|
|
Post by Kiaran on May 14, 2022 21:38:58 GMT 2
MAGISKSØS DÝMAR
✧ Royal hanoverian cream- ori
✧ Jalostus- ja kilpailukäytössä
✧ Vuokraaja:
| 
|
|
|
|
|
Post by Kiaran on May 14, 2022 21:39:23 GMT 2
11.05.2022 Hannaby Hanami Week- katsaus lauantailta (585 sanaa)
Kirjoittanut omistaja VRL-13369
Lauantain oli kerta kaikkiaan hieno päivä. Dýmar oli heti aamupäivän verryttelyssä hyvässä vireessä Loiusin kanssa. Iso samppanjanmustanvoikko ori eteni suurin, mutta kevein ja rennoin askelin valkealla hiekkakentällä. Loiusin avut olivat näkymättömät ja kaikki tapahtuivat istunnalla, että kädet saivat rennosti leijua ysikympin kulmassa, kuten tuomaristo halusi.
“Se etenee hienosti”, Kiaran liittyi laukkatempoiseen valssiin mukaan Tybalt-orin kanssa. Tilli oli vielä hieman jännittynyt, mutta laukkasi toverin rinnalla urhoollisesti kaula kaarella. Loius jatkoi harjoittelua laukkapiruetin ja laukanvaihtojen parissa. Dýmar suoriutui rennosti ja upeasti, että Loiusia alkoi huolestuttaa jaksaisiko ori antaa parasta radalla. Oli parasta lopettaa ja antaa orin jolkottaa pitkin ohjin uran sisäpuolella, etteivät he häiritse muiden treenaamista.
Puolestaan Kiaran tunsi ratsunsa kireät selkälihakset. Mies keräsi ohjat paremmin yhteen käteen päästäen samalla pidempää ohjaa sekä piilottamalla raipan kainaloon merkkinä orille, ettei tarvitse yrittää enempää ja on lupa edetä rennosti orin halutussa tahdissa. Tilli vain jaksoi korskua orimaiseen tapaan merkistä huolimatta ja otti enemmän ilmaa etujalkojen alle. Pää pysyi silti rennosti alhaalla kavioiden nousten lähes korviin saakka.
“Se innostui”, Loius virnuili, kun Dýmar käveli pantterimaisin askelin eteenpäin pitäen tarpeeksi turvaväliä toiseen ratsukkoon.
“Jooh, vielä vähän jännittää. Hevosta, ei minua”, mies virnuili takaisin keräten ohjat takaisin molempiin käsiin pyytäen Tilliä hakemaan astetta kootumpaan muotoa. Aivan samalle tasolle ori ei kyennyt, kuten esimerkiksi Dýmar joka oli omalla tavallaan koulutuksessa pidemmällä. Kuitenkin tarpeeksi lähellä näyttääkseen edes kuvissa hyvältä ja saadakseen vähintään enemmän kuin 8 koulutuomarien pistetaulukkoon.
“Seuraavaksi radalle pyydetään valmistautumaan Kiaran Rosenberg ratsullaan Magisksøs Cafela”, lennosta Kiaran joutui vaihtamaan ratsua, kun kuulutus pyysi seuraava ratsukkoa valmistautumaan koulukentälle. Onneksi avulias Murjottaja-Ulriikka oli verrytellyt ruunivoikonsamppanjan orin Cavan miehelle valmiiksi.
“Vieläkö harmittaa?”, Kiaran kysyi noustessa hevosen selkään Ulriikan avustuksella ja Aino sai vahtia korskuvaa Tilliä. Orissa oli pitelemistä, kun yhtäkkiä lähistön tammat olivatkin kiinnostavampia kuin koskaan.
“Eiku muuten vaan aattelin murjottaa koko päivän”, Ulriikka pyöräytti silmiään ja avusti vielä tarkistamaan satulavyön kireyden. Ulriikka oli koko aamun käyttänyt tehokkaasti vihaenergian hevosten varusteiden puunaamiseen, sillä selkään ei tehnyt torstain jälkeen mieli nousta. Ulriikan omien hevosten liikutus oli jäänyt Ainon harteille, josta tämä oli vaihteeksi katkeroitunut. Ulriikan pinnaa kiristi eniten nyt oma epäonnistuminen. Oli hänen suoritus ollut aika farssi tallin edustukselle.
“Kyllä se siitä”, mies hymähti ja lähti kuulutuksen saattelemana kouluaitojen sisäpuolelle. Cafela oli hieno ja ryhdikäs eikä oria häirinnyt salamavalot. Enemmän ori nautti olla parrasvaloissa, mutta liikkeiden överiksi vetämisellä oli oma hintansa arvostelussa. Jos ylipäätään skumpanväriset hevoset eivät herättäneet tarpeeksi huomiota, niin ei sitten mikään.
“Ja tällä hetkellä kärkeä pitää Sveitsin edustaja Kiaran Rosenberg hevosellaan Magis..Magiskos Cafela! Huikeilla prosenteilla 78,007 %! Erittäin kaunis ja harmoninen suoritus. Tuo varmasti paineita muille ratsastajille… etenkin, kun radalle on valmistautumassa Hollannin edustaja Emily Klein hevosellaan Evergrey HMS”, kuulutus soi ja Kiaran oli aivan fiiliksissä. Suoritus oli menny odotettua paremmin. Cava oli ollut koko suorituksen ajan rento ja kuuliainen pienestä matkastressistä huolimatta.
“Aivan mahtavaa!”, Melina saapui Ainon ja Ulriikan kanssa paikalle.
“Kiitos, kiitos. Nyt tahdon nähdä itse mestarin suorituksen. Onhan tässä aikaa vielä valmistautua Tillin kanssa”, mies ojensi Cavan talliapulaiselle hoidettavaksi. Nyt olisi aika ruokailla porukan kanssa ja seurata Loiusin rataa katsomosta.
“Taas upeaa suoritusta Sveitsiltä! Todella tasapainoinen ja luonnollisesti itseään kantava ratsu. Valitettavasti pisteet eivät riitä huomiseen finaaliin asti…”, kuulutus soi ikäviä uutisia, mutta Loius ei vähästä huolestunut.
“Ei oo totta, vain vähästä kiinni”, Ulriikka harmitteli ja otti hevosen vastaan.
“Ei se mitään. Hevonen oli todella hieno”, Loius hymyili ja pyysi päästä istumaan. Jalkavamma alkoi kipuilla voimakkaasti.
“Oletko kunnossa?”, Ulriikka kysyi huolestuneena, kun Loiusin kunto vaikutti romahtavan.
“Kyllä tämä tästä. Seuraamaan kisoja hetkeksi aikaa”, Ulriikka nyökkäsi ja lähti hoitamaan Dýmarin. Häntä edelleen huolestutti miehen kunto, mutta hän jäi kauempaa seuraamaan tilannetta.
|
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Nov 29, 2022 21:42:18 GMT 2
26.11.2022 Syy lähteä tai jäädä On ollut aivan mahtava treenata jo näinkin valmista hevosta, joka on aavistuksen kevyempi kuin Aureo. Eli hyvin pitkälti sellainen minkä haluaisin Lurkin vielä joskus olevan. Dýmar suoritti tämän päivän harjoitukset moitteitta tai siis siihen asti, että sain puhelun Suomesta. Olin treenaamassa itsenäisesti, joten pystyin vastaamaan handsfreen avulla puhelimeen. Tein Dýmararin kanssa siirtymisiä ja taivutuksia saman aikaisesti. ”No hei mitä Suomeen kuuluu Sofia joko olet myynyt kaikki hevoset ja tarvitset lisää. Olisi tietysti muutama ihan kiva hevonen tiedossakin”, vastasin energisesti yhtiökumppanilleni ja parhaanystäväni avovaimolle. Tavallisesti puhelumme ovat maratoneja ja hyvin värikkäitä, mutta nyt Sofialla tuntui olevan sanat hieman hukassa. ”Tuota mitä teet nyt?” nainen kakisteli saadakseen ensimmäisen lauseen esille. ”Olen ratsastamassa erittäin hienolla orilla nimeltä Dýmar, mutta voin kyllä rupatella ei mitään hätää tämä herra on melkein automaatti”, sanoin jo hieman varautuen mutta pitäen kiinni loistavan aamun tunnelmasta. ”Topi on kuollut”, Sofia sai parkaistua, mutta muuta en kuullutkaan. Tajusin vain, että paras ystäväni, oviparini, taisteluparini kaikkiin tilanteisiin, bestmanini (jos olisin naimisissa) on kuollut tai ainakin Sofia väittää niin. Mutta ei kai hän huijaisi minua näin ei edes Topin huumorintaju olisi näin kiero. Suljin puhelun ja loikkasin alas. Melkein juoksin takilleni, jonka taskussa puhelimeni oli. En tiedä miten Dýmar seurasi, mutta takanani se oli, kun käynnistin puhelun Topille. Muutaman tuuttauksen jälkeen Topin veli vastaa puhelimeen ja taustalta kuuluu Sofian lohduton itku. Hiljenin hakien sanoja. ”Miten”, tuon sanan sanominen oli vaikeinta mitä ikinä olen sanonut. ”Joukkotappelu baarissa, Topi jäi alakynteen pelastettuaan Sofian ja muut tiskin työntekijät. Puukosta seitsemän iskua vatsaan ja rintakehään. Tekijät saatiin heti kiinni, mutta Topi kuoli aamuyöstä vammoihinsa”, Antti eli Topin veli selitti yön tapahtumia. ”Missä vitussa muut äijät oli? SAATANA ei koskaan yksin, vittu Topi tiesi sen, kuka oli selusta varmistajana? KUKA?”, en edes tajunnut huutaneeni, kunnes Dýmar riuhtoi itsensä irti ja peruutti kauemmaksi. Ori ei paennut vaan jäi seuraamaan tilannetta. ”Se uusi poika Jaakko oli Topin kaverina vähän niin kuin oppimassa. Topi käski Jaakon hakemaan meitä muita. Se oli ihan tavallinen perjantai-ilta ei ollut vielä yhtätoistakaan, kun se tapahtui. Mutta et voi syyttää Topia etkä Jaakkoakaan tapahtuneesta. Valvomokin hälyytti jo meitä ja poliiseja paikalle. Myös Haraldon jätkät tuli apuun”, Antti yritti rauhoitella. ”Ei vittujen vittu. Mä tulen Suomeen niin nopeesti kuin pääsen”, huokaisin purren hammastani. ”Ei sun kannata vielä. Sulla on oma elämäkin, Topi ei enää tarvi sua ja kyllä me muut pärjäämme, Eero on ottanut vetovastuun työntekijöistä. Sehän on vähän niin kuin hoitanut sun tonttiasi täällä. Tutkinnan takia ainakaan kahteen viikkoon ei voida haudata. Tuut sitten hautajaisiin, olet rakas”, Sofian ääni murtuili ja lopulta linjalta kuului enää tasainen tuuttaus. Istuin kostealla maneesin pohjalla tuijottaen puhelimen taustakuvaa. Siinä olin minä, Lurkki ja Topi ensimmäisen kansallisen luokan voiton jälkeisissä fiiliksissä. Topi ei ollut hevosmies, muuta kuin sen verran että pystyi ruokkimaan, kengittämään ja taluttamaan hevosia. Ihan hyvä kilpailu groomikin mies oli, mutta ennen kaikkiaan ystävä, joka aina kuunteli huolet ja murheet. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja silmiä kirveli. Maneesissa ei kuulunut mitään muuta kuin nyyhkytykseni ja Dýmararin lähestyvä hengitys. Ori hiippaili viereeni ja laski turvan hartialleni. Lempeä höplötys korvassani sai minut nostamaan katseeni ja takertumaan kuin mikäkin pikku tyttö orin päähän. Ori ei vetäytynyt pois vaan huokaisi vain syvään. Keräilin hetken itseäni ja totesin, että taitaa olla parempi lähteä vain kävelyttämään oria. Sen loppu verryttely jäi hieman kesken, mutta se on jo ehtinyt muutenkin jäähtyä. Talutin oria loimi selässä maneesissa, jonka jälkeen lähdin talliin. Kysyin Kiaranilta viestillä, saisinko loppu päivän vapaaksi. Hoidettuani Dýmarin karsinakuntoon, suuntasin Lurkin karsinaan. Yksityistallissa saa olla viikonloppuaamuisin melko rauhassa. En laittanut viestiin kunnollista syytä laitoin vain, etten ole työkuntoinen henkisesti. Lurkkia parempaa terapeuttia tuskin on, mutta oli Ullastakin hyötyä. Hän tuli Lurkin karsinalle hieman huolestuneen oloisena. ”Kiaran soitti ja käski tulla tarkistamaan. He ovat hevoshuutokaupassa, joten ei päässyt itse”, Ulla sanoi avatessaan Lurkin karsinan oven. Kun hän näki punaiset vetiset silmäni hän ei enää kysellyt vaan tuli viereeni istumaan ja oli vain läsnä. Hänen läsnäolonsa oli lämmittävä, sillä samalla tavoin Topikin oli aina läsnä pyyteettömästi ja kyselemättä. |
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Dec 23, 2022 22:41:20 GMT 2
29.11.2022 Mielenhoitoa Oman mielen tilani vuoksi en vielä ole ollut töissä. 100% keskittyminen kouluratsastuksen maailmaan ei vain riitä. En voi kuitenkaan olla poissakaan tallilta ja sovin Kiaranin kanssa, että voin liikuttaa kevyesti tuttuja hevosia. Dymarin selkään nousin tänään ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun sain ikävimmän puhelun Suomesta. Ja koska en virallisesti ole töissä, vaan harrastan ”laadukkaasti”, niin laitan itse hevoset kuntoon kaikessa rauhassa.
Tänään aamusta olin jo köpötellyt mielenterveyskävelyn Lurkin kanssa ja päätin kokeilla tasapainoani. En tiedä tekeekö mielialani minusta jotenkin itsetuhoisen, mutta päädyin ratsastamaan Dymarilla ilman satulaa. Ihan vain taivuttelua ja muuta jumppailua. Harjailin kaikessa rauhassa orin ja taivuttelin heppanamujen kanssa jo karsinassa. Orille kukkahackamoret päähän ja sen jälkeen aloimme siirtyä käytävälle. Puhdistin orin kaviot ennen käytävälle siirtymistä. Käytävällä harjasin vielä jalat ja pintelöin orin. Dymar on niin kiltti, että se vain seisoo odottamassa, mutta otin silti varmuuden vuoksi orille pitkän narun. Naru yletti näppärästi takapuolelle, joten pystyin tarvittaessa nappaamaan siitä kiinni. Vedin kypärän päähän ja hanskat käteen, jonka jälkeen heitin paksun villaviltin klipatun orin selkään. Koska aamu on aika raikas, niin laitoin vielä tallitoppaloimen viltin päälle.
Talutin orin maneesiin narulla ja maneesissa kävelytin sitä hetken. riisuin orilta toppaloimen ja aloin tehdä maasta käsin töitä. Tein väistöjä, peruutuksia ja luokse pyytämisiä. Dymar osaa hienosti kunnioittaa ihmisen tilaa jo valmiiksi, joten sitä ei tarvitse pahemmin muistutella omasta tilasta. Dymar reagoi hienosti ja tuntui olevan aika mielissään siitä, että vain tehtiin vähän aivo jumppaa. Välillä venyttelin oria ja annoin sen venyttää kaikessa rauhassa, kun tajusi mistä on kyse.
Nouseminen orin selkään ei ollut mitenkään kovinkaan vaikeaa, vaan nappasin vain viltin pois ja kiipesin katsomoon. Ori seurasi katseella ja pienellä vinkillä se siirtyi ihan katsomon laitaan. Se oli ihan hauska nähdä, koska en tiennyt, että tätä oli edes orille opetettu. Siitä vain nostin jalan orin selän yli ja laskeuduin sen selkään pehmeästi. Dymar tuntuu olevan niin järkevä ori, ettei se edes pahemmin hetkahda, vaikka sen kanssa tekeekin jotain erilaista. Niinpä aloitin tekemään käynnissä väistöjä ja taivutuksia. Mikä hauskinta, niin ori alkoi virittyä ihan kivasti. Se alkoi tarjota ihan kaikkea ja olisi koko ajan halunnut tehdä piaffea. Pienikin muutos istunnassa niin ori oli valmis pikku piaffeihin. ”Miksi kiusaat hienoa oria”, Kiaran nauroi, kun hymyillen toruin Dymaria. ”Se on kovin iloinen ja positiivisen oloinen tänään. Täytyisi varmaan useamminkin mennä ilman satulaa. Se on niin yli herkkä, etten voi tehdä selässä yhtään mitään”, totesin esimiehelleni. Kiaran työskenteli varsan kanssa.
Ravityöskentely oli melko lyhyinä pätkinä ja ori yritti tarjota passagea ja piaffea. Orin kanssa ei tehty mitään hikitreeniä tai itseasiassa kyllä minulla oli hiki. Mutta molemmilla oli paljon parempi mieli treenin jälkeen. Vaikka oli tarkoitus tehdä vain käynnissä töitä, niin kaikki askellajit tuli käytyä. Loppu verryttelyt tein maasta käsin ja maastossa taluttaen ori hyvin loimitettuna. |
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Mar 10, 2023 11:06:58 GMT 2
Tänään treenataan Dymarin kansa Kiaranin kouluvalmennuksessa. Aamuvalmennukset ovat eniten omaan mieleen, Kiaran on sopivan kärttyinen ja ori energinen, itsekin olen hyvin kroppa auki, kun juoksin tänään kartanon poluilla ennen työpäivää. Alkuverryttelyssä jouduin muistuttamaan Kiarania, ettei kyseessä ole barokkivalmennus sillä valmistaudumme englantilaisiin kilpailuihin. Mies vain murahteli, että voin käyttää barokki tuntumaa perinteisissäkin koulukilpailuissa. No pakko myöntää, että istuntani ja tuntumani on muutenkin hieman muuttunut viime aikoina erityisesti Kiaranin valmennusten ansiosta. Erityisesti kiinnitimme huomiota liikkeen puhtauteen ja rentouteen. Dymar sai alkuun liikkua hyvinkin avoimessa muodossa ja käyttää itseään läpi selän. Oikeastaan hieman varmistelin liikettä läpi selän, jolloin ori innostui oikein venymään. ”Älä tee asioita sen puolesta”, Kiaran moitti kylläkin huvittuneena. Valmennus eteni ja tuntumaa alettiin ottamaan. Kiinnitimme huomiota passagen ja kootun ravin muutoksiin. Olin huomannut itsenäisessä työskentelyssä pientä tahtirokkoa ja liikkeen pysähtymistä siirtymissä. Kiaranin ohjeiden mukaan sain avattua paremmin istuntaani, jolloin ori saa luvan liikkua passagesta eteen. Kerran taisin hieman yli ratsastaa tai ori reagoi yli, sillä se lähti tarjoamaan keskiravia. Kiaran halusi vastapainoksi siirtymisille taivutuksia ja lisäyksiä, joten tänään vatsalihakset ovat oikeasti koetuksilla. Dymarin sulkuväistöt ovat niin helppoja ja miellyttäviä. Ori nauttii niistä ja koska on niin reaktiivinen niin hyvinkin pienellä muutoksella saa jo aikaan suoristumisen sekä valmistelun uuteen väistöön. Kiaran pitää orin reaktiivisuudesta ja sähäkkyydestä, mutta se ei ole liian aikapommi, vaan odottaa kyllä tallaista hämäläistäkin ratsastajaa juuri sopivasti. Huomasimme työskentelyn olleen niin mukaansa tempaavaa, että olimme jo yliajalla ja Ulla jonotti valmennukseen. Kiaran käski meidät maastoon laukkaamaan eteen alas ja loppuraveihin. Dymar on huippu, sille ei voi minkään ja no onhan Kiarankin valmentajana ihan omaa luokkaansa. |
|
|
|
Post by Kiaran on Jun 18, 2023 19:09:06 GMT 2
Koska on hyvä luovuttaa?Kirjoittanut omistaja, 517 sanaaDymar asteli ryhdikkäin askelin pois Bogårdin kisakentältä kohti verryttelyaluetta. Selässä ratsastaja huokaili raskaasti ja kävi ratsun rennosti läpi ennen tallialueelle palaamista. Ahvenanmaan kisamatka ei mennyt kartanon poppoolta putkeen. Sijoitukset jäivät kauas taakse, vaikka Dymar hipoi pääluokassa sijoitusta. Karla oli ratsastanut hienosti Koolin kanssa ja ei ollut yhtä pettynyt sijoituksestaan kuin Kiaran. Kiaran ei tyytynyt omaan suoritukseensa, mutta oli ylpeä ryhdikkäästä ratsustaan. Dymar oli antanut kaikkensa ja kannatellut itseään ylämäkeen ohjelman loppuun asti. Ja jos mieheltä kysytään, hänen hevoset olivat ainoita joilla etujalat eivät jääneet liikaa rungon alle. Huokausten saattelemana mies ratsasti kohti jaba-aluetta, jossa Yasmin otti hänen ratsunsa hoidettavaksi. Samppanjanmusta oli hiestä märkä ja puuskutti kevyesti. Liekö helle tai uuden paikan viehättävyys saanut ratsut sekaisin. Tosin kilpailuiden panos oli kova. Ratsastajalegendoja saapui ympäri maailmaa. Eikä ollut ihme, että Majina Misang ja Oskari Käkiharju olivat vedonlyönnin ykkösiä. "Mikä olo?", Yasmin kysyi, kun huomasi miehen vaipuneen omiin ajatuksiin. Dymar nautti jääkylmästä suihkusta. Nuutunut ori ei jaksanut vastata tammojen hirnauksiin. "Tuomarit", hän totesi kipakasti lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Yasmin ymmärsi heti mistä pipoa kiristi. Tästä oli puhuttu monet kerrat, että tuomarit keskittyvät liikaa luotiviivaan tasapainon ja kokoamisen sijaan. "No, olisiko hyvä ottaa tauko ja keskittyä enemmän historiallisiin lajeihin" "Pitäisikö siis luovuttaa?", Kiaran nosti kulmia kysyvästi. Yasmin keskittyi pesemään hevosta ja punnitsi vastausta. Mies ei ollut hyvällä tuulella ja ei halunnut vihastuttaa häntä entisestään. "Niin. Onhan Royal Cup nurkan takana. Olisi hyvä valmistautua ja antaa orien pitää myös lomaa ennen omia arvokisoja", Yasmin totesi lempeästi. Kiaranin oli myönnettävä itselleen, että nainen oli oikeassa. Nyt voisi luovuttaa ennen kuin asiat menee huonommksi ja keskittyä hyvän mielen treenaamiseen. Kisareissuja oli valmiiksi kirjattuna ja niitä lähdetä enää perumaan, sillä verukkeella että rahaa on palanut matkoihin ihan tarpeeksi. "Katsotaan Norjan ja Latvian reissun jälkeen", Kiaran totesi. Vielä olisi Sommersolverv ja Raven Cross kisaamatta. Sitten voisi antaa jopa orien viettää kesälomaa ennen Royal Cupin toista osakilpailua. Ellei tule houkutuksia lähteä uusiin kisoihin. "Hyvä", Yasmin totesi hymyillen ja asetti verkkoloimen orin päälle. Vettä tihkuen Dymar pääsi nauttimaan karsinaan palautusjuoman ja kaksikko pääsi muiden luokse suunnittelemaan matkan jatkoa. "Ei menny kauhean vahvasti", Daniel Helanto totesi kylmän tuopin äärellä. "Ei mennyt ei", Kiaran liittyi miehen seuraan jääkylmän tuopin kanssa. Kiarania suorastaan ärsytti ja antoi sen näkyä, vaikka maailmalla häntä varmasti pidettiin hyväntuulisena ihmisenä. "Miten radalla meni? Tai miltä ori ylipäätään tuntuu" "Dymar on kehittynyt valtavasti ja toimi koko ohjelman aikana oikein tasapainoisena, kevyenä ja hyvin koottuna. Ainakin klassisesta näkökulmasta. Tuomarit eivät ilmeisesti ihastuneet Dymarin lisättyyn raviin tai sulkutaivutukseen, jossa takajalkoja ei tuotu dramaattisesti ristiin", Kiaran pyöräytti silmiään. Näyttävyys ei ole aina hyvästä, kun hän muisteli yhden ruunikon vetävän pitkät hoikat jalat ristissä pitkin lävistäjää. Sieluun sattui ajatella miten hevosen nivelille käy. "Mutta hei! Näittekö Sonjan?", Daniel totesi iloisesti. "Omg. Missä?", Yasmin innostui margarita hurmoksissa. "Radalla. Oli aika komee kermanvaalea tekke alla" "Eikä. Voi sitä Morttia. Kuulitteko että ruuna lopetettiin viime joulukuussa", Yasmin haikaili. "Mistä sä kaivah nämä tiedot?", Daniel ihmetteli ja sai kuulla vitsejä sisäpiireistä, mutta ehkä Yasmin oli löytänyt tiedon hevosrekisteristä. Siinä porukalla hetken haikaillen pohdittiin pitäisikö etsiä Sonja ja mennä porukalla tervehtimään häntä. Yhdessä tuumattiin, että mikäli hän tulee vastaan mennään porukalla tervehtimään. Muuten sunnuntain aamulla suunnattiin kohti Sveitsiä.
|
|
