Koulukilpailut Ilvessuolla (574 sanaa), kirjoittanut omistaja (Ulriikka Arvo)Ulriikka valmisteli Barbia tulevaan koitokseen. Barbi seisoi karsinassa täysin levollisin mielin ja rauhallisesti seurasi ympäristöä. Tamman paras kaveri Lars loikoili viereisessä karsinassa välipalaheinien kera. Barbia ei edes ärsyttänyt toisen ruhtinaalliset eväät, vaan tamma roikotti päätään karsinan ulkopuolella. Pilkullisen tamman karva kiilsi kirkkaasti ja sykeröt olivat luotisuoralla linjalla ilman yhtäkään hapsottavaa jouhikarvaa. Aivan kuten Kiaran oli Ulriikkaa opettanut laittamaan hevosen kilpailukuntoon: siisti ja virheetön, puhdas ja näyttävä.
Barbi on sellainen unelmahevonen, ketä Ulriikka ei osannut odottaa kartanolle saapuvan toisen yhtäläisen onnenkonin kanssa. Barbi oli ollut lyhyeen aikaan loistava opettaja kouluratsastuksen maailmaan, että ensimmäiset kilpailut ulkopaikkakunnalla hieman jännitti. Ja tähän jännitykseen tamma ei tarttunut, Ulriikalla oli siksi huojentunut ja itsevarma olo.
Matkalla verryttelyalueelle tamma ei korvaakaan loksauttanut tai alkanut huutamaan Larsin perään, vaikka vieraat hevoset hirnuvat levottomasti ja ihmisiä vilisi joka nurkassa. Barbi korkeintaan hörähti lempeästi ohikulkijoille ja sitä lähestyville ihmisille.
Itse verryttelyssä tamma ravasi reippaasti, mutta ryhdikkäästi eteenpäin. Ulriikalla oli vaikeuksia hakea suoraa ja tasapainoista istuntaa, kun oli tottunut könöttämään täysiä estehevosten vauhdissa. Ulriikalla ei ollut edes orpo olo, kun paikalla oli muutamia muita edustajia ulkopaikkakunnilla. Etenkin hän spottasi Englannin edustajan Majiná Misangin. Että hänen lusitanot olivat kauniita, Ulriikka ajatteli puoliääneen ja kummasteli miksi Kiaran ollut vielä ottanut niitä jalostukseen mukaan. Aivan luultavasti vielä kysyy, etenkin Oscuro. Mikä komistus.
“Ja seuraavaksi radalle valmistautuu Ulriikka Arvo hevosella Barbara af Rid”, kuulutus herätti naisen hoksottimet ja Ulriikka siirsi tamman pehmeästi laukasta käyntiin. Perhoset alkoivat lentää naisen vatsassa, sillä nyt todella olisi näytön paikka.
Radalla Barbi oli rento ja kuuliainen sekä vastasi hyvin apuihin Ulriikan jännityksestä huolimatta. Nyrkit pystyssä, selkä suorassa, kantapäät alas ja ryhdikkyyttä, hartiat alas ja tärkeintä, muista hengittää - Ulriikka hoki mielessä ja ratsasti parhaansa mukaan tammaa. Barbi tuntui keräävän katseita yleisöstä, ainakin innokkaita kuvaajia oli paikalla ihmettelemässä.
Barbi tuntui kevyeltä ja tasaiselta volteilla. Tamma melkein asettui ja taipui automaattisesti, mikä toi hieman helpotusta Ulriikalle. Barbi työsti itseään huolella ja tasaisesti, eikä vastustellut kuolaintuntumaa tai lipunut suoralta linjalta pois. Oli sitä ihana ratsastaa, Ulriikka hymyili ja valmistautui nostamaan laukan. Siirtymiset ja laukka olivat kaksikon vahvuuksia, sillä tamma kauhoi ilmaa vatsan alle. Ulriikka yritti pysyä pehmeästi kyydissä, vaikka välillä olomuoto tuntui olevan perunasäkin tasolla.
Rata oli pian ohi ja lopputervehdyksen jälkeen Ulriikka antoi tammalle pitkät ohjat, ja antoi kävellä takaisin maneesille loppuverryttelyyn. “Tai mitä jos”, Ulriikka mietti ääneen ja juuri ennen maneesia nainen teki täyskäännöksen maastoon. Hän ei halunnut vielä nähdä tuloksia, mutta tulisi pian hakemaan sanallisen tuomion.
Maastossa Ulriikka otti kaiken ilon irti, etenkin kun eteen avautui sänkipelto. Sveitsissä hän ei päässyt kuin kuivalle niitylle vuoren juurelle, mutta perinteisessä suomalaisessa sänkkärissä oli sitä jotain. Pellolla hän ravaili ja laukkaili rauhalliseen tahtiin sekä jäljistä kuin lannan määrästä ajatteli pellon olevan Ilvessuon käytössä. Päivä aurinko lämmitti vielä mukavasti alkavalla syyskelillä ja Barbi pärski rentoutuneesti. Pikkuhiljaa Ulriikalla oli olo, että tamma oli tarpeeksi verrytelty, otti hän loppukäynnit pitkin ohjin takaisin tallille. Eikä tullut edes kiire, sillä Larsin kanssa startti oli vasta iltapäivällä viimeisenä.
Tallin pihassa Ulriikka hyppäsi alas selästä, nosti jalustimet ja löysäsi vyötä. Samalla toinen tuomareista viiputti hänen luokse ja kädessä oli lappu.
“Hei, Ulriikka unohdit tämän”, tuomari sanoi hymyillen ja ojensi lapun.
“Todella kauniisti ratsastettu. Eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen ratsu teillä, upeaa takaosa työskentelyä. Todella hienot ja ruhtinaalliset 71.787 %. Menitte nyt kärkipaikalle”, tuomari selosti ja Ulriikka kuunteli silmät kiiluen.
“Oi, kiitos! Tämä oli mukava yllätys.. ensimmäiset koulukisat meinaan”, Ulriikalta loppuivat sanat kesken, sillä hän ei voinut uskoa kuulemaansa todeksi. Nyt pitäisi hoitaa Barbi huolella ja alkaa sitten valmistelemaan Lars. Ehkä hänellä olisi hetki aikaa seurata muiden kisoja.
