Winter Dressage Festival 2022 - Gestüt Ahlershof

Ihailijoita, vai onko? (484 sanaa)

Kiaran ratsasti keskittyneesti kultakarvaisen orin suoralle linjalle. Vielä viimeinen passage-piaffe piruetti ja rata olisi taputeltu heidän osalta. Tesoro kannatteli itseään jalosti ja istui hyvin takaosa päälle. Kiaran ei jaksaisi juosta kyykyssä metriäkään, että pisteet orin voimalle ja kestävyydelle. Vaikka he ratsasti klassisten oppien mukaan, tuomaristo ei tuntunut antavan helposti ylimääräisiä pisteitä. Kerrankin hevosen liikkuessa hyvin eikä pelkästään luotilinja, Kiaran murahti ajatuksissaan ja antoi kankiohjan roikkua kevyenä. Siitä tulisi varmasti sanomista, mutta antaa tulla.
“Ja antakaa raikuvat aplodit Kiaran Rosenbergille ja ratsulleen Tesoro Zen. Upeat 83,929 prosenttia! Tällä päästään tuloslistojen kärkeen, mutta vielä on ratsukoita jäljellä. Jännitys tiivistyy ja tunnelma on katossa. Kaunis lumisade päätyi piristämään koulukilpailuja”, Kiaran nosti hatun ilmaan, heitti ohjat kaulalle ja hymyili leveästi. Hän kehui ja rapsutti ratsuaan isosti sekä kumarsi yleisölle. Kultakarvainen ori jaksoi yhä edetä kootusti niska korkealla, vaikka ohjat roikkuivat pitkinä orin kaulalla. Käynnin sijasta ori tahtoi edetä passagessa valssin yhä soidessa taustalla ja vasta ratsukon kadotessa kujalle malttoi ori valahtaa pitkäksi.

“Aivan uskomatonta”, Ulriikka kehui ja otti orin vastaan, mutta pian Yasmin tarjoutui hoitamaan orin karsina kuntoon. Tesoro katseli tyytyväisesti korvat hörössä verryttelyalueen väkeä. Kiaran hyppäsi alas ja huokaisi syvään. Hän oli väsynyt, mutta onnellinen.
“Näitkö ne kaksi hyypiötä kentän laidalla?”, Ulriika kysyi kädet puuskassa hieman huolestuneen oloisena. Naisen mukaan he olivat koko viikonlopun seuranneet intensiivisesti kaikkien suorituksia, mutta Tesoron kohdalla entistä tarkemmin.
“Ehkä ihailijoita tai jopa potentiaalisia ostajia. Muistakaa, ettei kukaan ole myynnissä mistään hinnasta”, Kiaran iski silmää ja riisui puvuntakin.
“Mitä?”, Kiaran kysyi, kun huomasi Ulriikan kasvoilla järkyttyneen ilmeen. Nyt nämä hänen mainitsevat hyypiöt tulivat heitä määrätietoisesti kohti, mutta Kiaran otti ihailijat avosylin vastaan.
“Kiaran Rosenberg?”, hoikka ja pitkä mies kysyi leveän hymyn saattelemana. Hän oli pukeutunut siististi, puolestaan hänen ystävänsä oli yhtä huoliteltu. Kiaran kätteli kohteliaasti ja ilmeisesti nämä fanit olivat innokkaita ottamaan haastattelun. Ulriika oli erittäin epäileväinen, mutta sellainen hän oli luonnostaan - kylmä ja tunteeton.

“Harvinaisen korkeat prosentit ja kilpailut vielä jatkuvat finaaliin. Teillä on valtavirrasta erittäin poikkeava tyyli. Mistä olet saanut inspiraation?”, hoikka kysyi hieman tönkösti. Puhui huonosti ranskan kieltä, mutta aksentti oli silti pistävä.
“Ihannoin vanhojen mestareiden, kuten Xenophon, Pluvinel ja Guérinièren tapaa kouluttaa hevosia ajan kanssa. Yhteistyö toimii ja hevosta ei pakoteta. Kuten miinuspisteitä on tullut roikkuvasta ohjasta, mutta isoimmat pisteet vähäeläisyydestä ja kuuliaisuudesta”, Kiaran vastasi ja jatkoi haastattelua kahden miehen kanssa. Ulriika piti selustaa kauempana. Kiaran voisi höpöttää maailman tappiin saakka, miten hän haluaa stressittömästi ja hevosta kuunnellen viedä hevosia mahdollisimman pitkälle.
“No eikö tämä nyt riitä”, Ulriika meni väliin, kun keskustelu pääsi venymään pitkäksi.
“Mutta kiitos teille. Royal Gardensin ovet ovat aina avoinna. Olisin iloinen, jos voisin esitellä Royal Hanoverian Creamin livenä”, Kiaran hymyili ja miehet kiittivät sekä lähtivät takaisin katsomon eturiviin seuraamaan kilpailuja.
“Sinuna olisin tarkka sanoista”, Ulriikka totesi ja lähti Kiaranin perässä kohti katsomoa.
“Älä huoli. Ehkä ihailijoiden ansiosta klassinen ratsastustaide leviää entistä enemmän maailmalle. Mennään nyt nauttimaan kisoista ja hakemaan hyvää juotavaa”, Kiaran hymyili ja Ulriikka huokaisi syvään. Hän ei ollut tottunut tällaiseen fanitukseen.