Yulen kirja

03.05.2023 Seuraavaa jonossa
Kirjoittanut omistaja, 491 sanaa

Nopeasti Nannan orivarsan syntymän jälkeen kaikki tammat siirrettiin isolle luonnonniitty laitumella, joka tarjosi metsästä suojaa tuulelta sekä kevyeltä sateelta. Jokainen tamma hoito oman roolinsa laumassa ja Rhea oli ottanut lauman johtavan aseman, mutta Helmi osallistui toisena lauman kaitsimiseen Rhean ollessa muualla.
Ei mennyt kuin muutama päivä Faustinon syntymän jälkeen, kun Yule alkoi näyttämään varsomisen merkkejä. Samppanjanruunikko tamma vaelteli levottomasti pitkin niittyä ja yritti etsiä sopivaa makuupaikkaa, mutta vaihtoi nopeasti paikkaa ja ötöili vastaan tuleville tammoille.
“Pitäisikö hakea sisälle?”, Yasmin esitti kysymyksen itselleen ja lähti varovaisesti ääntä pitäen kiukkupussin luokse. Yule antoi ottaa kiinni, mutta jatkoi levotonta menoa naisen perässä.
“Jösses se tulee jo”, Yasmin panikoi, kun osa varsan jaloista oli näkyvillä. Yule ei edes hakeutunut makuuasentoa, minkä takia nainen ei epäröinyt eläinlääkärille soittoa.

Ei mennyt kauaa, kunnes Frida oli ehtinyt tamman luokse. Yule makasi isossa varsomiskarsinassa ja aloittanut synnytyksen. Fridan mukaan kaikki oli hyvällä mallilla ja Yule sai rauhassa hoitaa varsomisen loppuun, mutta eläinlääkäri pysyi kaiken varalta lähettyvillä. Yule jaksoi ponnistaa ja vain puolessa tunnissa pieni tammavarsa oli putkahtanut maailmaan. Frida kävi nopeasti puhdistamassa varsan sieraimet ja tarkistamassa, että hengitysäänet ovat normaalit. Tämän jälkeen Yule ja varsa saivat rauhassa tutustua toisiinsa.
Tammavarsa oli sisukas yksilö, sillä puolen tunnin ikäisenä varsa nousi jaloilleen ja yritti parhaansa mukaan pysyä luonnottoman pitkillä jaloillaan pystyssä.
“Oikea lukki”, Ulriikka totesi ja ihaili samppanjanruunikkoa tammavarsaa, jolla oli kapea läsi ja neljä sukkaa jalassa. Varsa hoiperteli pitkillä jaloillaan ympäriinsä ja Frida kävi tunnustelemassa varsan jalkojen nivelet läpi. Hieman nesteiset ja isot ollakseen normaalit, minkä takia Frida pyysi seuraamaan varsan jalkojen liikettä ettei ala ontumaan tai jalat käänny vänkyrään.
“Takajalat kääntyvät aavistuksen vinoon. Tulen viikon päästä tarkistamaan tilanteen, että tarviiko toimenpiteitä. Usein korjautuvat itsestään”, Frida totesi.
“Onko nimeä mietitty”, Ulriikka kysyi ja hörppäsi jääteetä. Sisällä oli tuskallisen kuuma, vaikka ilmastointi oli täysillä. Varsan peitinkarva oli persikan sävyinen, ehkä aavistuksen tummempi kuin emällään. Mutta skumppavarsat syntyvät usein tummina ja vaalenevat iän myötä.
“Miten olisi Long Island Iced Tea”, Yasmin ehdotti viitaten naisen juomaan ja varsan pitkään sekä hoikkaan olemukseen.
“Sellainen maistuisi juuri nyt”, Ulriikka totesi ja Yasmin oli samoilla linjoilla naisen kanssa. Kiaran sai jäädä mutuilemaan nimiehdotuksen kanssa, mutta hänellä oli tuskin oli parempaa ehdottaa.

Seuraavana päivänä Yule ja varsa laskettiin muiden tammojen sekaan. Laumanjohtaja Rhea tuli tarkastamaan uuden tulokkaan, mutta Yule suojelevaisena emänä ajoi päistärikön tiehensä. Rhea jäi kauemmas kiukuttelemaan, kun Yule hakeutui parhaan kaverinsa Nannan lähistölle. Kaksikko tuli erinomaisesti toimeen ja pitivät huolta toistensa varsoista, mikäli toinen emä joutui olemaan jostain syystä pois.
“Faustino ja Irma tulevat hyvin toimeen”, Ulriikka hymyili aidan luota ja seurasi kahden varsan leikkimistä. Nanna ja Yule pysyivät lähellä sekä varsojen innostuessa kirmaamaan kauemmas tulivat emät täyttä häkää perässä.
“Irma?!”, Yasmin kyseenalaisti. Oli kyllä erikoisen lempinimen keksinyt varsalle. Tosin kesäpäivään oli kelvannut sprite omenaliköörin ja vodkan kanssa.
“Niin minusta aika sopiva lempinimi”, Ulriikka totesi ja istui nurmella. Kuka olisi seuraavaa varsoja. Meneekö listan mukaan vai syntyykö aivan sattumanvaraisesti. Kaikki on kuitenkin suhteellisen samaan aikaan astutettu, että oli pelkästään ajan kysymys milloin seuraava varsa syntyy.