Vanhuuden vaivat vai (kirjoittanut omistaja, 709 sanaa)
Yasmin harjaili ruunivoikkoa tammaa kaikessa rauhassa. Nokikuvioinen Kalista tunnetaan kartanolla sekä kasvattajan sanojen mukaan pirteänä ja eläväisenä tammana. Kalistalta löytyy aina vauhtia, puhtia ja intoa työntekoon oli kyseessä maastakäsittelyä tai maastoilua. Muutamia viikkoja sitten tamma oli edennyt asetaitoradoilla reippaasti täydellä innolla ja tehnyt kauniita laukkapiruetteja ja koulupysähdyksiä sekä ensimmäisen onnistuneen, tasapainoisen levaden. Kuitenkin Royal Cupin jälkeen tamma oli muuttunut yllättäen flegmaattiseksi ja hieronnasta sekä kevyestä liikutuksesta huolimatta tamman mielentila ei ole kohentunut. Päinvastoin tamman mielentila meni huonompaan suuntaan, että tamma kyyhötti karsinan tai tarhan nurkassa eikä tullut enää ihmistä vastaan. Koulupysähdys oli muuttunut latteaksi ja tamma kieltäytyi siirtämästä painoa taaemmaksi, minkä takia levade ei toista kertaa onnistunut.
“Jos se on väsynyt tai pahasti jumissa. Tammalla on ollut aikalailla meno päällä”, Yasmin hymyili, kun Kiaran saapui paikalle ihmettelemään. Yasmin siirsi ruunivoikon tamman käytävälle. Kalista käveli notkeasti, mutta roikotti korvia sivuilla ja katse oli apaattinen. Eläinlääkärin pitäisi tulla pian arvioimaan tamman kunto, kun kaikki omat konstit oli käyty läpi lämpö-kylmähoidosta hierontaan ja kevyeen liikutukseen.
“Toivotaan”, Kiaran mumisi ja pian luottoeläinlääkäri Milla Häberle saapui heidän luokseen.
“Hei, tässäkö on ensimmäinen potilaani”, nuori nainen hymyili ja Kalista hörisi ystävällisesti uudelle tuttavuudelle, mutta katse pysyi utuisena ja korvat vinossa.
“Hei Milla. Kyllä, tässä on Kalista. Ollut pari viikkoa hyvin laimea”, Kiaran kertoi ja Milla lähti tutkimaan tammaa päästä kavioihin. Kalista antoi Millan tutkia hänet rauhassa.
“Pään alueella kaikki ovat kunnossa. Korvat puhtaat ja silmät kirkkaat, vaikka katse kertoo kivusta. Suun limakalvot ookoot ja hampaat ehjät sekä hyväkuntoiset. Raspaukseen tarvitse tulla tämän vuoden puolella, että ensi vuonna sitten”, Milla hymyili ja tunnusteli tamman kaulaa. Rangan nikamissa ei aristusta, kuten ei myöskään etujalkojen taivutuksessa ilmentynyt kipuilua. Selässä hieman nytkähti, mutta vika ei ollut siellä vaan lautasten alueella.
“Miltä vaikuttaa?”, Kiaran kysyi, kun Milla paineli tamman takaosaa ja Kalista luimi mulkoillen taakseen.
“Pahaa tamma ei tee, vaikka kipeää varmaan tekee”, Yasmin totesi väliin.
“En osaa sanoa. Saisitko tuotua tamman liinan päähän, että voisin tutkia vielä liikkeessä?”, Milla kysyi ja Kiaran teki työtä pyydettyä. Miehellä oli tunne, ettei mitään hyvää sanottavaa ainakaan ole.
Käynnissä ja ravissa Kalista eteni rennosti venyttäen itseään eteen-alas. Kuitenkaan ravi ei ollut samanlaista kuin ennen, vaan takajalkojen askellus oli lyhyempää ja laukkaa tamma ei halunnut nostaa kumpaakaan suuntaan. Laukan nostettua laukka oli kunnon pupulaukkaa eikä takaosa työstänyt samalla lailla kuin ennen.
“Kyllä se SI-niveleen viittaa. Onko oireet alkanut vähitellen?”, Milla kysyi ja kirjasi havainnot ylös. Kiaran huokaisi syvään. Miten ihmeessä näin on päässyt tapahtumaan, kun tamman takaosan lihakset ovat kuin timanttia.
“Kyllä parin viikon takaa. Ollut haluton siirtämään painoa taakse ja vastustanut laukan nostamista”, Kiaran kertoi ja silitti tamman otsaa. Kalista katse ympärilleen kurja ilme kasvoillaan, niin oli myös Kiaranilla.
“Selvä. Olisi hyvä, että tulisitte mahdollisimman pian klinikalle röntgeniä ja ultraäänitutkimusta varten, niin saadaan varmaa tietoa. Tamma ei ole kaatunut tai loukannut itseään lähiaikoina?”, Milla kysyi vielä, kun alkoi pohtia vamman mahdollista taustaa.
“Ei ole raportoitu, että olisi”, Kiaran vastasi, sillä hänen tietoon ei ole tullut mitään loukkaantumisia viime ajoilta. Olihan alueella paljon jäätä ja vaihteleva keli auringon paisteen sekä pakkasmyrskyjen välillä ei tehnyt tarhojen pohjalle hyvää.
“Okei. Tehdään laajempi tutkimus parin päivän päästä?”, Milla totesi ja ojensi käyntikortin, johon uusi aika oli kirjattu. Nyt tamma saisi siihen asti levätä karsinassa, ettei vamma pääse pahentumaan. Tosin liike on lääke, mutta ei tässä tilanteessa, kun murtumaa tai repeämää ei ole vahvistettu.
“Kyllä se onnistuu”, Kiaran totesi ja ojensin tamman Yasminille, kuka vei hevosen karsinaan hoidettavaksi. Kalista käveli reippaasti, jokseen tammalle ominainen lattarilanne ei heilunut normaaliin tapaan.
“Nyt lepoa ja kipulääkettä ennen isompia tutkimuksia. Jos sen pää meinaa hajota sisällä ja kävelee hyvin, niin voi laittaa pieneen sairastarhaan. Tarkistakaa pohja, ettei pääse kaatumaan”, Milla hymyili ja lähti kohti seuraavaa potilasta, kuka ei ollut kaukana. Nimittäin tallin Nox ori saisi varmaan samana kohtalon, kun ori oli yllättäen alkanut hidastua ja takaosa ei toiminut samalla tavalla kuin ennen.
Tallissa Kiaran sähisi, että miten näin on päässyt käymään ja alkoi käydä jokaista työntekijää läpi siltä varalta että joku olisi nähnyt jotain.
“Voi olla huonoa sattumaa tai jos tamma on reväyttänyt lihaksen radalla”, Yasmin totesi kiehuvalle Kiaranille ja antoi Kalistan olla rauhassa karsinassa. Nokikuvioinen tamma kyyläsi ikkunasta ulos, mutta ei hakeutunut ihmisten luokse karsinan ovelle. Voi toista, Yasmin ajatteli ja lähti Kiaranin perään. Jos vaikka
Karla tai
Daniel Helanto olisi nähnyt tai kuullut jotain. Toki naisen pitäisi olla auttamassa Noxin kanssa.
