Floran kohtaloKirjoittanut omistaja, 467 sanaaOli täydellinen kevätkeli alppimaisemissa. Viimeisetkin lumet olivat kartanon mailta sulaneet pois ja tiet olivat kuivat sekä laitumet vihersi. Kantavat ja tiineet tammat saivat olla varsojen kanssa laitumilla, kun orien suurta laiduinta vasta aloitettiin aitaamaan uudelleen. Kyllä, täällä orit saavat laiduntaa yhdessä isossa laumassa tai useammassa laumassa, mikäli kiistaa tulee. Myöhemmin muutkin tammat pääsevät omaan sinkkutammojen laitumelle.
“Ihanaa kesä tulee”, Ulriikka hymyili ja jatkoi aitojen pistämistä. Oli isoa avaraa vuoristoniittyä, metsää, vuoristoa ja lisää luonnonniittyä. Ihanaa, että hevoset saivat viettää täyttä hevosen elämää tavoitteellisesta elämästä huolimatta. Tässäkin tavoitteellisuus tarkoittaa pehmeitä arvoja ja vanhojen mestareiden mukaista ratsastusoppia, vaikka Kiaran kärräsi hevosia milloin mihinkin isoihin karkeloihin. Silti isoilla areenoilla ratsastetaan vanhojen oppien mukaan ja sen huomaa, kun pisteitä ei tuomareilta tule: ainakaan lisätyssä ravissa ja muissa sirkustemppuliikkeissä.
Ulriika katse jämähti hetkeksi tammalaitumen suuntaan, jossa kaunis helmiäistamma nötkötti paikoillaan. Flora on kaunis kuin karkki ja ollut enimmäkseen siitoshevosen roolissa kartanolla. Tamma ei ollut innokas kulkemaan aitojen sisäpuolella, vaan Floralla olisi enemmän kiinnostusta maastoiluun ratsain tai maasta käsin. Flora tykkää katsella maisemia ja edetä omaan tahtiin, kun jostain syystä sulkutaivutus ja kokoaminen tuotti tammalle päänvaivaa. Flora osaa paljon, mutta tamma harvoin viitsii tai sitten käsittelijä ei viitsi pyytää tammalta tarpeeksi.
Nyt Flora sai rauhassa paimentaa omaa varsaa ja satunnaisesti huolehtia muiden varsoista. Flora oli hyvä emä ja todella tarkka, ettei kuka tahansa tule räpläämään varsaansa. Tamma ylisuojelevaisuus oli ymmärrettävissä, kun varsa oli käydä kuoleman rajamailla synnyttyään. Onneksi NIMI oli nyt toipunut ja kävi säännöllisesti verikokeissa kaiken varalta.
“Kuulitko, että varsa on myyty Sisiliaan suursiittolaan?”,
Daniel Helanto keskeytti Ulriikan haaveilut.
“En! Ai… ny hyvä että kasvatit menee kaupaksi”, Ulriikka hymyili ja otti työkalut käteen.
“No?”, Daniel kysyi perään kysyvän katseeni kanssa.
“No mitä?”
“Miksi surullinen naama? Oisitko halunnu ostaa varsan?”
“Eeeeeen. Mietin miten varsa selviää matkasta. Toivottavasti ei liian aikaisin vieroita”, Ulriikka murehti. NIMI on kokenut alkuun paljon ja Kiaran tuskin vieroittaisi varsaa liian aikaisin, vaikka raha tässä liikkuu ja isosti kun harvinaisen värinen varsa kyseessä. Ja vielä kartanon kasvatti ihan kohtalaisen hyvästä isäoriista.
“Älä murehdi. Kiaran on fiksu ja varsa saa olla täällä koko kesän, jopa syksyn”, Daniel lohdutti ja Ulriikka kohotti olkapäitä.
“Niin… Olet oikeassa. Löytyisi tammalle kiva vuokraaja, joka ymmärtää tamman sielunmaisemaa”, Ulriikka hymyili.
“Mitä meinaat?”
“No onhan tamma vielä aika vihreä”
“Vihreä?”
“Niin raaka, osaamaton, puoliksi kypsä banaani”, Ulriikka selitti huvittuneena. Flora osaa asettua ja taipua sekä avotaivutuksen suoralla, lävistäjällä, ympyrällä kaikissa askellajeissa, mutta sulkutaivutusten travers - renvers on ollut hankalaa opettaa tammalle. Flora on vielä todella epävarma omasta kehostaan ja siksi eteneminen ollut hyvin hidasta sekä paineetonta.
“Mitä jos tammalle löytyisi joku maastoilu kaveri. Laittaisit ilmotuksen kehiin”, Daniel ehdotti.
“Pitäisi varmaan laittaa, mutta sieltä tulee vähintään yks sekopää joka haluaa vaa kisata ja hypätä”, Ulriikka sanoi huvittuneena. Siitä sitten lähti loppupäivän keskustelu aiheesta, että mistä löytyisi mukavia ja ymmärtäväisiä ratsastajia, joiden ei ole pakko kisata tai edes edetä välttämättä mihinkään.