Konnan kirja

Sadepäivän tanssi
Kirjoittanut omistaja, 503 sanaa

Maneesissa oli sateelta suojassa kaksi nuorta oria, jotka oli tarkoitus ottaa nyt työn alle. Molemmat nuoret ovat ilmoitettu Cresthill Baroquen harjotusturnajaisiin ja harjotusturnajaisiin lähtee muutama muukin kokematon ratsu. Konna ja Sukka olivat kasvaneet komeiksi nuoriksi pojiksi, että nyt oli aika poimia nuoret varsalaitumelta pois ja alkaa harjoittelemaan maastajumppaamista. Pojilla oli hyvä pohjatyö alla, että siitä oli loistava Kiaranin ja Danielin jatkaa.

“Heitetäänkö kolikkoa?”, Daniel Helanto totesi. Orit vaelsi maneesissa vapaana nuuskien hiekkaa ja painien keskenään.
“Päätä rohkeasti”, Kiaran vastasi ja piti liinaa kädessä. Mies silmäili kahden orin lennokasta tanssia. Maneesin hiekka pöllysi, kun orit laukkasivat ja ravasivat isosti toistensa perässä. Välillä esiintyi puolivahingossa epätasapainoista passagea ja ballotaden alkua, mutta niitä voi kaivaa myöhemmin mielen sopukoista.
“Okei, no, otan Sukan”, Daniel sanoi ylpeänä ja lähestyi varovaisesti kermanvaaleaa oria. Orien peuhaaminen loppui kuin seinään ja molemmat kääntyivät katsomaan lähestyvää ihmistä. Sukka on kohtelias nuori hevonen ja hörisee lähestyvälle ihmiselle sopivan etäisyyden päästä pehmeän sointuvasti. Myös Konna kiinnostuu vieraasta miehestä ja menee Sukan vierelle ihmettelemään vierasta.
“Ainakin ovat kohteliaita”, Daniel hymyilee, mutta Konna alkaa repimään liinasta ja työntää Danielia päällä. “Noni, mene pois siitä”, Daniel ärähti happamalle orille, kuka olisi mieluusti tullut tönimään ja pökkimään. Konna sai jäädä kauemmas ja Daniel kiinnittää liinan vaalean orin kapsonin keskirenkaaseen. Kiaran nappaa samalla tummanhelmen värisen orin kiinni ja lähtee maneesin toiseen päätyyn työskentelemään orin kanssa.

Kiaran keskittyi liinassa läheisriippuvaisen orin kanssa etäisyyden säilyttämiseen. Kiaran käveli orin vierellä satulan kohdalla ja piti vähintään raipan mittaa etäisyyttä. Mikäli Konna oli aikeissa lipua lähemmäs, Kiaran antoi lavalle raippamerkin ottaa harppaavan askeleen ulos. Mikäli Konna lähti ahdistuneena kiitämään eteenpäin, otti mies seis ja pyysi oria peruuttamaan takaisin paikoilleen. Toistoa toiston perään ja namia jokaisesta onnistumisesta.
“Sitä ahdistaa”, Daniel totesi. Kermanvärinen ori ravasi kuin mallioppilas omaa ympyrää pitkin ja Daniel käveli reippaasti orin rinnalla pienempää ympyrää.
“Vastuu on vielä liian suuri”, Kiaran vastasi ja lähti kokeilemaan sopivalta etäisyydeltä käynti-ravi siirtymisiä. Juuri kun schwung oli hyvä, painautui Konna mieheen kiinni.
“Ei, mene kauemmas”, Kiaran puhui orille ja pyysi ottamaan ulkolavalla harppauksen ulos. “Hyvä”, mies kehui. Konnan päässä lamppu syttyi ja ori alkoi ymmärtää mitä orilta pyydetään. “Lähelle on helppo mennä, mutta jos ei osaa ottaa etäisyyttä, se kostautuu myöhemmin”, Kiaran sanoi ääneen ja kääntyi seuraamaan Danielin sekä Sukan harjoittelua.

Sukka seurasi tarkasti Danielin kehonkieltä ja reagoi pieniin raippamerkkeihin hetkessä. Matalasta muodosta ori osasi hakea valmiiksi opetetusta raippamerkistä parempaa ryhtiä, vaikka kokoaminen ei ollut vielä täydellistä.
“Näyttää hyvältä”, Kiaran kehui. Takaperinkävelyssä Sukka osasi paljon alta escuelan noviisi luokan asioita ja liinassa Daniel lähti hakemaan koulupysähdystä. Danielin piti mennä vähän lähemmäs, että Sukka ymmärsi mitä häneltä pyydetään.
“Loistavaa”, Kiaran kehui. Kaksikon työskentelyä oli hieno seurata.
“Konna tulee perässä”, Daniel virnuili ja antoi orille omaa aikaa. Tauot ovat tärkeitä.
“Kaikki ovat yksilöitä”, Kiaran hymyili ja päästi orin vapaaksi maneesiin. Hän kuuli kuinka taivas repesi ja alkoi kunnon rankkasade. Hevoset kuuntelivat korvat hörössä sadetta ja kuikuilivat yläilmoihin.
“Tässä olisi sulle kaksi uutta harjoittelukaveria. Vähän kerrallaan, mutta usein. Sekä vaihtelevaa tekemistä väliin. Lionel ja Veronica lähtevät ensi kuussa harjoitusturnajaisiin, että ole heidän mentorina mukana”, Kiaran kertoi ja Daniel nyökkäsi ymmärtäväisesti takaisin.