Titin kirja

Pikkuhiljaa selkään
Kirjoittanut omistaja, 448 sanaa

Karanteeni ja entistä kipeämmäksi tulleet hevoset saivat porukan liikkumaan varpaillaan. Painostavasta tunnelmasta huolimatta arjen oli rullattava. Kiaran yritti viedä ajatuksia muualle jatkamalla nuorten hevosten kouluttamista ja tänään mies otti tarkastelun kohteeksi kauniin, kullankeltaisen tamman, Divinetitian. Yasmin oli maastajumpannut Tiitia ahkerasti ja ottanut mukaan selkään nousu harjoitteita. Tänään olisi sitten tarkoitus käydä selässä ja Yasmin keskittyy matkustamiseen, kun Kiaran pyytää ratsulta tuttuja asioita maasta.
”Valmis?”, Kiaran kysyi. Tiiti seisoi kauniisti paikoillaan, kun Yasmin kävi tamman päästä hännän tyveen läpi. Päivää varten oli laitettu karvasatula ilman jalustimia. Mikäli tulisi yllättävä tilanne, että pitää tulla alas satulasta, niin Yasmin pääsee nopeasti liukumaan alas selästä.

Ulkona tuli vettä kuin ämpäristä kaataen ja hetken Kiaran pohti, olisiko toisen maneesin rakentaminen rahan arvoista. Koko seuraavaksi viikoksi maneesi oli varattu jokaista varttia myöden täyteen. Onneksi Kiaran ehti varata tälle päivälle lyhyen hetken heille. Varaukseen hän oli kirjoittanut punaisella ja isoilla kirjaimilla: ei muita. Ettei vahingossakaan satu mitään, jos Tiiti säikähtää selkään nousussa.
He pääsivät hädin tuskin perille kuivana. Sade yltyi entisestään ja Tiiti seurasi veden laskeutumista isoista maneesin ikkunoista. Muutama salama välähti, mutta sitä tamma ei pelännyt.
”Hienosti”, Yasmin kehui ja antoi tammalle pari namia. Edes voimakas ukkonen ei saanut tammaa hermostumaan.
”Rohkea”, Kiaran kehui ja seurasi, kun Yasmin pyysi vapaana tammaa seuraamaan häntä. Tiiti seurasi naista kuin koiraa. Uskollisesti kultainen tamma reagoi tempon ja tahdin muutoksiin sekä seuraa Yasminin kehonkieltä tarkasti. ”Hyvä”, Yasmin kehui ja antoi palkan tammalle.

Kun kevyt lämmittely oli tehty, Tiiti sai pitää tauon ja Yasmin haki jakkaran valmiiksi. Tiiti oli heti tunkemassa Yasminin seuraan ja selän kääntämisestä huolimatta tamma halusi olla naisen seurassa. ”Eiku mene nyt syömään niitä heiniä”, Yasmin nauroi ja meni syrjään siksi aikaa, että tamma saa syödä rauhassa.
Tauon jälkeen Yasmin otti jakkaran ja nousi jakkaran päälle. Tiiti oli oppinut, kun ihminen seisoo jakkaran päälle, niin jakkaran luo mennään parkkiin. ”Hieno”, Yasmin kehui ja Kiaran saapui avuksi. Yasmin teki selkään nousu harjoituksia. Kun Kiaran oli ottanut tamman liinaan kiinni, sai Yasmin alkaa vähitellen ja rauhallisesti nousta kunnolla selkään. Tiiti pysyi rauhallisena ja kiinnostuneena kuunteli Yasminin aikeita.
”Hyvä”, Yasmin kehui paljon, kun oli päässyt istumaan tamman selkään. Tätä toistettiin muutaman kerran, että tammalle jäi hyvä fiilis selkään noususta. Varovaisesti Yasminin löytäessä tasapainon Kiaran pyysi tammaa eteenpäin.
”Sitten vaan mukaudut. En tee mitään asetusta ja taivutusta ihmeellisempää”, Kiaran sanoi ja lähti viemään lennokasta tammaa. Tiiti eteni hyvässä tasapainossa ja Yasmin yritti mukautua parhaansa mukaan tamman aaltomaiseen liikkeeseen. Tammalla oli kunnon lattarilannetta ja schwungia sekä hyvät, tahdikkaat liikkeet. ”Kaikkien hevosten pitäisi liikkua näin”, Kiaran totesi ja varovaisesti pyysi tammalta asetusta sekä taivutusta.

”Noin. Lopetetaan hyvään, kun sujuu”, Kiaran kehui ja Yasmin laskeutui pehmeästi alas satulasta sekä kehui tammaa vuolaasti. Tästä olisi tamman kanssa hyvä jatkaa ja pikkuhiljaa lähteä kouluttamaan enemmän.