Karkin kirja

Lumimyrsky ja käytäväjumppa
309 sanaa

Armoton lumimyrsky oli löytänyt tiensä kartanolle sopivasti ennen joulua ja onneksi kaikki oli hoidettu ajoissa valmiiksi. Jää mielikuvituksen varaan, että miten kartanolle pääsee ja milloin tai miten sieltä pääsee lähtemään. Kiaran ei ota hevosten kanssa kuljetusriskiä ja hänen oma liikkumisensa oli jäänyt myrskyn takia vähäiselle. Kaupungille ei ollut mitään asiaa ja tallilla siirtymiset paikasta toiseen sai tehdä lumilapion varassa. Onneksi löytyi maneesi ja hätätapauksessa hevosia voi jumpata paikoillaan käytävällä.

Nuoret varsat kasvoivat hurjaa vauhtia ja vähitellen pitäisi alkaa aloittaa ratsuhevosten kuvioita. Onneksi reippaat tallilaiset ovat auttaneet varsojen kanssa ja aloittaneet perusteet maastakäsin jumppaamalla, ettei tarvitse kokonaan alusta lähteä tekemään. Kiaran oli saanut tarpeeksi takan lämmöstä ja suuntasi kohti sivutallia, jossa hänen silmäänsä osui muutama friisiläinen. Hänellä ei ollut aikomus ostaa enempää friisiläisiä, kun Gemi palautui takaisin kartanolle. Friisiläinen ei ole ihanteellinen hevonen klassiseen kouluratsastukseen, mutta miksi hän ei tarttuisi haasteeseen.
Karkki ja hieman nuorempi Jammi katsoivat korvat hörössä, kun Kiaran lähestyi karsinoita. Karkki oli uteliaana vastassa ja Kiaran päätti aloittaa vanhemman tamman kanssa. Karkki sukelsi itse kapsoniin ja katseli ystävällisesti ympärilleen, kun Kiaran pyysi tammaa siirtymään käytävälle. Ensin ihan perus eteen alas venymistä, että ylälinja on rento. Karkki oli tässä todella nokkela ja melkeen jopa automaattisesti hakeutui alas. Asettaminen ja taivuttaminen ei tuottanut haastetta tammalle ja Karkki kauniin itsevarmana teki mitä pyydettiin. ”Hieno”, Kiaran kehui, kun tamma seurasi pehmeästi asetusta puolelta toiselle.

Kun tamma antoi vaikuttaa kehoon, Kiaran lähti kysymään muistaako tamma lapojen siirtämisen. Paino vuorotellen sisälle ja ulos etsien hyvää tasapainoa. Kun lavat olivat keskellä, otettiin pieni painon siirto taakse. ”Hienosti”, mies kehui ja antoi tammalle herkun sekä tauon. Karkki sai nuuskia ja tutkia käytävää rauhassa, kun paikalla ei ollut muita. Hetken päästä jatkettiin avo- ja sulkutaivutusten kautta. Nekin olivat hyvin hallussa, vaikka sulkumerkin kanssa sai pohtia hetken aikaa. Reaktio tuli kuitenkin oikein ja se riitti oikein hyvin. ”Hyvä. Pääset takaisin syömään”, Kiaran hymyili ja kääntyi katsomaan Jammia.