästä ohjastuntuma kevyemmäksi ja kokeile kevyellä ulko-ohjan painalluksella kaulaa vasten. Se usein riittää kääntämään etuosan sisään oman istunnan lisäksi”, Finn kertoi ja Majina ei vieläkään voinut uskoa. Tamma tuntui kevyeltä ja ketterältä, mutta maasta katsottuna tamma oli molempiin suuntiin ehkä hitusen liian sisäänpäin kaatunut.
“Jos tamma nojaa liikaa sisä- tai ulkolavalla, korjaa asetus ja taivutus. Suorista ja ota sitten pienemillä avuilla, kun se nyt aika teräväsri reagoi jokaiseen apuun”, Finn kertoi ja pikkuhiljaa mustankirjavaan tammaan alkoi löytyä aivan uutta ryhtiä. Tamma pysyi kaarevilla urilla tasapainoisena, ei sisäänpäin kaatuneena, vaan kannatteli itseään uudenlaisessa ryhdissä.
“Loistavaa”, Finn kehui ja tamma alkoi avotaivutusten kautta luonnostaan nousemaan enemmän ylämäkeen. Vania kokosi itseään kauniisti niska korkeimpana kohtana ja takaosa astui hyvin rungon alle. Ihme, että tamma on saanut paljon kehuja.
Avo- ja sulkutaivutus vaihdot ympyrällä tuotti pienen mietintä hetken ratsukolle, kun hämmennyksessä Vania tarjosi tiltattua päätä ja ei uskaltanut alkuun taipua rungosta tarpeeksi. “Tee huolellinen valmistelu istunnalla. Pienet puolipidätteet istunnalla ja lantio kääntyy taivutuksen mukaan. Tarpeen voi kepillä, tai raipalla, miksi sitä kutsutte, muistuttaa takaosan paikkaa osoittamalla takakintereitä. Just noin. Pehmeät vaihdot”, Finn kehui ja ranskalais tamman päästyä jutun juoneen mukaan alkoi vaihdot sujua käynnissä, ravissa sekä myöhemmin laukassa.
Lopussa tehtiin avotaivutusta suoralla uralla piaffessa ja passagessa. Piti isosti kehua tamman kokoamiskykyä ja koottuja askelia: todella tasapainoista ja harmonista suorittamista. Majina kertoi, ettei ole kauheammin tehnyt avo- tai sulkutaivutusta kuin kootuissa perusaskeleissa. “Mutta onnistut hyvin. Pidä rytmi tasaisena ja avut hiljaa, kun sujuu”, Finn kehui ja ratsastaja kuin ratsu otti kehut vastaan. Lopussa tehtävät passage ja piaffe väliset siirtymiset kävivät todella helposti ratsukolta.
Max Häusler - Corundum
Corundum, tai olisi mieli tehnyt kutsua hevosta koruksi. Tamma oli yhtä kiiltävässä kunnossa kuin arvokas jalokivien täyteläinen kaulakoru. Tamma oli varmaan lähiaikoina klipattu, sillä tumma peitinkarva hehkui kuparin oranssina ilta-auringon läpäistessä maneesin kirkkaat ikkunat. Sulava linjaista tammaa oli ilo katsoa. Alkuun sujuneet avo- ja sulkutaivutuksesta sujuivat ratsukolta niin leikiten, että shoulder forea oli lähes mahdotonta saada. Tamma taipui rungosta lähes automaattisesti, kun Max vähän käänsi lantiota taivutuksen mukaan ja katse pysyi liimaantuneena eteenpäin ilman seinän erinäistä tukea. “Kokeile ihan pirutta, että taivutat vain etuosaa eikä runkoa. Pääset vähän hahmottamaan mistä on kyse. Nyt tulee todella kauniisti kolmella ja neljällä uralla”, Finn kehui. Shoulder foressa näkee nopeasti mihin ratsu tilttaa, jos tilttaa. Loppuuko taivutus kesken ja pääseekö selkä notkistumaan tai pysyykö takaosa enää aktiivisena, tai pysyykö korvat samalla tasolla. Hetki meni saada tamma ymmärtämään mitä tältä haettiin, mutta lopulta saatiin hyvin onnistuneet shoulder foret.
Vasemmassa kierroksessa tamman pää pääsi kääntymään hieman enemmän sisään, että korvat eivät olleet enää tasan ja tamma tukeutuu liikaa ohjastuntuman. Max päästi enemmän ohjaa, että tamma avaa enemmän muotoa rennommaksi ja ei tukeudu enää ohjastuntumaan. Oikeassa suunnassa tamma liikkui tasapainoisesti kaarevalla kuin suoralla uralla, mutta Max sai vahtia, että omat kyljet ovat samanmittaiset. Oikeassa kierroksessa mies vähän pääsi käpertymään satulassa. “Oikaise kyljet ja pidä katse eteenpäin. Ei korvien välissä. Nyt ratsu tulee hyvin tähän suuntaan”, Finn kehui ja Corundum eteni reippaasti omalla moottorilla eteenpäin.
Kun ratsu oli hyvin aktivoitu oli aika lähteä tekemään avo- ja sulkutaivutus vaihtoja ympyrällä.
“Eikö avossa siirretään hevosen takaosaa, suluissa etuosaa?”, Max kysyi ja Finn pudisti päätään. Max jatkoi reipasta käyntiä tamman kanssa ja Finn tuli viereen kävelemään.
“Avotaivutuksessa siirretään hevosen etuosaa sisälle liikkeestä pois päin, kun sulussa tuodaan takaosaa sisälle ja ratsastetaan liikkeen mukaan”, Finn neuvoi ja Max naurahti.
“Miten menikin sekaisin”, hän totesi ja lähti tekemään uudestaan. Hän teki huolelliset valmistelut ja Corundum teki kauniit avo- ja sulkuvaihdot ympyrällä. Max piti avut pieninä, mutta selkeinä. Tamma oli tapana vetää ristiriitatilanteissa herne niin syvälle takaraivoon, että tarvitaan pitkä nollaus ennen uudelleen yrittämistä. Max tuntee ratsunsa ja aluksi pyysi vain vähän kerrallaan ja asteittain alkoi nostaa vaatimustasoa.
“Erittäin hyvä. Hevosen fiiliksen ja tuntemuksen mukaan. Ei tarvitse heti sukeltaa sinne syvään päätyyn”, Finn hymyili ja kehui molempia. Loppuun heti ottivat piaffe ja passage siirtymisiä sekä ratsukko kokeili molemmissa askellajeissa avotaivutusta. Upea tamma sai paljon kehuja hienosta suorittamisesta. “Kaunista ja tasapainoista”, Finn kehui ja tamma hörisi tyytyväisenä askelten tahtiin.
Alessia Carangelo - Ignazio
Finn hetken pohti ajatuksissaan, että kuka antaa hevoselle lempinimeksi Itikka. Ignazio oli komea mustanpäistärikkö murgese ori ja näitä upeita hevosia näkee aivan liian harvoin. Ignazio, tai Itikka, oli ratsuna todella herkkä ja otti kaikki avut isosti vastaan.
“Miltä vaikuttaa?”, Finn kysyi Alessialta koskien hevosen suoruutta.
“Mielestäni hevonen kulkee suorana, kun se ei kulje vinossa tai oudosti vänkyrässä, toispuoleisesti. Kaarrejutusta en osaa tarkalleen sanoa”, Alessia vaikeroi ja ratsasti hevosta kevyellä ohjastuntumalla uraa pitkin. Itikka haki pyöreää muotoa ja hyvää eteen-alas venytystä.
“Kaarevalla samalla lailla kuin suoralla. Tasapainoisesti, korvat tasan eikä lapa kaadu sisäänpäin”, Finn täsmensi ja Alessia nyökki. Hän lähti hakemaan ensin rennossa muodossa shoulder forea. Alessia käytti hyvin istunta-apuja, mutta pienille avuille tottunut ratsu tarjosi ensin kunnon tasapainoista avotaivutusta. Alessia vähensi apuja ja näytti raipalla mitä osaa orin tulisi siirtää, nimittäin pelkkää lapaa ja kaulaa sisään, ei koko runkoa.
“Onko shoulder fore tuttu entuudestaan?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Nyt en ole aivan varma. Luulen, että in ja fore merkkaavat jotenkin etujalan tai lavan sijaintia, mutten osaa sanoa varmaksi miten”, Alessia hymyili.
“Kyllä vain ja sisätakajalka on tärkein tasaisen taivutuksen lisäksi. Shoulder in eli avotaivutuksessa sisätakajalka astuu rungon alle ja mukana on rungon tasainen poikitus. Shoulder fore tapahtuu vain kaulassa ja lavoilla eikä ole poikitusta ollenkaan. Sisätakajalka astuu eteenpäin ja hevonen kulkee suoraan. Hyvä aloittaa treeni, kun huomaa heti missä hevonen tilttaa, jos tilttaa”, Finn kannusti ja Alessia lähti tunnustelemaan ratsua tarkemmin. Ignazio asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, mutta oikeaan suuntaan Alessio jäi istunnalla pumppaamaan liikaa ja sen vuoksi ratsu valahti nopeasti pois ryhdistä.
“Istunta joustaa, mutta ei tuuppaa. Pidä vakaana, mutta älä purista”, Finn neuvoi.
Huolellisen verryttelyn jälkeen suoralla uralla tehtävät taivutukset siirrettiin kaarevalle uralle ja Alessio sai olla tarkkana, ettei hevosen pää tilttaa. “Ohjaus kapsonista ja aseta pudottamalla sisälonkkaa. Sisäohja ei vedä avotaivutukseen. Kankiohja roikkuu löysänä”, Finn neuvoi ja korjausten myötä ratsukko teki oivalliset avo-sulku vaihdot kaarevalla uralla. “Muista olla tarkkana uran suhteen ja sitä kautta takaosan paikkaan. Huolelliset linjat ja pehmeät vaihdot. Hyvä”, Finn kehui ja Itikka liikkui hyvin ryhdikkäästi. Pikkuhiljaa pehmeästä eteen-alas muodosta päästiin rehelliseen koottuun muotoon.
“Loistavaa. Muista oma painopiste taakse ja kankiohjan kevyt kohotus, jos koottu muoto valahtaa. Muista lapojen paikka ja suoruus myös kaarevalla uralla”, Finn kannusti ja Itikka teki loistavat avotaivutukset kootussa laukassa.
Loppuun muutamia piaffe passage ja passage piaffe siirtymisiä sekä niissä avo- kuin sulkutaivutusta. Itikka nautti pienestä haasteesta ja orista alkoi löytyä aivan erilaista liikettä. Schwung pysyi tasaisena ja avo- kuin sulkutaivutukset olivat tasaisia passagessa. Piaffessa sai olla tarkkana rytmistä ja että eteenpäinpyrkimys säilyy.
“Erittäin hyvä. Kaunista. Ota muutamat piaffe-passage ja toisin päin, siirtymiset suoralla uralla”, Finn neuvoi ja seurasi vierestä sulava linjaista oria.
Ryhmä 2. klo 12 (maneesi)
Aifric Flockhart - Sissi
Iltapäivän ryhmä koostui pääosin kartanon väestä, mutta Aifric kuului myös kartanon kutsuvieraslistaan. Sissi oli ihastuttava hopeanmusta tamma, jota oli ihastuttava seurata. Tamma käveli rentoa ja pitkää käyntiä kevyellä ohjastuntumalla, ja Aifric mukautui pehmeästi tamman askeleihin.
“Miltä tamma vaikuttaa. Mitä suoruus teille on tarkoittanut?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Hmm, en ole ihan varma. Ainakin sitä, että hevonen liikkuu suorassa eikä ikäänkuin painaudu aina tietylle sivulle. Osasinkohan selittää”, Aifric hymyili ja Finn nyökkäili sopivissa kohdin.
“Kyllä. Hevonen liikkuu suoraan suoralla kuin kaarevalla uralla hyvällä tasapainolla eikä nojaudu esimerkiksi sisälapaan. Vinouden huomaat siitä, jos hevosen korvat ei ole tasan”, Finn selitti ja Aifric pysäytti Sissin, että Finn voi paikoiltaan demoa pään vinouden.
“Onko shoulder fore teille tuttu?”, Finn jatkoi ja ratsukko sai jatkaa käynnissä eteenpäin.
“Ei mitään hajua!”, Aifric naurahti ja Finn hymyili leveästi.
“Shoulder fore on avotaivutus, shoulder in, ilman poikitusta. Hevosen kääntyy kaulasta ja lavasta, ja sisätakajalka astuu eteenpäin ei rungon alle”, Finn kertoi ja Aifric päässä syttyi hehkulamppu. Hän seuraavalla suoralla uralla ratsastamaan hevosta shoulder foressa.
“Koska jos hevonen osaa kulkea suoraan asettuneena ja taipuneena, ei kaareva ura ole ongelma. Tasapaino pitää säilyä molemmissa”, Finn kertoi ja muutaman käyntitoiston jälkeen hän sai tulla ravissa sekä hakea laukassa samaa tuntumaa. Hyvät toistot vahvistavat opit. Kun shoulder fore alkoi sujua ja Aifric huomasi miten Sissi reagoi molempiin suuntiin, pystyi hän lähteä pyytämään rungon poikitusta. Oikeaan Sissi tukeutui enemmän ohjastuntumaan ja nopeasti karkasi pois linjalta, mutta se oli pelastettavissa tekemällä voltin ja jatkamalla sitten suoraan.
“Muista katsoa korvien asento. Vasempaan lähdet helposti ylityöstämään ja tamman korvat eivät ole tasan, eli silloin pää on tiltissä”, Finn kertoi ja Aifric korjasi tilanteen pehmeästi.
Hyvän lämmittelyn jälkeen Aifric pääsi työstämään avo-sulku vaihtoja ympyrällä. Ensimmäisten laukkojen jälkeen Sissiltä löytyi vauhtia ja Aifric sai tehdä huolella puolipidätteitä, että tamma astuu sisätakajalalla lähelle massapistettä, eli rungon alle. Käynnissä tehtävä onnistui hyvin ja Aifric sai olla huolellinen, että tie tulee ratsastettua hyvin ja takaosa ei karkaa.
“Hyvä. Pehmeät vaihdot”, Finn kehui ja ravissa ratsukko eteni vielä tasapainoisesti. Tempo pysyi, mutta eteenpäinpyrkimystä riitti ja Sissi alkoi rehellisesti koota itseään.
“Hyvä. Avo- ja sulkutaivutukset ovat kokoavia liikkeitä ja se alkaa näkyä. Voit vähän löysää ohjaa, että muoto avautuu enemmän”, Finn neuvoi ja Aifric teki työtä pyydettyä. Sissi eteni rytmikkäästi ja hyvässä ryhdissä ylämäkeen.
“Loistavaa työtä. Onko Sissille opetettua piaffea?”, Finn kysyi ja Aifric antoi kieltävän vastauksen. He päättivät kokeilla ymmärtäisikö Sissi ja tekisi edes pienet puoliaskeleet. Aifric alkoi hakea hyvää perus koottua ravia ja Finn pysyi vierellä apukätenä.
“Oma painopiste taakse, voit kevyesti nostaa ohjaa ja ajatella itse tekevän pieniä puoliaskeleita. Askel… askel…askel… hyvä! Kehu hirveästi”, Finn hymyili ja vaikka puoliaskeleet eivät olleet täydelliset ja Sissi hieman valui pitkäksi, oli alkuun hyvät askeleet. He tekivät muutamat toistot, minkä jälkeen Aifric sai tehdä laukkatyöskentelyä palkaksi. Siitä tamma nautti ja tuli hyvää shoulder forea sekä koottua laukkaa.
Yasmin Merz - Cava
Melina Rosenberg - Cassu
Luciano Rosenberg - Noppa