”Miksi kaikki on aina paskaa ja perseestä ennen kisoja? Kuinka huono tuuri minulla voi olla”, Ulla suorastaan kiljui puhelimeensa.
”Huomenta, kiva kun soittelit heti aamutuimaan. Johan tässä tulikin levättyä. Niin mikä nyt on vai aiotko vieläkin kettuilla siitä, että raahasin Lurkin Suomeen asti kilpailuihin, joihin olin unohtanut ilmoittautua?”, tiedustelin varhaista herätystä. Minulla oli mennyt edellinen iltatalli vähän pitkäksi tai no varsinainen talli osuus hoitui reippaasti, mutta syksyinen grillailu venähti puolestaan hyvinkin pitkälle.
”Ai niin sulla on vapaapäivä tänään. Anteeksi en muistanut, mutta onhan kello jo kymmenen, ajattele Loiuskin on jo hereillä”, Ulla lepytteli ja puolustautui.
”Niin no mikä nyt soi minulle tämän kunnian”, jatkoin kiinnostuen Ullan soitosta. Yleensä nainen ei pahemmin häiritse kuin työasioilla ja siihen nytkin viittaisi Ullan äänensävy.
”Niin no Lars ei ole hyvä. Se on aivan toispuoleinen tai sitten minä olen ihan paska. Joka tapauksessa Loius pyysi, että voisit katsoa sen pikimmiten läpi”, nainen huokaisi asiansa vihdoin ulos asti.
”Okei, lähden tulemaan tallille. Jos se on juuri tullut liikutuksesta, niin takkeja niskaan ja karsinaan tai käväriin. Mä juoksen tallille, menee joku 40 minuuttia, niin oon siellä”, totesin ja loikkasin sängystä ylös.
Kiskaisin juoksutrikoot jalkaan ja lenkkarit. Paita päälle ja tuulipuvuntakki päälle. Jääkaapista illalla tehty smoothie matkaan ja reppuun pari banaania sekä eilisten grillibileiden rippeitä eväsboksiin. Reppu selkään ja ulos raikkaaseen alppi-ilmastoon.
Juoksu teki oikeasti ihan hyvää, vaikka se nyt melkein onkin ylämäkeä, niin olen löytänyt kivan maastopolun mitä juosta. Eikä hiekkatietkään hassumpia reittejä ole. Tallilla kävin vaihtamassa kaapilla kuivat vaatteet päälle ja suuntasin päätalliin Larsin karsinalle. Ori kiinnostui heti tulijasta ja tervehti lämpimästi hörähtäen. Annoin sen haistella hetken käsiäni ja tarjosin taskusta heppanamin. En ole oria juuri käsitellyt taisin sen kerran taluttaa kävelytyskoneesta talliin.
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota kohtalaisen pitkään karvaan ja mietin hetken, että jos kisoihin lähtöön on viikko niin miksei oria ole jo klipattu. Tiedustelin asiaa Emililtä ja hän totesi, että se olisi tarkoitus tehdä tänään, mutta kaikki asiat tuntuvat kaatuvan päälle eikä oikein ehdi tehdä kaikkea. Miehellä oli paraikaa kaksi hevosta laitettavana kuntoon ja hän kantoi juuri nahkapaskaa vesikarsinalle.
”Hmm aloitan siitä, eihän minulla ole kiire. Hoidan Larsin kokonaan siitä teidän ei tarvitse huolehtia”, totesin ja laitoin orille riimun päähän ja talutin sen yksityistallin pesukarsinoille, jossa on paljon rauhallisempaa. Ja myös klipperini on lähempänä. Hetken sain etsiä oikeita osia salkusta ja varaosa pussista, mutta sopivat terävät terät löytyivät ja laitoin pikku koneen laturiin ja ison koneen seinään kiinni. Koska säästämme sähköä energiakriisin vuoksi en pitänyt valoja muuten tyhjässä tallissa kuin pesukarsinalla, enkä laittanut edes radiota päälle, vaan kuuntelin kuulokkeilla omaa soittolistaani.
”Hieroahan sinun se piti eikä parturoida”, Loius tokaisi nojaten kävelykeeppiinsä.
”No edistäähän tämäkin pintaverenkiertoa. Lähinnä ajattelin, että on helpompi hieroa esim arnikaa kun ei jää heti karvoihin”, totesin melko kylmästi mutta asiallisesti. En ole pahemmin ollut miehen kanssa tekemisissä, mutta yllätyin hänen keskustelunsa avauksesta.
”Ei millään pahalla, mutta siis loistavaa että pääsit näin nopealla varoitusajalla aloittamaan. Se oli tosiaan mahdottoman vino, osa saattaa johtua Ulriikan vinoudestakin, muttei missään nimessä kaikki. Toivoisin että löydät jonkun ratkaisun, jos ei muu auta, niin koeta saada Ulriikka rentoutumaan ennen kilpailuja, hänen itseluottamuksensa on kärsinyt”, Loius puheli jo paljon rennommin.
”Mitä jos pitäisit Ullalle siis Ulriikalle istunta painotteisen valmennuksen hevosella, joka on tasapainoinen molemmin puolin. Omasta puolesta tarjoaisin mielelläni oman orini siihen tehtävään. Vaikka se on nuori, sen tasapainoa on jo kehuttu”, vastasin samalla ottaen Larsin pään käsittelyyn.
”Ai se musta läsipää, Derelusko se oli nimeltään. Olen seurannut treenejänne ja se vaikuttaa hyvin miellyttävälle. Saisinko ensin itse kokeilla oriasi? Helpottaisi minua valmentajana”, Loius vastasi.
[Tähän väliin vaihtuu Lurkin kirjaan]
Hain orin kävelytyskoneesta takaisin talliin ja poistin loimen sekä suojat. Jatkoin klippaukseni loppuun ja saatuani jalatkin viimeisteltyä, johon meinasi hermot mennä ja uskoa loppua. Purin Lurkinkin siinä välissä ja vaihdoimme paljon mielipiteitä Ullan ja Loiusin kanssa. Ulla jäi hetkeksi seuraamaan jalkojen klippaamista ja totesi, että ainakin se on siisti.
Kun olin viimeistelemässä oria Melina käveli yksityistalliin. Hän jäi juttelemaan Larssista ja yleisesti työskentelystäni.
”Olemme olleet hieman huolissamme, olette asettuneet Lurkin kanssa niin kivasti tänne. Miten on, aiotko nyt syksyllä palata Suomeen? Meillä olisi sinulle vakituinenkin paikka tarjolla ja autamme tietysti työlupien ja asunnonkin kanssa. Kartanolla on aina tilaa sinulle”, Melina kakisti asiansa vihdoin ulos.
”No olenhan minä sitä miettinyt. Jos pääsemme sopimukseen, että pääsen kesällä käymään Suomessa isojen tapahtumien aikaan, kun yritystoimintani sitä vaatii, niin en näkisi syytä miksi en jatkaisi täällä”, vastasin pysähtyen silittelemään Larsin kaulaa.
”Tietenkin saat vapaita ja lomia ihan, miten on tarvetta ja jos matkustat Suomeen hevosautolla niin saattaa olla, että se on osa työtäsi. Meillä tulee olemaan paljon hevosliikennettä Suomeen ja takaisin. Kiaran suunnitteli hevosten välitysbisneksen nousua takaisin ja eläinkuljetuksia, mikäli dieselin hinnat hieman laskisivat talven aikana. Onneksi polttoöljy on kohtalaista ja saimme tilattua vielä erityisen edullisena aikana kartanon ja tallin säiliöt täyteen”, Melina selitti ja silitteli Larsin turpaa.
Jatkoin orin käsittelyä ja aloin käymään sen lihaksistoa läpi. Orin selässä oli paksu villa viltti, jotta se pysyi lämpimänä, mutta otin sen pois ja laitoin lämpölamput päälle, vaikka ne vievätkin melko paljon sähköä, niin nyt niillä on hoidollistakin tarkoitusta. Sivelin orin läpi, mutten löytänyt mitään merkittävää jumia tai lihasmuutosta. Taivuttelin orin niskaa rauhallisesti ja tein porkkana venytyksiä. Aavistuksen oikealle taivuttaessa ori pisti vastaan ja huomasin vasemmalta pitkän kaulalihaksen pullistelevan kummallisesti. Tarkemmin hieroessa ja pyöritellessä huomasin lihaksen olevan epätasaisen kireä.
”Roikkuiko Lars ohjalla”, soitin Ullalle pikaisesti. Nainen oli ratsastamassa, mutta pystyi vastaamaan handsfreen ansiosta.
”Joo se ihmeellisesti jäkitti hieman oikeallekin asettuessa ei meinannut asettua, mutta vasemmalle se oli todella hankala ratsastaa aina kun tein jotain ohjalla se jännittyi va väänsi suulla vastaan”, nainen tunnusti.
”Hmm selvä, tutkitaan lisää, mutta isohkon jumin löysin vasemmalta kaulalta, mutta miksi se on jumissa en vielä tiedä”, vastasin Ullalle ja jatkoin pyörittelyä. Tarkemmin tutkiessa vasemmalta löytyi paljon pieniä jumeja.
Jalat olivat kunnossa, eikä lihaksistosta löytynyt mitään varsinaista syytä jumeihin. Satula tuntui orille sopivalta, mutta kun laitoin orille suitset se alkoi venkoilemaan ja aukomaan suutaan. Hetkinen onkohan tämä tapa vai oire jostakin. Otin suitset pois ja hain taskulampun Lurkin kaapista. Avasin orin suun ja kurkistin suuhun. Poskessa oli röpelöä, joka viittaa piikkiin ja tunnustelemalla löysin melko ison sellaisen.
”Onko meillä raspausvälineet tai saataisiinko orille pikaisesti aikaa klinikalle? Larssilla on isohko piikki ja se on pakko saada pois ennen kilpailuja”, soitin Kiaranille. Hän kehotti minua odottamaan hetken ja pian tulikin tekstiviestinä osoite sekä kellon aika. Tunnin päästä on jo klinikka aika ja sinne ajaa mapsin mukaan 35 minuuttia, joten vauhdilla rekan hakuun. Kiaran heitti kartanon ikkunasta yhden kartanon rekan avaimen ja totesi, että palkka juoksee koko ajan, mutta työntekijät eivät juokse. Vähän saa kuulemma kiiruhtaa. Hain rekan tallin eteen, loimitin pikaisesti orin onneksi se on melkein samaa kokoa kuin Lurkki ja käytin siis orini loimia. Autossa oli jo jotain loimia, mutta otin kassillisen mukaan varmuuden vuoksi. Pari porkkanaa ja heppanamipussi mukaan.
Emil oli ehtinyt laittaa rekkaan heinäverkon, kun talutin Larssin pihalle. Rekasta laitoin sille vielä kuljetussuojat jalkoihin ja talutin orin autoon. Silta ylös ja hyppäsin kuskin paikalle. Kännykkä lataukseen ja kipitin nopeasti vielä hakemaan lompakon, joka onneksi oli jäänyt edellisenä päivänä Lurkin kaappiin. Kaksipaikkainen pikku ”rekka” oli erittäin miellyttävä ajaa ja löysimme perille ongelmitta.
Klinikalla kävin ilmoittautumassa ja sain luvan tulla heti hoitotilaan. Purin orin reippaasti autosta klinikalla otin siltä suojat pois, onneksi ori käyttäytyi moitteitta, sillä unohdin ottaa suitset mukaan. Ori pysyi ketjuliinalla hyvin hallinnassa, jonka olin tajunnut sentään napata Lurkin kaapista mukaan. Lars aavistuksen jännitti klinikan hoitotilassa vieraita hajuja ja hetken sain tehdä töitä, jotta sain orin rauhallisesti jäämään pakkopilttuuseen. Sanoin ettei saa pakottaa, että orilla on niin paljon voimaa ja tahtoa tarvittaessa. Lars tukeutui hieman minuun, sillä olinhan sille jo jotenkin tuttu ihminen. Ori rauhoitettiin varmuuden vuoksi suht rankallakin kädellä. Itse hoitotoimet sujuivat helposti ja vaivattomasti. Itse olin liikuteltava päätuki, sillä ori sai kaadettua varsinaisen tuen pari kertaa ja katosta tuleva tuki ei palvellut ihan täysin mutta kevensi minun taakkaani.
”Sillä on reilun viikon päästä kisat, onko järkeä mennä vai kannattaako jäädä pois? Huomasin tämän siis jumien vuoksi. Se on ollut vaikea vasempaan suuntaan”, selvitin eläinlääkärille.
”Ei ole ongelmaa voi mennä, mutta pari päivää voisi mennä hackamorella tai kuolaimettomalla, jos vain mahdollista”, hän vastasi.
Soitin Ullalle kotimatkalta ja Kiaranille lähetin eläinlääkärin lausunnon orista. Ulla oli helpottunut ori voisi lähteä kilpailuihin ja nyt teemme sille tehostettuna lihashuoltoakin. Huomenna rennompi päivä, kun se on tänään ollut rauhoitettuna. Kotona valvoin vielä hetken orin selviämistä ja seurasin lopuksi alkaako se tarhassa syömään normaalisti. Varmuuden vuoksi tarjoilin orille kasteltua heinää.
