Hestian kirja

29.05.2023 Lisää kovan onnen varsoja
Kirjoittanut kasvattaja, 402 sanaa

Emän päiväkirjasta saa kopioida mukaan tekstin varsan syntymästä. SUKUPUOLI ja LEMPINIMI muutetaan jälkikäteen, kun varsa on saanut sivut. Väriä ja syntymäpäivää ei saa muuttaa.

Rizin ja Hestian varsasta voisi odottaa oikeaa kermaunelma varsaa. Hestian toivotaan tasoittavan tulevan varsan reviiritietoista käytöstä, sillä Rizin jälkeläiset ovat perineet lempeän ulkomuodon, mutta hieman äkäisen luonteen. Toivotaan, että varsalla on isältä hyvä rakenne sekä hyvä laukka ja perushyvät taidot. Emältä toivotaan perivän rohkeutta ja lempeää luonnetta - edes tämän kerran.

Sellainen ihana utuinen, pitkäjalkainen ja jääräpäinen SUKUPUOLIvarsa saatiin sateisena kesäpäivänä. Kevyt aamupäivän sade alkoi nopeasti muuttua ärhäkäksi iltamyrskyksi, että puut heiluivat ja kylmät sadepisarat piiskasivat kasvoille. Kaiken varalta hevoset haettiin nopeasti sisälle ja kaikki hevoset, niin tammat ja varsat, saatiin nopeasti evakuoitua talliin turvaan, paitsi missä on Hestia. Hestiaa sai etsiä suurelta laitumelta ison joukon kanssa ja lopulta tamma löytyi pienen mutaisen varsan kanssa puiden suojasta.
“Ei jeesus. Ei tähän väliin”, Kiaran juoksi kaksikon luokse ja riisui takin pois, että varsa saadaan nopeasti lämpimäksi. Sinisilmäinen samppanjancremello tärisi miehen sylissä.
“Onko kaikki okei?”, Ulriikka juoksi paikalle pidellen narun päässä tiinettä Helmi tammaa.
“Ehkä. Ehkä ei”, Kiaran totesi ja nosti varsan syliin. Hestia hermoili vieressä ja seurasi tarkkaan miehen aikeita.
“Ei herttinen. Pahimpaan aikaan”, Ulriikka huokaisi ja riisui myös oman takkinsa varsan suojaksi. Nyt oli nopeasti keksittävä nopein reitti tallille, mutta Ulriikka voisi nousta kevyempänä Helmen selkään ja hakea tallista apua.

Kiaran odotteli kaatosateessa avun saapumista ja vuoriston jääkylmä sade alkoi nopeasti tuntumaan paljaalla iholla. Tärkeintä, että varsa selviää ja Hestia pääsee hoidettavaksi. Alkoi tammalla olemaan stressitasot huipussa, kun samppanjanperlino tamma ravasi hätääntyneenä Kiaranin ympärillä. Pian edessä näkyivät ajovalot ja Loius saapui korkean maasturin kanssa noutamaan varsaa. Hevosautoa ei ollut mukana, sillä se painuisi mutaan ja olisi taas uusia ongelmia. Ei auttanut kuin nousta Hestian kyytiin ja edetä tamman tahdissa tallille.
Tallissa Frida tarkasti emän ja varsan. Emä oli kunnossa, vaikka stressistä ja sateesta märkä. Varsa oli muuten terve, mutta saanut jalkoihin ikäviä paleltumia. Tämä tulisi tulevaisuudessa huomioida, että varsa ei välttämättä kestä kylmää tai tarhaan pitäisi laittaa pintelit sekä lämmittävät tarhasuojat. “Ei tule muuten käyttöä haittaamaan. Ainoastaan kylminä kelillä pitää huolehtia loimituksesta ja ettei jalat saa kylmää. Sitten ollaan ongelmissa”, Frida hymyili ja tärkeää, että varsa oli terve.
“Voi ROUTA pieni”, Ulriikka hymyili ja ihasteli sinisilmäistä samppanjancremelloa varsaa. SUKUPUOLIvarsa oli alusta asti utelias ja rohkea, mutta ei kiinnostunut hakeutumaan muiden varsojen seuraan. Frida kävi muutamaan kertaan tarkastamaan varsan, mutta kylmien jalkojen lisäksi varsasta ei löytynyt vammoja. “Ehkä se sitten haluaa olla rauhassa. Ihan kun Rizi”, Ulriikka totesi ja muiden varsojen mennessä tervehtimään uutta tulokasta, ROUTA kääntyi poispäin tai huitoi etujalalla vieraita pysymään kauempana.