12.03.2023 Aaveita ja mammonaa (1060), kirjoittanut omistaja (VRL-13369)Royal Cup oli alkamassa ja keli oli mitä suotuisin suureen päivään. Aurinko paistoi ja kevään kirkkaat auringonsäteet lämmitti pakkasten keskellä tanssahtelevia ratsukoita. Kentältä oli hyvissä ajoin lanattu kaikki lumet pois ja päälle viety uutta hiekkaa useampi kerros, ettei kukaan liukastu ja murra luita kesken suorituksen. Silti kaikille oli suositeltu hokkien käyttöä vastuun siirron tarkoituksessa.
Kiaran istui tuomareiden sekaan ja valmistautui arvostelemaan ratsukoita rennolla kädellä. Hän ei voinut ottaa itse osaa ensimmäiseen osakilpailuun, sillä käsi oli yhä kipsissä ja kipeä kuin mikä. Hyvällä tuurilla hän olisi leikkauksen jälkeen kunnossa ja voisi osallistua varovaisesti toiseen osakilpailuun tai edes finaaliin, mutta huonolla tuurilla ensimmäinen Royal Cup jäisi kokonaan kokematta.
Kiaran ei ollut vielä kunnolla herännyt ja ratsukoiden vaihtuessa hän ehti nauttia vähän kahvia ennen kuin pitäisi taas alkaa arvostelemaan ohjelmaa. Kiaran ilahtui, kun aamutuimaan hän näki Aureon jälkeläisen Touaregin, kuka ei ole ansainnut Toope lempinimeä millään muotoa. Upea kultainen royal hanoverian cream ori, kenen perään tuli toinen rhc-tamma Skylla. Toisesta polvesta löytyi pelkästään Royal Gardensin kantahevosia, kun Skyllan molemmat vanhemmat olivat Royalin kasvatteja. Kiaran oli ylpeä. Pyökkipolku teki upeaa työtä.
Kello oli lähes puoli kymmenen ja Kiaran pysähtyi hypnoottisesti tuijottamaan radan alussa olevaa ratsukkoa. “Seuraavaksi radalle starttaa Majiná Misang ratsullaan Cruzar el Charco G. Nuori lusitano ori upeasta koulusuvusta”, kuuluttaja kehui ja puhtaan valkoinen ori kantoi itsensä täydessä ryhdissä alkutervehdykseen, kun ratsastaja istui pehmeästi hevosen isoissa liikkeissä. Ori kuohui majesteettista energiaa ja näytti siltä kuin hevosen korvien yläpuolella olisi loistanut kruunu. Majiná oli palannut täydessä loistossa ja kunnossa äitiyslomalta. Vaikuttava kimo asteli jumalaisin askelin ja avut olivat niin huomaamattomat, että Kiaran ei tiennyt mitä lähteä kirjoittamaan lappuun. Kaunista, harmonista ja kerrassaan taiteellista ratsastusta modernista habituksesta huolimatta.
Hevonen oli huippuluokkaa ja ori kannatteli itseään kuin veistos. Ratsastajan ei tarvinnut monta kertaa käskeä, kun kevyestä ja huomaamattomasta merkistä istunnasta ori teki pyydettyä. Koottu laukka muuttui kevyesti mahtipontiseen lisäykseen ja palautui yhtä tasapainoisesti takaisin koottuun laukkaan. Kimo ei tarvinnut turhaa tukea ohjasta tai pohkeesta. “Upea”, Kiaran huokaisi ja piti silmät kimossa hevosessa, kun käsi kirjoitti lappuun omaa liiba laabaa. Ainoastaan hän halusi antaa palautetta lisätystä ravista, mutta sen kohtalon tuntuivat saavan kaikki modernit ratsastajat.
“Antakaa aplodit Majiná Misangille ja Cruzar el Charco G:lle! Upeaa tasapainoista ja tahdikasta ratsastusta. Nuoreksi hevoseksi hyvin kantokykyinen ja rento, että huomaa hevosen tulevan huippu suvusta”, kuuluttaja totesi ja radan reunalla verryttely seuraava ratsukko. Päivä oli vasta alussa, mutta Kiaran löisi oman henkilökohtaisen suosikkinsa mikäli royal hanoverian cream hevosia ei lasketa mukaan. Mies nojasi rennosti pehmustettuun tuoliin ja antoi ajatuksien pyöriä, sillä hän ei voinut olla erottamatta kimon hevosen hännästä valkoista pientä rusettia.
Kilpailuiden jälkeen Kiaranilla oli tarkoitus löytää Majiná ja keskustella mahdollisesta hevosen ostosta, mutta naista ei ollut näkynyt koko mailla. Kiaran oli etsit kaikkialta puhumattakaan hänen hevosten luota, mutta ehkä nainen oli kiireinen perhearjen keskellä. Kiaran palaisi kartanolle laittautumaan illallista varten. Siellä hän toivoisi tapaavan naisen. Kiaran ei tiennyt miksi hän stressasi tilannetta ennakkoon. Ehkä hevonen oli jo myyty, mutta aina voi esittää vahvemman tarjouksen.
Pian kartanolle oli kertynyt paljon porukkaa nauttimaan alkudrinkkejä. Kiaran astui muiden sekaan tervehtimään vieraita ja juttelemaan muille edustajille. Heti alkuun hän tapasi Papu Kaarnakallion, Venni Angervo ja Mirka Tähdistön. Heillä hän oli Pyökkipolkuun myynt useamman royal hanoverian cream hevosen ja piti nyt Mirkaa käydä onnittelemassa hopeasta.
“Kaunista ratsastusta ja Leenistä on kasvanut upea ratsu. Puhumattakaan Lyytistä”, Kiaran kehui. Lyyti oli yhti ensimmäisiä royal hanoverian cream tuonteja ja tammalle oli syntynyt neljä upeaa jälkeläistä, joista yksi asui kartanolla.
“Kiitos paljon. On upeaa tehdä yhteistyötä kanssanne”, Mirka hymyili leveästi ja Kiaran lähti jatkamaan kierrosta vieraiden seassa. Pian hän löysi etsimänsä nimittäin pitkän ja hoikan naisen, kuka hehkui itsevarmuutta ja omaa tietoista loistoaan. Majiná nauroi ja keskusteli ajankohtaisista asioista vieraiden kanssa, pukeutuen kauniisti vaaleanpunaiseen iltamekkoon nykymuodin mukaan ja rakennekynsien kärjet kutittelivat samppanjalasin kylkeä. Kiaran ei tiennyt miten lähestyä arvovaltaista naista, vaikka hänen käsityksensä Majinásta oli lempeä ja kaikinpuolin pidetty henkilö.
“Kiaran Rosenberg, eikö vain?”, Kiaran heräsi eräänlaisesta transsista, kun Majiná ilmestyi hänen eteensä täysin yllättäen. Paljoa miehen ei tarvinnut alas katsoa, kun nainen oli pitkien korkojen kanssa pitkä. Kiaran piti silmällä, kun nainen skannasi hänet kenkien kärjistä viimeiseen hiustuppaan asti.
“Kyllä, ilmielävänä. Majiná Misang, saaneen epäillä?”, Kiaran hymyili kohteliaasti ja Majiná nyökkäsi säkenöivin silmin.
“Kyllä. Kiitos kutsusta kilpailuihin. Oli todella antoisa päivä”, Majiná kehui ja ihasteli kartanon seinillä olevia taidemaalauksia palaten takaisin katsomaan Kiarania silmiin.
“Kiitos ja onnittelut sijoittumisesta. Teillä on todella kaunis ratsu”, Kiaran kehui ja siemaisi kallista vuosikerta samppanjaa.
“Tarkkasilmäinen ehkä huomasi, mutta olit nokkelasti piilottanut valkoisen rusetin orin jouhien sekaan”, Kiaran kohotti kulmia ja Majinán kasvoille nousi viekas hymy. Ehkä kukaan muu ei ollut yhtä tarkkasilmäinen ja nokkela, ja siitä nainen tuntui tykkäävän. Majiná huokaisi pienestä helpotuksesta ja sulki silmänsä hetkeksi. Ehkä hän oli osallistunut pikkuluokkaan mainostaakseen hevosta, että valkoinen unelma ostetaan alta.
“Oh, luulin ettei kukaan pystynyt erottamaan sitä valkoisten jouhien seasta”, Majiná totesi ääneen ja suorastaan odotteli mitä Kiaran tarjoaisi unelmasukuisesta hevosesta. Cruzar tuli hyvin palkitusta ja menestykästä suvusta, että riittikö viisi numeroa täyttämään naisen odotukset.
“80 000?”, Kiaran kysyi suoraan ja kohotti kulmia toistamiseen. Tähän hintaan mies oli ostanut muutamat muut hyväsukuiset ja laadukkaat hevoset, että tarjous menisi tuskin liian metsään. Tuolla hinnalla ja sijoituksista tulleet rahat päälle kuittaa koko matkan sekä pitää kaksi prinsessaa tyytyväisenä.
“Hmm. Ei hullumpi tarjous. Anna kun laitan aamulla sulle lisää viestiä”, Kiaran ojensi käyntikorttinsa ja pystyi jo voittajana hymyilemään.
Majiná ja Kiaran jatkoivat keskustelua ja vaihtoivat viimeisimmät kuulumiset, mutta sitten Majinán katse jähmettyi miehen olan yli. Naisen lempeä olemus muuttui hetkessä totiseksi ja kasvojen väri pakeni pois. Aivan kun Majiná olisi aaveen nähnyt.
“Majiná? Kaikki kunnossa?”, Kiaran kysyi ja yritti hakea katsekontaktia uudestaan, mutta kääntyi myös katsomaan naisen suuntaan.
“Eihän tuo ole?”, nainen kuiskasi itselleen ja käveli korot kopisten suuren kultareunuksisen taulun luokse. Nainen tarkasteli taulua kriittisesti ja etsi signeerausta taulun kulmasta. Kiaran käveli rennoin askelin naisen luokse ihastelemaan takan yläpuolella lymyävää taulua.
“Ai tuo. Kävin aikoinaan Norjasta pelastamasta hevosia ja tuo tuli kaupanpäällisenä. Siitä oli nopeasti päästävä eroon, ettei uteliaat matkalaiset varasta sitä. Onko taulu tuttu teille?”, Kiaran totesi ja katseli taulua, jossa valkoinen ja aavemainen hevonen laukkaa tien piennarta pitkin.
“Se myytiin muutama vuosi sitten Kuukarissa Harvest Moon huutokaupassa”, Majiná piti taulua silmällä ja nautti lasista loput samppanjat. “Anteeksi, mutta minun on nyt poistuttava, seuralaiset odottavat”, Majiná hymyili kauniisti ja poistui paikalta jättäen lasin takan reunalle. Kiaran jäi hetkeksi tuijottamaan taulua, kunnes tunsi olonsa epämukavaksi. Kuin taulu olisi katsonut häntä takaisin. No, aamulla olisi taas keskusteltavaa mikäli nainen ei olisi juhlinut liian rajusti.
