01.05.2023 Ei niin ruusuinen aloituskirjoittanut omistaja, 419 sanaaAurinkoisena vappuaattona syntyi alkukesän ensimmäinen varsa, nimittäin Nannan ja Faustin odotettu varsa, sillä varsa oli kyseisestä yhdistelmästä ensimmäinen royal hanoverian cream- rotuinen varsa. Kyseessä oli Nannan neljäs varsa ja edelliset varsomiset olivat sujuneet vaivattomasti sekä varsoista kasvanut terveitä, ja hyvätapaisia hevosia.
Tällä kertaa asiat eivät menneet halutusti ja aamutuimaan isolle varsomiskarsinan luokse oli kokoontunut paljon porukkaa: eläinlääkäreitä, klinikan avustajia, tallityöntekijöitä ja huolestuneita tallilaisia. Kesken synnytyksen huomattiin varsan olevan aivan nurinniskoin, nimittäin perätilassa. Eläinlääkäri yritti parhaansa kääntää varsan oikeinpäin ja ohjata varsaa tulemaan oikein, mutta Nanna ei ollut halukas yhteistyöhön. Tamma oli erittäin levoton koko synnytyksen aikana ja rauhoitteesta huolimatta Nanna ei antanut eläinlääkärin kauheasti koskea itseään.
“Rauhoite ei vaikuta. Pakko nukuttaa ja vetää varsa ennen kuin on myöhäistä”, eläinlääkäri Frida Schild totesi ja avustaja alkoi laittamaan nukutusainetta tammalle. Hetken aikaa Nanna laittoi vastaan, mutta synnytys oli vienyt ison tamman voimat nollaan. Nyt tarvittaisiin useampi henkilö vetämään ja yksi henkilö olemaan valmiina pesemään varsa.
Usein ikuisuuden kestävän hetken jälkeen varsa saatiin ulos, mutta kauhuksi valkoinen kalvo ei ollut puhjennut. Tuli kiire saada kalvo revittyä, mutta kaikkien onneksi pieni rautias hengitti.
“Hengittää”, Frida totesi huojentuneena ja hiestä sekä muista eritteistä märkänä porukka istahti karsinan seinille lepäämään. Samppanjanrautias herasilmäinen varsa avasi silmänsä ja hörisi levottomasti Fridan sylissä. Nyt piti odottaa, että Nanna herää ja pääsee hoitamaan uutta pienokaistaan. Odotellessa varsa sai ternimaitoa tuttipullosta ja kevyen putsauksen, jonka emä sai hoitaa loppuun.
“Se on orivarsa”, Frida kertoi hymyillen ja tarkisti juottamisen ohessa varsan peruskunnon. Sydämen ja keuhkojen kuuntelussa ei ilmestynyt mitään huolettavaa. Pikkuhiljaa varsa nousi varovaisesti jaloilleen ja Nanna alkoi virkoa. Tamma otti heti varsan hoidettavaksi ja luimi ympärillä oleville ihmisille.
“Nyt on parasta antaa varsan ja emän olla rauhassa”, Frida totesi ja porukka väisti pois karsinasta. Nanna oli suojelevainen ja hyvä emä, että saattoi olla ihmisille ja muille hevosille normaalia häijympi.
“Onpa komea varsa”, Ulriikka totesi ja ihasteli samppanjanrautiasta orivarsaa. Varsalla oli siniset silmät, leveä epäsäännöllinen läsi ja neljä korkeaa sukkaa. Tuttuun tapaan orivarsa oli perinyt emältään rotevaa ulkomuotoa ja lempeää olemusta, mutta tiedä mitä pinnan alla vielä jyllää. Onko varsa enemmän leg vai back mover, sitä ei tarina vielä kerro.
“Onko nimeä keksitty?”, Yasmin kysyi ja liittyi Ullan seuraksi ihailemaan kartanolle syntynyttä pienokaista.
“Olisiko Faustino?”, Ulriikka ehdotti ja ihasteli samppanjanrautiasta orivarsaa, joka tyytyväisenä makasi kyljellään emän vieressä.
“Täällä tuoksuukin talli, nahkariimut ja tammilankut”, Yasmin totesi.
“Olenkin aina pitänyt punaviineistä”, Kiaran totesi ja kirjasi orivarsan tiedot ylös. Faustino VII kuuluu miehen suosikkiviinilistaan ja niin kuului tämä orivarsa.
“Sopii teemaan, jos yhä drinkit ja juomat ovat voimassa”, Ulriikka hymyili ja Kiaran nyökkäsi myöntävästi.
