Vadan kirja

Läpiratsastusta (659) sanaa // Kirjoittaja, Linda Griffiths (VRL-10735)

Pitkästä aikaa pääsin puuhaamaan nuoren hevosen kanssa. Omat hevoseni eivät ole vauvoja olleet enää pitkään aikaan, joten odotin innolla Kiaranin ja Vadan tapaamista Royal Gardenissa. Kiaran oli luvannut varustaa tamman valmiiksi, joten minun ei tarvitsisi paikalla olla paljoa etuajassa. Mieluiten olisin nuorta liikuttanut kartanon seinien sisäpuolella kilpailuareenalla, mutta Kiaran sanoi tämän olevan sen verran kuuliainen tapaus, ettei paikalla olisi nyt väliä. Ehkä miehen luotto minuun ei ollut niin kova ja tämä ajatteli syrjemmässä olevan vähemmän tarkkailevia silmäpareja. Kiaran oli toivonut jonkun toisen käyvän tämän nuorikon selässä, jotta se tottuisi eri ja erilaisiin ratsastajiin, mutta tämä ei vielä uskaltanut ketään tämänhetkisistä harjoittelijoista laittaa sen selkään – hevosesta tämä ei kuulemma johtunut.

Tapasin Kiaranin ja Vadan tallin nurkalla ja kävelimme yhtä matkaa päätallin kentälle. Kiaran oli ottanut pitkän liinan mukaan, jotta tammaa voitaisiin hieman juoksuttaa ympyrällä ennen kuin kiipeäisin selkään. Ensiksi mies talutti tammaa hieman ympäri aluetta, jotta tämä sai katsastaa kaikki paikat, ennen kuin laittoi sen liinaan kiinni ja ohjasi ympyrälle. Katselinkin tämän aikaa sivusta, kun mies työsti hevosta kumpaankin suuntaan isontaen ja pienentäen välillä ympyrää ja tehden käynti – ravi siirtymisiä. Mies pyysi tammalta kierroksen laukkaa kumpaankin suuntaan ja totesi sen olevan yhtä selväpäisen oloinen tänäänkin – kuten aina kuulemma. Vada näytti ainakin liinassa kunnioittavan jo hyvin pientä painetta päässään, eikä ollenkaan reuhtonut liinaa käsittelijänsä kädessä. Taluttaessa se oli ollut hieman levottomampi, eikä meinannut pysyä Kiaranin vierellä, mutta nyt se näytti keskittyvän tekemiseen enemmän.

Tämän jälkeen mies luovutti ohjakset minulle ja sain tutustua itse Vadaan maasta. Kävelytin sitä itsekin vielä hieman ympäri aluetta ja tein pysähdys – liikkeelle lähtöharjoitusta hieman maasta. Samalla tutustuimme hieman toisiimme, ennen kuin nousisin selkään. Seuraavaksi oli sitten aika kiivetä satulaan. Vada otti muutaman steppiaskeleen joutuessaan odottelemaan paikallaan, mutta saadessaan luvan kävellä se rauhoittui taas. Lähdin ensiksi totuttelemaan itse tamman pyrkimällä ratsastamaan hyvää tasapainoista käyntiä ja saamaan sen kulkemaan haluttuun suuntaan suoraan, kiemurtelematta. Ohjaavat avut toimivat ja sen käynti oli tahdikasta ja tasapainoista.

Seuraavaksi otimme käyntityöskentelyyn mukaan pysähdykset. Tarkoituksena oli tehdä siistit tasajalkapysähdykset ja malttaa seistä paikallaan, kunnes pyydetään taas eteenpäin. Koska olin huomannut Vadan olevan hieman malttamaton pysymään paikallaan, aloitin todella lyhyillä pysähdyksillä ja kehuin vuolaasti sitä. Suuren hiekkakentän etuna oli selkeästi se, ettei tarvinnut olla jatkuvasti hakemassa aidasta tukea. Kiaran välillä heitti ratsastuksestani kommentteja yrittäen auttaa, mutta nämä kommentit saivat minut enimmäkseen vain hieman ärsyyntymään. Minulla oli mielestäni selkeä ajatus mitä teen tamman kanssa ja missä järjestyksessä, mutta ymmärrän, että Kiaranilla on omat paineet ollessaan vastuussa tämän tamman koulutuksessa.

Koska Vada tuntui rennolta käynnissä ja perusasiat tuntuivat olevan hallinnassa, siirryimme ottamaan lyhyitä pätkiä ravia. Ensimmäiset pari ravipätkää minusta tuntui, että ratsastan hirvellä, sillä sen verta epämääräistä meno oli ratsuni lähes sotkeutuessa jalkoihinsa. Rauhoitin tilanteen uudelleen ja saimmekin mukavat ravipätkät otettua. Vadalla ei selkeästi ole ihan vielä voimaa ja rutiinia tarpeeksi kantaa itseään täydellisesti, mutta pikkuhiljaa se löysi jalat alleen ja saimme nättejä ravipätkiä. Keskityin ravissakin pitämään tamman suorana ja mukavasti tuntumalla, ettei se vain juoksisi pois alta. Ravissa en vaatinut siltä mitään ihmeellistä vaan otimme nämä aina suoralla. Vada kuunteli hienosti eteenpäin pyytäviä apuja, mutta käyntisiirtymiset eivät olleet aivan yhtä tarkkoja, mutta kertaakaan minusta ei tuntunut, että se poistuisi vain paikalta. Jokaisesta onnistumisesta muistin kehua tammaa vuolaasti, sillä halusin toimia nuorten kanssa aina positiivisen vahvisteen kautta. Olin todennut jo ajat sitten sen toimivan niiden kanssa paremmin kuin negatiivinen.

Kävelin tammalla vielä loppuun hieman pitkin ohjin, jossa keskityin lähinnä siihen, että eteenpäinpyrkimys säilyy ja tamma oppii olevansa töissä, vaikka tuntumaa ei olisi lainkaan. Tämän jälkeen ohjasin ratsun Kiaranin luokse ja laskeuduin selästä. Vaikka aikaisemmin olin ollut ärtynyt Kiaranin kommenteista, niin nyt mies kiitteli kovasti ja sanoi menon näyttäneen hyvältä maasta katseltuna. Tämä kun ei ollut päässyt Vadan menoa aikaisemmin ratsastajan puutteen vuoksi maasta katselemaan, joten hänestä oli ollut kiva nähdä se tästä perspektiivistä. Kommentit piristivät mieltäni ja aloin heti haaveilemaan itsellenikin nuorikon hankkimisesta taas. Kävelimme yhtä matkaa päätallin oville, jossa pääsin kurkistamaan hieman kristallinhohtoiseen päätallin sisälle, kun seurasin Kiaranin riisuvan tammalta varusteet. Sain antaa Vadalle porkkanan palkinnoksi tämän päivän hienosta työstä, ennen kuin se lähti ulos kavereiden seuraan.