Heide von Ridder

{Lue sukuselvitys}

i. Kouluratsastuksessa menestynyt Henrio oli usean kokeneen kouluratsastajan suosikki, sillä Henrio ei antanut mitään ilmaiseksi. Henrio oli 165 cm korkea, väriltään syvänmusta, runsas jouhinen ja friisiläinen modernista kasvatuslinjasta. Henriolla oli iso työmoraali ja teki mielellään hommia ihmisten kanssa, mutta ajautui herkästi sivuraiteille. Pyydetyn asian sijasta ori saattoi tarjota sulkutaivutusta tai parempaa koottua muotoa, kun orin keskittyminen herppaantui. Henrio kilpaili Vaativa B koululuokissa ja myöhemmin siirtyi kantakirjauksen kautta jalostukseen. 

ii. Tuoreesta ja modernista friisiläislinjasta tuleva Feitse hallitsi Vaativa B koulukenttiä pitkään. Ryhdikäs, sopusuhtainen ja pikkutarkka ori ei ollut monen suosikki ratsu. Feitse oli tarkka apujen ajoituksesta ja voimakkuudesta, että isoista avuista ori huomautti käpertymällä todella lyhyeen muotoon. Kun ratsastaja korjasi avut ja istunnan, avasi Feitse muotoaan ja liikkui todella kevyesti. Pitkästä selästä ja pitkistä jaloista johtuen orin kokoaminen ei ollut helppoa, mutta ei mahdotonta. Feitse siirtyi vähitellen enemmän jalostuskäyttöön ja ori sai kantakirjaan II-palkinnon.

ie. Barbara oli 159 cm korkea friisiläistamma ja tamma varsoi ensimmäisen kerran 4-vuotiaana. Pikkuhiljaa tamma siirtyi valjakkoajon pariin, mutta palasi takaisin siitoskäyttöön hyvän luonteen ja rakenteen puolesta. Barbara kävi monissa näyttelyissä keräämässä huomiota ja kantakirjaan tamma sai I-palkinnon sekä erityismaininnan sopusuhtaisesta rakenteesta. Lempeä tamma oli suosittu siitoksessa, sillä Barbara periytti varsoille hyvää terveyttä, fiksua luonnetta ja sopusuhtaista rakennetta.

e. Emrakul oli kaunis musta friisiläistamma ja äärimmäisen lempeä tamma piti huolta ihmisistä kuin varsoista. Alkuun Emrakul kilpaili kouluratsastuksessa Vaativa B tasolla ja tamman kouluratsun ura huipentui muutaman cup kilpailun voittoon sekä sijoittui useamman kerran arvokisoissa. Emrakulilla oli kauniit ja rotunsa edustajaksi todella pehmeät askellajit. Tasapainoa ja kokoamiskykyä löytyi, että sopivan ratsastajan kanssa tamma olisi päässyt pidemmälle. Emrakul sai kantakirjaan II-palkinnon ja on periyttänyt hyviä ratsuominaisuuksia jälkeläisilleen.

ei. Sysimusta Talon kasvoi upeaksi kouluhevoseksi, vaikka alku oli varsalle vaikea. Talon jäi orvoksi heti synnyttyä, mutta onneksi tallista löytyi tammoja huolehtimaan pienestä orivarsasta. Talon ei ollut rakenteellisesti paras rotunsa edustaja, mutta orilla oli luonnostaan hyvä tasapaino ja kehotietoisuus. Orin ratsukouluttaminen oli todella helppoa ja kaikista epäilyistä huolimatta Talon oppi vaativampia liikkeitä, kuten piaffe ja passage. Talon pyöri Vaativa B koulukisoissa, mutta kotona kasvattaja koulutti Talonin grand prix kuvioille asti. Jalostuksessa Talon oli yllättävän suosittu ominaisuuksien puolesta, kun valitsi tamman hyvän rakenteen mukaan.

ee. Hieman yksinkertainen ja lempeä Ankje oli koko elämänsä ajan siitostamma sekä seurahevonen. Ankje sai nuorena tammana vaikean jalkavamman ja siksi tammasta ei tullut kovaa rasitusta kestävää kilpahevosta. Ankjen kasvattaja piti tamman, koska tammalla oli loistava rakenne ja kauniit liikkeet. Kotona kasvattaja maasta jumppasi tammaa kivun sallimissa rajoissa ja tamma melkein oppi kaikki ratsuhevosen asiat. Ankjen selässä ei koskaan käyty, mutta siitoksessa tamma loisti ja monet tamman jälkeläiset ovat todella kehuttuja.