|
|
Post by Daniel Helanto on Mar 10, 2023 7:58:23 GMT 2
Tämä on Danielin toisen orin Wardin kirjanen. Täältä pääset lukemaan "pahanpojan" elämää, todellisuudessa kontrasti Lurkkiin on vain niin suuri. Wardi ei ole tappaja tai hirviö, vaikka välillä osoittaakin periksiantamatonta taistelutahtoa.
 Pari ohjetta henkilökunnalle:
Käytä taluttaessa aina kapsonia ja liinaa tai orikuolainta ja liinaa.
Jätä tarhaan nahkariimu pehmusteilla päähän.
Karsinassa riimu pois, namipussi on ovessa jos herran naama on hapan.
Älä mene karsinana, mikäli Wardi ei käänny kun avaat ovea (on potku herkkä).
Käske oria naksuttamalla väistämään kun annat heinät ja ruuat. |
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Mar 10, 2023 8:24:57 GMT 2
25.12.2022 Ihana ja rentouttava joululahja?
”Tästä voi vielä tulla jotain suurta ja mahtavaa, mutta ainakaan siihen ei kyllästy heti joulun jälkeen vaan se on mielenkiintoinen”, Vellu totesi naurahdellen, kun yritin joulupäivänä viedä oria pihalle. En tiedä oliko se edellisillan myrskyn syytä vai mitä oli tapahtunut, mutta herrahan heitti ihan lekkeriksi jo käytävällä toiminnan. Eilen se oli kuitenkin ihan täysin käsiteltävissä pelkällä koulutusnarulla ja nahkariimulla. Ärähdin orille painaessani sen kaulaa vasten, ettei se tule päälleni. Sain kun sainkin sen takaisin karsinaan ja vaihdoin suunnitelmaa. ”Huomenta tarvitse kunnollisen kapsonin lainaan. Vaikka olet niitä minulle kehunut en ole saannut aikaiseksi ostaa Lurkille sellaista, mutta nyt sen mahtavuudelle olisi käyttöä. Lisäksi jos ehdit niin voitko tulla vähän katsoman Wardia tämähän on naurettavaa olen kuin hemmoteltu kakara, jonka äiti on ostanut hienon kilpaponin alkeiskurssin läpäisyn kunniaksi”, puhisin pomolleni puhelimeen. ”En voinut vastustaa kiusausta. Vaikkakin uni olisi vielä maistunut, mitä ihmettä tapahtui”, Kiaran saapui roikuttaen kapsonia vasemmassa kädessä ja oikeassa oli höyryävä kahvikuppi. ”Jestas ei tainnut olla ihan lyhyimmät bileet teilläkään”, Vellu totesi naurahtaen nähdessään Kiaranille hyvin harvinaiset mustat silmänaluset. ”Vellu kuinka humalassa olit, etkö muista, kun kartanon väki liittyi seuraamme keskiyön aikoihin. Tanssit Melinan kanssa varmaan aamu kolmeen”, virnistelin Vellulle jolla oli vielä edellisen päivän meikit osittain kasvoissa. ”Tosiaan ei ehkä ole parasmahdollinen päivä meille kenellekään ja sen vuoksi onkin rento päivä kaikille. Eihän Danielillakaan ole tänään työpäivä”, mies totesi kysyvä ilme kasvoillaan. ”Ei olekaan, vaan harrastan laadukkaasti. On se kiva kun harrastus on näin mukavaa”, sanoin väistellessäni Wardin hampaita. ”Se ei tosiaankaan näytä kauhean kiinnostuneelta uudesta isännästään”, Kiaran totesi arvioiva katse kasvoillaan. ”Mielestäni se on liiankin kiinnostunut minusta”, ähisin. Sain kun sainkin orille puettua kapsonin ja Kiaran ohjeisti kiristämään sitä riittävästi. Puin vielä vahvan nahkariimun kapsonin päälle, jotta pääsemme maneesiin asti ilman että ori ehkä pääsee irti. Vellu nappasi päähänsä kypärän ja otti orin kiinni. Itse sain pyöräytettyä sen etusiin bootsit ja koulusuojat tarroilla. Ei niin suojaavat ja napakat kuin neppareilla, mutta nyt ei ollut sellaiseen aikaa.
Maneesiin talutimme orin kahdelta puolelta ja Kiaran seurasi perässä, hän huolehti, että ori vastaa eteenpäin pyytävään äänen, eikä jää keulimaan paikoilleen. Ainakaan hevoseni ei ole kyllästynyt tai pystyyn kuollut. Kivaa haastetta verrattuna Lurkkiin. Vellu irrottautui ja irrotti myös nahka riimun, joten jäin työstämään oria koulutusnarulla ja kapsonilla.
Kiaran ohjeisti pyörittämään oria pienellä ympyrällä ja antaa sen tottua erilaiseen paineeseen. Hän uskoi, että kasvattajakin on käyttänyt joskus orilla kapsonia, joten tuskin on ihan uusi väline orille. Mutta selvästi Wardi aloitti kovat piipussa tämän taistelun, vaikka itse olin sitä mieltä, että taistelun sijaan voisimme vain tutustua. Tuskailin jo, että olenko tehnyt elämäni suurimman virheen. Kiaran valoi kuitenkin minuun uskoa, joskus vaikeuksien kautta löytyy kirkkain tie.
Meille oli nyt jonkin asteinen saavutus, että Wardi käveli voltteja molempiin suuntiin ja väisti ulos päin koulutusnarua ja lopulta vain kättäni. Ehkä me vielä opimme lukemaan toistemme kehonkieltä paremmin. Talutin orin talliin käyttäen liinaa ja kapsonia. Kiaran arveli, että se voisi olla paras matkoille, jos jotain tapahtuu niin koulutusnaru jää helposti lyhyeksi. No kävin tallissa loimittamassa orin ja lähdin viemään sitä tarhalle. Päästin orin irti ottaen siltä tietysti kapsonin pois ja jätin ne tarhan portille. Illalla sain soiton Kiaranilta, että Wardilla on käytettävä tupla varmennusta, eli kapsonin tilalle on jäätävä riimu tarhaan. Ori oli kuulemma huolehtinut henkilökunnan viikkoliikunnasta, kun ei meinannut antaa kiinni tai pääsi aina karkuun narusta. No lisää harjoiteltavia asioita, kiva miksi hankin tällaisen hevosen. Soitin vielä parille tutulle illalla ja puhuin orista. Sofian kanssa puhelu oli pitkä, siis ensimmäistä kertaa Topin kuoleman jälkeen puhuimme pitkään puhelimessa. |
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Mar 21, 2023 23:55:09 GMT 2
29.12.2023 Kunnioita ja uskalla
Tallihenkilökunnalta on vihdoin alkanut kuulumaan myös positiivista palautetta Wardista. Olen työskennellyt sen kanssa päivittäin ja jopa Kiaran on käyttänyt oria pari kertaa kehässä sekä maneesissa. Kaikki eivät ole suostuneet oria käsittelemään ja uusilta työntekijöiltä Kiaran kielsi sen totaalisti. Karla on saanut ehkä parhaan tuntuman oriin tallityöntekijöistä ja häneltä ne ensimmäiset positiiviset viesti alkoivat tulla.
Tänään viemme treenaamisen seuraavalle tasolle, nimittäin laitan orille silat ja tuplaohjat. Tarkoitus olisi edes juoksuttaa oria kahdella ohjalla, jos se ei varsinaista ohjasajoa anna tehdä. Epäilin nimittäin alkuun, että ori olisi hyvinkin potkuherkkä. Tiedän, että orilla on ajettu joskus, mutta en ihan usko, että aion sen kärryille. Karla uhkasi kyllä lainaavansa Koolin varusteita orille, mutta minulla ei taida rohkeus riittää. Karla lupasikin tulla auttamaan ohjasajossa, jos oikeasti haluan kokeilla olla orin takana. Maneesiin pääsimme jopa vain yhdellä taluttajalla, joka on sinänsä myös edistystä ja olen ihan innoissani siitä.
Kävelytyksen jälkeen otin orin taas pienemmälle ympyrälle ja aloitin työskentelyn toistamalla samoja harjoitteita kuin aikaisemmin. Tällä kertaa minulla ei ollut huiskuraippaa vaan juoksutusraippa apuna, jota en oikeastaan tarvinnut, vaan raahasin mukana. Tärkeää on, ettei ori enää ylireagoi raippaan ja antaa minun tehdä sillä ”turhaakin”, mutta kun tulee joku oikea apu niin siihen sitten reagoidaan niin kuin on opetettu. Laitoin orille molemmat ohjat paikoilleen ja ulko-ohjan kulkemaan ohjaslenkistä. Sisäohjan pirin vielä normaalina liinana. Kaikkien eniten minun yllätyksekseni ei ympyrälle siirtymisestä tullut mitään isoa draamaa. Ensimmäinen erimielisyys tuli, kun otin ulko-ohjaan ensimmäistä kertaa pientä painetta ja aloin väistättämään kohti ulko-ohjaa. Orin reagtio oli voimakas, se pörähti ja kääntyi takapuoli minuun. Mietin hetken, tuleeko monoa, mutta ei se vain reagoi yli. Korjasin sisäliinalla ja kehotin äänellä jatkamaan. Orin aavistuksen pienemmälle ympyrälle ja toistin avut. Käytin nyt enemmän kehonkieltä, kuin raippaa väistättävänä, mutta raippa oli mukana kuitenkin. Pienin askelin annoin orin miettiä ohjien elämää. Se on selvästi super herkkä pään alueen apuihin ei niinkään kehoon kohdistuviin paitsi raippaan alkuun.
Molempiin suuntiin ihan vain ympyrän koon muuttelua ja muutamia siirtymisiä, sen jälkeen aivo hiki alkoi jo puskea ja päädyin siirtymään loppu jäähdyttelyyn. Karlan käskystä kokeilimme vielä mitä ori sanoo, takaa tuleviin apuihin, koska muuten olin ollut vain sen vierellä tai hieman takana. Karla nappasi orille ekstanarun ja varmisti, että se huomasi ylimääräisen narun. Kypärät meillä molemmilla oli j valmiina, mutta mietin, olisiko pitänyt hankkia jonkinlainen puolihaarniska kartanolta, olisi varmaan jotain löytynyt. No siirryin taakse ja herranen aika olen edelleen elossa. Wardi ei sanonut tai reagoinut mitenkään takaa tuleviin apuihin. Kotona selvitin kasvattajalta, että ohjasajo on aina tapahtunut heillä vain, takaa ja orilla on tosiaan ajettu niin valjakkovaunuilla, kuin koppakärryillä. No katsotaan, jos Karla suostuu orin rattaille. Täytyy tarvittaessa tarjoutua, vaikka Koolin liikuttajaksi. |
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Apr 12, 2023 16:54:50 GMT 2
29.12.2022 Toinen treeni”Olen ehkä hullu, mutta tiedätkö tänään meni tosi hyvin. Mitäs sanoisit, jos valjastettaisiin Wardi vielä kerran tämän vuorokauden puolella?” Karla tuli juttelemaan yksityistallin taukohuoneelle, jossa juuri kiskoin kosteita saappaita jaloistani pitkähköksi venähteneen työpäivän päätteeksi. ”Taivas en pidä äänensävystäsi mitä sulla on mielessä”, sanoin pysähtyen ja kääntyen hitaasti naiseen päin. Huomasin samalla Melinan, joka kurkisteli oven takana täysin viaton ilme kapeilla kasvoillaan. ”Noh siis hommahan on niin että rakastan vaunuja ja meillä ei enään ole oikeastaan vaunuhevosia. Aikoinaan kartanolla oli omat vaunuhevosensa ja historian vuoksi olen kunostuttanut muutamat vaunut. Meillä on myös hienot valjaat, jotka voisi sopia Wardille. Voi Daniel kiltti kokeillaan edes”, Melina loi viattoman ja kiltin hymyn. ”Hei ei noin saa tehdä. Miten teiltä muka voisi mitään kieltää, mutta vain sillä ehdolla, että Karla saat jonkun muun toiseen naruun kanssani ja nouset itse vaunuille. Melina et saa tulla läheellekään, sillä Kiaran tappaa minut varmasti jo pelkästä ajatuksesta”, yritin vetäytyä vielä pois. ”Se hoituu, Emil lupasi jo. Saatte vahvempina olla naruissa ja me vedettiin vaunutkin jo ulos”, Karlan leveä hymy oli suorastaan epäilyttävä.
Emil ja minä oikeastaan vain seisoimme hoitopaikalla ja seurasimme Melinan sekä Karlan toimia valjaiden kanssa. Heidän touhunsa oli epävarman varmaa, mutta kyllä ne valjaat näyttivät orilla oikeastikin ihan hyvälle. Huolimatta potkuvaarasta Karla laittoi rivakasti ja tottuneesti mäkivyöt paikoilleen, sekä myös takajalkoihin korkeat koulusuojat. Hän mutisi ottavansa ne pois, jos ori yrittää potkia aisoja, niin tuntisi paremmin vastuksen. Olin epävarma, mutta lähdimme kuitenkin kaikki yhdessä yksityistallista pihalle. Wardilla oli silmälaput ja olin aivan varma sen sekoavan täysin, kun ei näe mitään. Todellisuudessa yritimme ottaa niitä irti, mutta Karlan taidot eivät riittäneet ja ratsusuitsia ei voinut kuulemma edes harkita.
Kypärät eivät olleet turha keksintö, mutta yllätyin, kuinka vähällä pääsimme. Ovella ori yritti pystyyn ja huitoa, mutta Karla käskytti sitä vain eteen. Hoin mielessäni, sillä on ajettu ennenkin kyllä se muistaa sen. Yllätyin, kuinka rento ori oli silmälapuilla ja aloin jo miettiä onko kouluradalla lappujen käyttäminen kuinka kiellettyä. Estehevosilla on pieniä lappuja, mutta kouluradalla ne ei taida olla sallittuja. Mutta ori kuunteli hyvin ääniä ja oli sangen tietoinen meidän kaikkien olin paikasta. Joka kerta jos jotain yllättävää tapahtui, kuten kompastuin omiin jalkoihini ja otin juoksuaskeleen käänsi ori korvat äänen suuntaan ja saattoi nakella hieman niskojaan.
Laitetaan se vaunujen eteen. Vaunut ovat vajalla, joten mennään sinne päin. Pyrkikää jäämään mahdollisimman taakse ja antakaa minun ohjata Wardia. Ori ei juuri kiemurrellut, vaan marssi kohtuu hyvin kohteeseen. Juuri ennen vajaa sivutallin takaa juoksi kissa, joka ilmeisesti oli hiiren perässä vauhdista päätellen. Ori pysähtyi ja korskui, mutta jatkoi matkaa saatuaan Karlalta luvan ja kehut. Ehkä ori hieman hämmentyi siitä, kun sillä oli taluttajat, vaikka homma on sille tuttua tai oikeastaan kaikkein tutuinta. Vaunut kiinnitettiin valjaisiin ja Wardi seisoi ryhdikkäänä hievahtamatta. Ajattelin, että on sille jotain joskus opetettu, mutta että näin hyvin aisat ovat ajaessa, niin miksi käsittely muuten on haastavaa.
Wardi lähti tunnustellen liikkeelle, se selvästi testaili mitä sen perässä on. Karla kehui ja rohkaisi oria liikkumaan ja kääntyilemään, jotta tuntee aisojen leveyden eikä turhaan ahdistu. Aisoissa oli kyllä kivasti tilaa liikkua, mielestäni ehkä vähän turhankin paljon. Ori yllätti rehellisesti meidät kaikki, se antoi jopa minun kiivetä groomin paikalle ja Karla ajoi sillä pihalla käyntiä sekä ravia. Jopa Kiaran tuli ihmettelemään valjakko esitystämme pienen lumisateeseen. Lisäksi tätä ihmetystä oli pakko jakaa myös muille ja otinkin lyhyen stoorin instagramiini.
Lyhyen ajon jälkeen veimme vaunut vajalle ja talutin orin talliin yhdellä narulla. Voitteko kuvitella, se käveli ilman isoa draamaa perässäni talliin. Tallissa purimme sen ja ori pääsi hetkeksi solariumin alle lämmittelemään, kun valmistin sille melassi vettä, jonka se on tosiaan ansainnut. Ruokakuppiin kävin vielä lisäämässä ekstra omenoita ja porkkanoita. |
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Apr 12, 2023 17:05:09 GMT 2
30.12.2022Sofian käskystä Siis en osaa kuvailla mitä meille tapahtui, mutta kiitos orin hyvästä käsittelystä koko meidän tiimillemme. Wardin kanssa on työskennellyt nyt useampi ihminen ja jokainen, joka sitä käsittelee, on ollut hyvinkin tarkka orin käyttäytymisestä. Jokainen käsittely tilanne on ollut myös koulutustapahtuma, joten oria on koulutettu päivässä noin kuusi kertaa. Olisi toisaalta ollut myös ihme, jos se ei olisi tuottanut tulosta. Tallin rutiinit ovat jo Wardille tuttuja ja se tietää mitä saa ja ei saa tehdä. Kuitenkin täydellinen läpimurto tapahtui tänään.
Valmistauduimme uuden vuoden vastaanottoon ja hainkin Sofian lentokentältä aamupäivällä. Olin sopinut Kiaranin kanssa, että Sofia saa liikuttaa minun listallani olevia hevosia, jos vain haluaa. Kun saavuimme tallille, oli muut valmistelemassa juhlia ja tekemässä tallitöitä. Maneesissa ei ollut ketään, joten päädyinkin ottamaan oman ekana. Sofia osallistui Wardin hoitoon ja keskustelimme orista jonkin aikaa. Kerroin, että sen selässä on oltu ja käynti työtä tehty, mutta oikeastaan muuta en ole itse tehnyt. Sofia yksinkertaisesti kertoi, että tänään tehdään. Talutimme yhdessä orin maneesiin, matkalla se näytti Sofialle muutamat lennokkaat liikkeet, mutta vain kerran hän kielsi.
”Turha kieltää useammin se vain innostuu. Ihan niin kuin lasten kanssa kapinaa ei lopeteta mellakoimalla vaan ohjaamalla energia oikeaan suuntaan siis liikettä mars”, hän totesi vaalea ponnari heiluen.
”Mitähän sä meinaat, en halua edetä liian nopeasti”, totesin hieman varuillani.
”Oon seurannut teidän touhuja ja usko pois Damdam on aika edetä isommin askelin. Se ymmärtää jo hackamoren ja kapsonin, olen nähnyt maasta käsin ratsastamis- videoitanne. Nyt siirrät itsesi sinne satulaan ja sama asenne kuin maasta käsin. Lisäksi mun kaveri tuntee Wardin kasvattajalla työskennelleen ratsuttajan ja sain ihan selkeää materiaalia orista. Sn kanssa on tehty selästä käsin kohta jo kolme vuotta töitä. Nyt ryhdistäydy Wardi on hypännyt jo ajat sitten metrin ratoja”, Sofian päätä ei kyllä käännä mikään silloin kun hän sille tuulelle sattuu.
”Me edetään täällä kyllä tosi paljon rauhallisemmin. Täällä noustaan vasta kuusivuotiaana hevosten selkään. Kiaran on siitä todella tarkka”, totesin.
”Mutta sehän on jo kuusi, olet tehnyt nyt periaatteessa tiivistettynä kuuden vuoden koulutuksen viikossa. Sitä on käsitelty paljon ja koska sillä on ajettu, jo kaksivuotiaasta alkaen on sen lihaksisto kyllä jo kehittynyt ja nyt voit olla varma, että sen kasvurajatkin ovat kiinni. Joten lopeta se marina ja nouse hevosesi selkään. Täti on tukena ja soitan kyllä ampulanssi, jos kerrot osoitteen mihin sen tilaan”, Sofia tokaisi päästäessään toisen liinan irti.
Osoitin seinällä oleva kylttiä, jossa on ohjeet hätätilannetta varten ja muun muassa tallin osoite ja ajo ohjeet, joilla ambulanssi osuu oikean rakennuksen luokse suunnilleen kerrasta. Kyltti on hyvä ja ohjeetkin, jokusen kerran on paikalle tarvittu apua, mutta onneksi kuitenkin harvoin.
Sofia piti liinasta kiinni ja painoi toiselta puolelta jalustinta, jottei satula heilahda. Nainen taputti oria kiitokseksi, kun se pysyi paikoillaan. Sofia käveli vierellämme alkuun, mutta vakuutti olevansa siinä lähinnä minun tukenani. Nopeasti koin itseni idiootiksi ja totesin ponnaripäälle hänen voivan jäädä jo katsomoon, että kyllä me pojat pärjätään. Wardi kyllä kuunteli minua yllättävän hyvin käytin tuttuja ääni apuja ja tuntuman muutoksia. Toki nyt kun ne tulivat selästä käsin kuolaimen liike, on hieman erilainen. Yllätyin, ettei herkkä mies keksinyt tästä mitään tai edes reagoinut yli. Ravissa pääsin jopa myötäämään ja ori jäi kantamaan itseään. Se oli aika mieletön tunne, ori liikkui rennosti, vaikka sen liike oli elastinen ja energinen.
”No oho, vihdoinkin hyvä hyvä”, Loius totesi maneesin ovelta ja antoi hillityt ablodit.
”Tosiaan jo hieman huolestuin, että pilaat hienon hevosen siirtymällä sillä pelkkään valjakko ajoon, vaikkakin olihan hienoa nähdä kartanon vaunut käytössäkin. Ei ollut turha ostos ollenkaan. Jahas tätä neitiä en olekaan tavannut Loius Rieben kartanon valmentaja, taidat olla syy tähän edistykseen”, Loius esittäytyi Sofialle ja he jäivät juonimaan jotain katsomoon.
En keskittynyt heihin sen enempää, vaan nautin ratsastamisesta. Olin kuin ponikoululainen, joka sai ensimmäistä kertaa ravata ilman taluttajaa. Taivas miten ihanan vapauttavaa eikä ori ainakaan vielä tuntunut siltä, että saisin luvan poistua ratsailta ilman erillistä pyyntöä. Myönnän olleeni hieman kärsimätön ja teinkin superpaljon siirtymisiä taivutuksia, väistöjä ja vaikka mitä pieniä askeleita, mutta paljon puuhaa, ettei orilla olisi niin paljoa aikaa pohtia tyhmyyksiä. Loius kehotti minua hieman rauhoittumaan ja antamaan orille aikaa. Ja kyllähän se kannatti ori tosiaan, liikkui puhtaasti ja mielellään. Ehkä sillä oli vain liikaa energiaa ei voi tietää.
Laukannostamista hieman vitkustelin, mutta tein sen pääty-ympyrällä ja vau on sillä upeat liikkeet. Tätä kun päästään säätämään ja vielä hieno säätämään, niin ollaan oikeasti lähellä GP hevosta. Sofian nauru palautti minut takaisin pilvilinnoista maneesiin, jossa kuului orin tahdikas hengitys (hieman puhaltava ja puuskuttava, mutta tasainen ja rauhallinen). Valmistelin siirtymisen ja kappas ollaan ravissa, tosin pieni kompastuminen tapahtui, kun ori yskäisi voimakkaasti. Liike selkeästi sai keuhkotkin töihin ja nyt sieltä keuhkojen perukoilta lähtee pölyt pois. Olin varautunut lähtöihin, mutta niitä ei tullut nostin vielä kerran laukan ja tein siirtymisen raviin. Pääsin kehumaan oria ja olemaan itsekin rennompi.
”Se on päätetty. Otat Wardin mukaan reissuun”, Loius totesi yksi kantaan maneesissa.
”Täh oletko varma, sehän vaan luo lisä stressiä minulle. Ei mulla ole vielä edes hoitajaa reissuun. En ole edes varma haluanko lähteä”, totesin hieman mutisten.
”Se ei ole enää haluamisestasi kiinni. Olet kilparatsastaja, tehtäväsi on kilpailla kartanon hevosilla. Ja mitäs olet niin hankala ja kranttu, ettei sulle kelpaa kukaan hoitaja mukaan”, Loius torppasi kiemurtelu yritykseni.
”No taivaan vallat, minä lähden hoitajaksi mielelläni. Ymmärsin niin että kartanon väki maksaa jopa hoitajalle palkan, eikä sinun tarvitse maksaa sitä omistasi”, Sofia tokaisi.
”Niin siis joo, jos vaan löydän jonkun siihen kelpaavan. Kiaran on melko tarkka kenelle maksaa palkkaa. Hän ei alaikäisiä palkkaa tai ketään, joka voisi mustamaalata kartanon mainetta”, pohdin hiljaa.
”No kannattaa kysyä. Voin vaikka todistaa, etten ole alaikäinen”, Sofia nauroi.
Wardin loppu verryttely oli rento ja jotenkin tuntuu, että orikin oli ihan tyytyväinen. Ehkä tallin vaihto oli vaan orille aavistuksen jännä ja se purki stressiä olemalla ihan sekopää. Sillä nyt olin varma, että ratsastaisin Dymarin kaltaisella kohtuu varmalla, mutta säpäkällä hevosella. On toki mainittava, että tuntiin mahtui kyllä niitä ääliö pysähdyksiä ja pari pukkia, sekä yksi poistuminen, mutta kaikista huolimatta minulla oli hyvä fiilis tästä. Ja ehkä vähän jo lämpenen ajatukselle ottaa Wardi mukaan, vaikka se onkin niin vähän aikaa vasta ollut minulla. |
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Jul 29, 2023 18:05:17 GMT 2
17.7.2023 Pirullakin voi olla flunssa?
Vaikka en toivoisikaan yhdenkään hevosen sairastuvan, niin mieluummin tämä tauti olisi saanut napata paremman otteen Wardista. Ori on karanteenissa muiden kanssa, mutta sillä on hyvin lievät oireet. Sen lihakset ovat toki hieman kuihtuneet, kun ei pääse liikkeelle kunnolla. Muiden rajujen oireiden vuoksi ei olla liikutettu edes kisakentällä, koska yskii kuitenkin voimakkaasti. Olemme yrittäneet liikuttaa toisella pitkällä käytävällä taluttaen hevosia, mutta Wardi tuntuu unohtaneen kaikki tapansa ja sen kanssa joudutaan vetämään kuja kiinni, ettei vaan pääse karatessaan pahemmin sairastuneiden puolelle ja oviaukollekin viritetään liinat esteeksi.Abba on tehnyt mielettömän hyvää työtä orin kanssa. Itselläni ei ole juuri riittänyt voimaa taistella orin kanssa. Abba kävelyttää Wardia vähintään neljä kertaa päivässä käytävällä. Sen väkirehut on tiputettu melko minimiin ja karsinaan on koetettu keksiä mahdollisimman paljon aktiviteettiä. Kuitenkin myös kartanolla on huomattu orin mellakointi ja Luciano sen taisi keksiä. Kaksi remppamiestä suoja puvuissa saapuivat tallille ja muokkasivat väliaikaisratkaisuna ison ”pihaton” Wardille. Siis se on periaatteessa neljän karsinan ja niiden välisen käytävän kokoinen alue. Pohjalle laitettiin kumimattoa ja kuiviketta, joten oria pystyy nyt aktivoimaan paljon paremmin. Lucianon insinööri työllä mitäkään karsinan elementit ei vahingoitu. Ja vain kattoon tehtiin ylimääräinen tuki ja lattiaan yksi reikä, jonka saa kuulemma tulpattua helposti tai vaikka valettua uusi betoni siihen pätkään.Olin tietysti auttamassa remontti taitoisena ja Abba viihdytti sillä välin Wardia. Nyt lapsi hepalla on oikein kiva leikkikehä, johon sen voi laskea leikkimään tai siis missä saa leikkiä ja asustaa kaikessa rauhassa. Jos se rupeaa levottomaksi, niin mahdollisuus on laittaa yöksi normi kokoiseen karsinaan. Olen niin suunnattoman kiitollinen kartanon väelle. On ne kyllä hulluja, kuinka antavat kaiken anteeksi ja tukevat. Työnteosta ei varsinaisesti ole edes tullut mitään. En ole juuri ratsuttanut, mutta tunteja olen kyllä ulkona pitänyt. Mutta nekin ovat aina suihkun kautta puhtaisiin vaatteisiin. Ihoni alkaa olemaan desinfioinnista jo kuin vanhainkodin mummoilla saunaillassa. |
|
