Post by Daniel Helanto on Jun 12, 2022 10:27:20 GMT 2
Daniel Helanto
Ratsuttaja, kouluvalmentaja, menttori, yrittäjä niin hevos-, kuin myös turvallisuusalalla
c: Karma
Ratsuttaja, kouluvalmentaja, menttori, yrittäjä niin hevos-, kuin myös turvallisuusalalla
c: Karma
Kokonimi: Daniel Otto Helanto
Kutsumanimi: Daniel
Syntynyt: 05.07.1997, Suomi
Asuu: Virallisesti Keski-Suomessa, mutta toistaiseksi majoittuu hevosrekassaan joka on pikku parkkarin sivussa. Rekka on saatu kivasti sähköön ja vesiverkostoon (vesiletkulla)
Siviilisääty: Sinkku
Koulutus: Sotilaspoliisi (peruskoulun jälkeen 2v työtä), ravihevosenhoitaja (työkokemuksella Ari Viidan ravitallilla), klassinen ratsuttaja (oppisopimus Jokikartanon tilalla), Turvallisuusalan laaja koulutus (järjestyksen valvoja, turvallisuus vastaava, tapahtuma vastaava jne...)
Luonne:
En ainakaan koskaan ole oppinut antamaan periksi. Olen hieman kovapäinen tietyissä asioissa, mutta silti minun kanssani voi aina keskustella myös siitä minulle hankalasta aiheesta. En ole kovinkaan jyrkkä omien mielipiteitteni kanssa, mutta sanojeni takana seison aina tai sitten en sano mitään. Turvallisuus alalta opittu tietynlainen kylmähermoisuus ja jäätävä viileys asioihin suhtautumisen puolesta. Tutille ihmisille olen avoin ja innostun herkästi kaikesta. Saatan pari viikkoa mulkoilla uutta naapurin mummoa ja sitten vain käydä pimpottamassa ovikelloa ja tarjoudun lenkittämään mummelin nuorta koiraa (niin on oikeastikin käynyt ja kun taloni Suomessa laitoin vuokralle kuului vuokraehtoihin mummelin koiran lenkitys). Omaisuudestani en ole sinänsä tarkka, mutta arvostan käsitöitä ja itsekin remontoin omat kohteeni sekä harrastan pien rautatöitä, kuten takorautaisia saranoita ja oven salpoja (niistäkin voi tehdä taidetta). Siitä voit kuitenkin olla varma, että jos lupaan hoitaa jonkun remontin niin sen myös teen. Suomen asunto on saatu valmiiksi terassia vaille, mutta sen ystäväni Suomesta hoitavat. Henkilöt joita kutsun ystäviksini ovat todella lähellä sydäntäni ja voisin vaikka luottaa henkeni heidän käsiin.
Hevostausta:
Pikkupojasta asti olin se naapuriston kummajainen. Viihdyin heppatyttöjen seurassa ja kävin ratsastuskouluissa kursseilla sekä tunneilla. Olin opettajien mielestä nopea oppimaan, mutta hieman malttamaton kouluratsastuksen hienouksien suhteen. Vasta kun venyin poneista yli siirryin painottumaan koulupuolelle. Kilpailin poneilla esteissä alueellisella ja kansallisella tasolla 110cm asti. Tosin 110cm luokkia en ehtinyt hypätä kuin neljä, joista kolmesta tuli voitto ja menestyksen vuoksi poni myytiin altani pois. Poni kasvattajat olivat kuitenkin anteliaita sopimuksien suhteen ja sain ratsastaa monenlaisia poneja. Hevosiin siirtymisen myötä palasin ratsastuskouluihin, sillä en halunnut vielä omaa hevosta. Se olisi typerää koska olen menossa armeijaan. Kilpailin mm ratsastuksen opettajani omistamalla suomenhevosella koulussa ja esteillä, sekä tuntihevosilla aina kaikissa mihin vain oli mahdollisuus kyytien puolesta. Loukkaantumiseni jälkeen palasin aktiivisesti rakastamani lajin pariin ja päädyin ravitallille työhön. Siihen meneessä minulla ei ollut mitään koulutusta hevosalalle, mutta paskaahan kaikki osaavat talikoida, asenteeni teki vaikutuksen ravivalmentaja Ari Viitaan. Suoritin ravihevosenhoitajan näyttötutkinnot ja kokeet puolen vuoden työkokemuksen jälkeen. Kaipailin kuitenkin hevosten selkään ja olin aivan liian iso harrastamaan montéa, vaikkakin pari ravuria opetinkin kantamaan ihmistä selässään ja yhden jo montéa juosseen otin kovempaan kouluun, kun alkoi tyttöjä kuskaamaan pääpolvissa radalla. Palasin tosiaan ratsastuksen pariin ja hain töitä läheiseltä Jokikartanon tilalta, jossa tiesin ratsastuksen painoittuvan klassiseen ja historialliseen ratsastuksen. Jokikartanossa olin aivan uuden opin edessä ja suoritinkin oppisopimuksella ratsuttaja tutkintoni ja laajensin sen vielä kahdella näytöllä klassiseksi ratsuttajaksi. Pääsin kokemaan paljon uutta ja hienoa.
Lurkin tarina:
Ori on ehkä syy siihen, että jaksoin rankat kuntoutukset ja isot elämän tilanteen muutokset. Ostin vuotiaan varsan tammikuussa, juuri silloin kun varsat ovat kaikkein kauheimman näköisiä. Kuitenkin tutustuin varsan sukuun huolella ja ihastuin etenkin orin emään. Tulta ja tappuraa, eli toivotavasti sopivasti haastetta. No ruma ankanpoikanen leimaantui hyvinkin nopeasti minuun ja sen kouluttaminen oli minulle parasta mahdollista terapiaa. Orista saattaa vielä joskus tulla GP tason hevonen, sitä ei voi vielä tietää mutta raamit on hyvät.
Nippelitietoa:
* Luonnostaan vaalean ruskeat hiukset, mutta värjää melko usein hiuksia tummemmaksi.
* Käyttää mielellään melko ajattomia vaatteita.
* Käy juoksemassa joka aamu klo 5 vähintään 30 minuutin lenkin.
* Keskitasoa parempi kotikokki, mutta harvoin syö paikoillaan vaan harrastaa eväs kulttuuria.
* Ratsastaessa vierailla hevosilla tai vieraassa ympäristössä käyttää aina kypärää.
* Kilpailuissa käyttää lähes aina kypärää silinterin sijasta.
Kutsumanimi: Daniel
Syntynyt: 05.07.1997, Suomi
Asuu: Virallisesti Keski-Suomessa, mutta toistaiseksi majoittuu hevosrekassaan joka on pikku parkkarin sivussa. Rekka on saatu kivasti sähköön ja vesiverkostoon (vesiletkulla)
Siviilisääty: Sinkku
Koulutus: Sotilaspoliisi (peruskoulun jälkeen 2v työtä), ravihevosenhoitaja (työkokemuksella Ari Viidan ravitallilla), klassinen ratsuttaja (oppisopimus Jokikartanon tilalla), Turvallisuusalan laaja koulutus (järjestyksen valvoja, turvallisuus vastaava, tapahtuma vastaava jne...)
Nimikko/vastuuhevoset: Daniel liikuttaa melko laajasti RG:n hevosia. Oma hevonen Lurkki
En ainakaan koskaan ole oppinut antamaan periksi. Olen hieman kovapäinen tietyissä asioissa, mutta silti minun kanssani voi aina keskustella myös siitä minulle hankalasta aiheesta. En ole kovinkaan jyrkkä omien mielipiteitteni kanssa, mutta sanojeni takana seison aina tai sitten en sano mitään. Turvallisuus alalta opittu tietynlainen kylmähermoisuus ja jäätävä viileys asioihin suhtautumisen puolesta. Tutille ihmisille olen avoin ja innostun herkästi kaikesta. Saatan pari viikkoa mulkoilla uutta naapurin mummoa ja sitten vain käydä pimpottamassa ovikelloa ja tarjoudun lenkittämään mummelin nuorta koiraa (niin on oikeastikin käynyt ja kun taloni Suomessa laitoin vuokralle kuului vuokraehtoihin mummelin koiran lenkitys). Omaisuudestani en ole sinänsä tarkka, mutta arvostan käsitöitä ja itsekin remontoin omat kohteeni sekä harrastan pien rautatöitä, kuten takorautaisia saranoita ja oven salpoja (niistäkin voi tehdä taidetta). Siitä voit kuitenkin olla varma, että jos lupaan hoitaa jonkun remontin niin sen myös teen. Suomen asunto on saatu valmiiksi terassia vaille, mutta sen ystäväni Suomesta hoitavat. Henkilöt joita kutsun ystäviksini ovat todella lähellä sydäntäni ja voisin vaikka luottaa henkeni heidän käsiin.
Hevostausta:
Pikkupojasta asti olin se naapuriston kummajainen. Viihdyin heppatyttöjen seurassa ja kävin ratsastuskouluissa kursseilla sekä tunneilla. Olin opettajien mielestä nopea oppimaan, mutta hieman malttamaton kouluratsastuksen hienouksien suhteen. Vasta kun venyin poneista yli siirryin painottumaan koulupuolelle. Kilpailin poneilla esteissä alueellisella ja kansallisella tasolla 110cm asti. Tosin 110cm luokkia en ehtinyt hypätä kuin neljä, joista kolmesta tuli voitto ja menestyksen vuoksi poni myytiin altani pois. Poni kasvattajat olivat kuitenkin anteliaita sopimuksien suhteen ja sain ratsastaa monenlaisia poneja. Hevosiin siirtymisen myötä palasin ratsastuskouluihin, sillä en halunnut vielä omaa hevosta. Se olisi typerää koska olen menossa armeijaan. Kilpailin mm ratsastuksen opettajani omistamalla suomenhevosella koulussa ja esteillä, sekä tuntihevosilla aina kaikissa mihin vain oli mahdollisuus kyytien puolesta. Loukkaantumiseni jälkeen palasin aktiivisesti rakastamani lajin pariin ja päädyin ravitallille työhön. Siihen meneessä minulla ei ollut mitään koulutusta hevosalalle, mutta paskaahan kaikki osaavat talikoida, asenteeni teki vaikutuksen ravivalmentaja Ari Viitaan. Suoritin ravihevosenhoitajan näyttötutkinnot ja kokeet puolen vuoden työkokemuksen jälkeen. Kaipailin kuitenkin hevosten selkään ja olin aivan liian iso harrastamaan montéa, vaikkakin pari ravuria opetinkin kantamaan ihmistä selässään ja yhden jo montéa juosseen otin kovempaan kouluun, kun alkoi tyttöjä kuskaamaan pääpolvissa radalla. Palasin tosiaan ratsastuksen pariin ja hain töitä läheiseltä Jokikartanon tilalta, jossa tiesin ratsastuksen painoittuvan klassiseen ja historialliseen ratsastuksen. Jokikartanossa olin aivan uuden opin edessä ja suoritinkin oppisopimuksella ratsuttaja tutkintoni ja laajensin sen vielä kahdella näytöllä klassiseksi ratsuttajaksi. Pääsin kokemaan paljon uutta ja hienoa.
Lurkin tarina:
Ori on ehkä syy siihen, että jaksoin rankat kuntoutukset ja isot elämän tilanteen muutokset. Ostin vuotiaan varsan tammikuussa, juuri silloin kun varsat ovat kaikkein kauheimman näköisiä. Kuitenkin tutustuin varsan sukuun huolella ja ihastuin etenkin orin emään. Tulta ja tappuraa, eli toivotavasti sopivasti haastetta. No ruma ankanpoikanen leimaantui hyvinkin nopeasti minuun ja sen kouluttaminen oli minulle parasta mahdollista terapiaa. Orista saattaa vielä joskus tulla GP tason hevonen, sitä ei voi vielä tietää mutta raamit on hyvät.
Nippelitietoa:
* Luonnostaan vaalean ruskeat hiukset, mutta värjää melko usein hiuksia tummemmaksi.
* Käyttää mielellään melko ajattomia vaatteita.
* Käy juoksemassa joka aamu klo 5 vähintään 30 minuutin lenkin.
* Keskitasoa parempi kotikokki, mutta harvoin syö paikoillaan vaan harrastaa eväs kulttuuria.
* Ratsastaessa vierailla hevosilla tai vieraassa ympäristössä käyttää aina kypärää.
* Kilpailuissa käyttää lähes aina kypärää silinterin sijasta.
