Europan kirja

Nyt voisin väittää olevani takaisin sorvin ääressä. Karanteeni on saatu purettua ja ensimmäiset pakkasetkin ovat jo Alpeille saapunut. Onneksi ei olla niin ylhäällä, että täällä olisi jo lumi maassa. Pakko myöntää, että oma kuntokin pääsi laskemaan epidemian aikana, mutta luojan kiitos mahtava työnantajani ymmärtää sen. Itse en kuitenkaan itseäni halua liian helpolla päästää. Toipilaiden kuntoutus etenee omalla painollaan ja Kata on ottanut kuntoutus vastuun. Hevoset käyvät säännöllisesti lihashuollossa ja laserhoidossa. Pääsen nyt hetkeksi keskittymään terveisiin hevosiin.

Europe palasi työntekoon varsalomalta epidemian aikana ja jostain syystä en aikaisemmin ollut tammalla ratsastanut, se on ollut Ullan ja Melinan yhteisprojektina, vaikka Melina kuulemma oli kovin skeptinen alkuun. Sattuneesta syystä viime aikoina Melina on ratsastanut tammalla enemmän ja pyysikin minua kokeilemaan tammaa joku päivä. Myös sen vuoksi, ettei miehet ole sillä aiemmin ratsastaneet. Ihmettelin ääneen, että miksei Kiaran ratsasta itse hänen kätensä ovat paljon pehmeämmät kuin minun. Vastaus tuli pikana: ”Ei sen hermot kestä, jos hevonen on säpsy tai mulkoileva. Älä pahoita mieltäsi, mikäli Europe jännittyy, se tekee sen melko varmasti”, Melina jatkoi.

Varustin tamman itse, mikä oli ihan hyvä sillä, tamma jännittyi jo pelkästään läsnäolostani. Alli totesi, ettei Emilkään voi käsitellä tammaa ilman että sen silmät putoavat päästä. Voi toista onkohan sille tapahtunut jotain miesten toimesta. Puhuin tammalle rauhallisesti ja harjatessa liu’utin pään puolesta kättä harjan perässä tamman pehmeässä karvassa. Vaikka kuinka rauhallisesti tein saattoi pienikin äkillinen ääni tai liike laukaista pienen säpsähdyksen. Ei paikalta poistumista, mutta hytkymistä. Päätin varmuuden vuoksi laittaa tammalla kapsonin ja siitä koulutus narun. Laitoin hoitopaikan narut yhteen tamman edestä, eli se sai olla vapaana, mutta silti kontrolloituna. Olin jo kaviot puhdistanut ja muutenkin jalat operoinut. Jalkoihin laitoin mahdollisimman nopeat suojat eli kovapintaiset koulusuojat. Seurasin tamman käytöstä vapaana, kun sillä oli enemmän tilaa, se pyrki mahdollisimman kauaksi minusta eli aivan seinän viereen. Ikään kuin sillä olisi ollut kiskot alla, jossa se voi liikkua vain sivusuunnassa.

”No oletpas sinä erikoinen tapaus. Ei setää tarvitse pelätä, katso minulla on namejakin”, juttelin tammalle ja tarjosin heppanamia taskustani. Tamma suostui syömään namin hetken emmittyään. Joka tapauksessa se oli supervarovainen. No varustin sen loppuun rauhallisesti ja heitin selkään ohuen villaviltin, sillä ulkona tuulee. Koska tuuli niin paljon kiinnitin viltin edestä kahdella klipsillä ja satulan päältä loimivyöllä. Kaikista varotoimista huolimatta olin menettää tamman hallinnan jo tallin ovella, kun tuuli tarttui vilttiin. Pyrin vain saamaan tamman rauhalliseksi ja rennoksi. En halunnut sen pääsevän eroon pelottavasta asiasta, vaan aloitimme sen käsittelyn kaikessa rauhassa, kunhan vain selvisin maneesin asti.

”Katsotaanpas nyt voi olla, ettei tarvitsekaan nousta ollenkaan selkään treenaat niin hyvin ilmankin”, totesin maneesin rauhassa, kun Europen silmät pyörivät päässä ja se tuhisi ja tärisi narun päässä. Kiaran ilmestyi maneesiin pienellä oven pamautuksella, joka oli hyvä, tamma sai aiheen, muttei hävinnyt pitkälle, taas vain sitä typerää pomppimista. En tiedä mitä sanoisin, mutta Ulla ja Melina saa luvan tehdä tamman kansa paljon töitä eri pelokkeiden kanssa. Nappasin tamman pitkään naruun ja aloitin pyörimään sen kanssa maneesia ympäri. Tein kehoharjoituksia, etenkin väistöjä koska niitä tamma teki ja valmiiksi, joten pääsinpähän kehumaan sitä. Saavutin ihan hyviä hetkiä ja tehtiin töitä kaikissa askellajeissa, vaikkakin hyvin yksinkertaisesti kapsonissa. Tamma ei kertaakaan kyseen alaistanut kapsonia tai yrittänyt rynniä, mutta monta monta kertaa, kun hämmentyi tai säpsähti, se pysähtyi ja käänsi pään minua päin eli pyrki mahdollisimman kauas kuin mahdollista ilman että nykii kapsonia.

Soitin Melinalle ja kerroin, ettei tähtikartta ollut vielä oikein selkään nousua varten. Hän totesi, ettei yllättynyt, koska ulkona tuuli niin paljon. Päädyin jatkamaan harjoituksia ulos, jossa taas tuuli oli jännää ja liehuva loimi. Sain kuitenkin kentällä ja pihatiellä tehtyä hyviä pätkiä. Sen verran mitä naru antoi periksi annoin tamman käydä myös vesilätäkössä eli pihalammessa. Yllätyin, nimittäin vedessä ravaaminenkin oli tamman mielestä kivaa.

Tamman palautus talliin ja pois sen hoiti kanssani Alli. Rupattelin tammasta paljon ja sanoin, että miesten on alettava käsittelemään myös sitä. Samat infot myös Melinalle ja Kiaranille, kotona ehdin puhua Ullan kanssa, vaikka iltateen yhteydessä.