|
|
Post by Kiaran on Dec 7, 2021 23:24:01 GMT 2
|
|
|
|
Post by Kiaran on Dec 7, 2021 23:26:39 GMT 2
Green Magen kilpailumatka part 1.
Kirjoittanut, omistaja (458 sanaa)
Kaikki tapahtui todella nopeasti. Ulriikka oli hetken mielijohteesta ja osittain määrätietoisesta päätöksestä innokas kilpailemaan esteillä kartanon androvidojen kanssa. Helpompi olisi lähteä seurakisoihin, mutta siihen ei Ulla tyytynyt. Kaikki neljä - paitsi Lucin Priska - olivat potentiaalisia hyppääjiä, mutta tälle kisamatkalle valikoitui naisen kaksi silmäterää Latz ja Dio.
Pakkanen kiristyi ja kylmä viima sai Kiaranin katseeni kiristymään entisestään. Kulmat olivat jäätyneet kysyvään asentoon ja hartiat olivat jännityksestä kohmettuneet korviin asti. Ulriikka reippaana pakkasi Latzin ja Dion matkalaatikoita hevosautoon välittämättä pystyyn jäätyneestä miehestä.
“Oletko varma, että on nyt hyvä hetki lähteä?”, Kiaran kyseenalaisti ja seurasi naisen touhua. Häntä ärsytti nähdä kuinka Ulla laski hyvät varusteet hevosauton lattialle. Onneksi hevosten varusteet olivat kuljetuslaatikoissa turvassa.
“Hevoset ovat olleet vasta pari viikkoa ja olet ratsastanut kummallakaan tuskin kahta kertaa enempää”, Kiaran jatkoi, mutta tuttuun tapaat asiat meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ulriikka oli miehen sanoista huolimatta lähdössä Iso-Britanniaan haastamaan itseään. Tosin Kiaran arvosti naisen kunnianhimoa ja määrätietoisuutta, mutta hevosten hyvinvointi huolestutti ja matka jännitti häntä enemmän kuin tarpeeksi. Olihan tässä matkassa kartanon rahat likoamassa.
“Seikkailu kuin seikkailu. Kyllä noille matkustaminen on tuttua. Sitä paitsi olen tarpeeksi laittanut paikkoja valmiiksi avajaisia varten, että nyt on aika irroitella”, Ulriikka iski silmää ja hyppäsi auton rattiin. Rohkeana naisena hän oli lähdössä yksin maailmalle kahden uuden hevosen kanssa. Hullua? Perus Ulla.
“Joskus on hyvä ajatella sitä itseään”, Kiaran pyöräytti silmiään.
“Joka tapauksessa sponssaan kaikella mahdollisella tavalla kartanon hyväksi. Muista käyttäytyä sen mukaan. Olethan avajaisiksi takaisin?”, Kiaran jatkoi.
“Joo joo, kaikki hallinnassa. Toistaiseksi en ole innokas jäämään Lontoon yöhön”, Ulla punastui ja hetken päästä jatkoi: “Lupaan, että ettet tule pettymään”. Nainen starttasi hevosauton ja painoi kaasun pohjaan, ettei hänen tarvitse tuijottaa miestä kauempaa. Ihastunut, ehkä.
“Parempi olisi, tässä on paljon rahaa kiinni”, Kiaran tuhahti ja seurasi auton katsomista horisonttiin. Kiaran kääntyi katsomaan ja kukas muukaan oli ihmettelemässä tilannetta kauempaa kuin Luciano. “Aivan päätöntä. Parempi olisi tulla edes hengissä takaisin hevosten kanssa”, Kiaran huokaisi ja käveli Lucianon ohitse. Hän tunsi miehen tuijotuksen pitkään niskassa. Tästä saisi hyvän keskustelun aikaiseksi ruokapöydän ääressä.
14h ajon jälkeen. Kolme taukoa ja kaahailua Ranskan rajalle, aina lautalla Iso-Britannian satamaan.
Perillä Ullan suu oli loksahtaa maailman ytimeen saakka. Green Mage oli viimeisen päälle luksus paikka ja tuttuun tapaan hän saapui suurimpaan ruuhkaa aikaan. Asiaa ei helpottanut orien huuto ja kiljuminen, etenkin Dio oli valmiina laittamaan kunnon esityksen pystyyn. Siinä oli Ullalla pitelemistä, kun ruunikko tahtoi sinkoutua joka suuntaan. Onneksi reipas tallipoika tarjoutui apuun. Hän suostui taluttamaan rautiaan Latzin heille määrätyille paikoille. Kuinka jännittävää, Ulla ajatteli haltioissaan.
“Huh, iso kiitos”, Ulla hymyili ja jäi ihastelemaan tallin miljöötä Jaba-alueelta. Hän ei vielä uskaltanut mennä lähemmäksi tallirakennusta. Latz ja Dio saivat jäädä syömään iltarehunsa kaikessa rauhassa ja Ulla ei malttanut odottaa huomisaamuun, että pääsisi ratsastamaan upeissa maisemissa. Hän oli ansainnut viinilasillisen, tai kokonaisen pullon, kunhan selviää ensin hotellille.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Dec 11, 2021 16:56:37 GMT 2
Green Magen kilpailumatka part 4.Kirjoittanut, omistaja (369 sanaa)Lauantain tuli ja Ulriika oli vastahakoinen nousemaan ylös hotellin sängystä. Osa syynä oli ankara krapula eilisten railakkaiden bileiden jäljiltä Lontoon yössä. Piti se pieleen menneen luokan jälkeen nollata ja samalla tutustua muihin kanssa kilpailijoihin. Sen lisäksi nainen ei ole vilkaissut puhelintaan ollenkaan Latzin suorituksen jälkeen. Motivaatio oli vahvasti nollassa, mutta pakko oli jatkaa ja yrittää viimeisen kerran pelastaa tilanne sekä kartanon maine. “Tai mistä minä tiedän, en ole edes puhelinta katsonut”, Ulla huokaisi ja sai kerättyä itsensä sekä mentyä aamupalalle. Ei tullut edes kiire, sillä he olivat lähtölistan häntä päässä, ensin Dio ja sitten Latz. Jaba-alueelle päästyä Ulla ruokki hevosensa ja aloitti Dion kuntoon laittamisen. Ori oli rauhoittunut, kun eilinen suoritus oli imenyt kaikki mehut orista. Latz oli vielä pirteä ja valmiina pinkoutumaan ulos karsinasta, mutta rautias sai vielä hetken aikaan ihmetellä maailman menoa. Dio oli ratsastettu läpi ja ratsukko onnistui kiipeämään eilisestä 25. 18 sijoitukseen. Ei mikään kauhea parannus, mutta vähemmän virhepisteitä, vaikka enimmäisaika ylittyi. Ulla uskalsi viimein hengittää ja henkisesti valmistautumaan Latzin selkään. Nyt oli kummallakin parasta päällä ja tunnelma oli katossa. Viimein nainen oli päässyt omaan normaaliin tilaansa, että nyt hän tulee ja lyö kaikilta perseet kattoon. “Viimeisenä Speed Young Horsen 120 cm radalla esiintyy Arvon Ulriika, ratsuna 7v rautias andravida ori Lazaros. Eilinen ei ollut antoisin päivä, mutta nyt nähdään tuoko yön yli nukkuminen parempaa tulosta”, Ulla ratsasti tuomareiden ohi ja kannusti Latzin täyteen vauhtiin kello käy! “Huh ensimmäinen este”, nainen huokaisi onnistuneen hypyn jälkeen. Latz otti kunnolla ilmaa alle ja hyppäsi terävästi esteiden ylitse. Nuori oli ottanut uuden vaihteen silmään ja siitä Ulla piti. Hän uskalsi ratsastaa entistä vauhdikkaammin ja Latzin hyppytekniikka ei tästä kärsinyt. “Nyt on vauhtia, mutta se ei näytä hyppäämistä häiritsevän” “Ei tosiaan, hevonen hyppää hyvin ja rennosti sekä yhteinen sävel on selkeästi löytynyt”, kuulutuksen henkilöt puhuivat keskenään, mutta Ulla oli sulkeutunut ulkomaailman äänistä. Nyt oli vain hän ja Latz sekä viimeinen este. “Aika 51.10 sekunttia ja virhepisteitä 0. Se tarkoittaa, että viimeinen ratsukko vie koko luokan voiton!”, voi sitä ilon ja onnen määrää, kun Latz kannatteli heidät luokan voittoon vielä ilman virheitä tai sakkopisteitä. “Upeaakin upeampi Latz”, Ulla hymyili ja heitti ohjat kaulalle, mutta rautias jatkoi laukkaamista - mitä nytkö tämä loppu - asenteella. “25K mulle ja menestystä kartanolle, hell yeah!”
|
|
|
|
Post by Kiaran on May 6, 2022 1:12:56 GMT 2
Hannaby Hanami Week- katsaus torstailta
Kirjoittanut, omistaja (546 sanaa)
Estekilpailut Ulriikan osalta ei mennyt aivan kuten hän oli ajatellut niiden sujuvan Keskiviikkona Ulriikka oli vielä hevosten kanssa hyvässä vireessä. Kummatkin andravida oriit, Latz ja Dio, olivat tottuneet ympäristöön ja valmennuksessa hypänneet sujuvasti esteiden ylitse.
“Varma voitto”, Melina kehui Ulriikan ja Ainon suorituksia valmennuksessa. Rautias laukkasi rennosti kaula kaarella kohti okseria, eikä Ulriikka häirinnyt oria istunnalla tai ohjastuntumalla. Pehmeä ja tasainen suoritus, niinkuin Latz ratsastajaltaan vaatiin.
“Aivan loistavaa”, Melina odotti innolla huomista koitosta. Aino ratsasti Dion, joka kävi hieman kierroksilla. Muutama ilopukki sinne tänne ei pilannut keskittymistä.
“Dio on vauhdikkaalla päällä”, Ulriikka virnuili Ainon suuntaan, kun Dio jatkoi pienimuotoista rodeota esteiden jälkeen. “Jep, onneksi sinun murheesi huomenna”, Aino kannusti Dion täyteen laukkaan kevyessä istunnassa. Törmäysvaara tulee, Ulriikka kikatti hiljaa ja kannusti Latzin vauhtiin. Huomasi, että rautias rakasti ratsastaa aikaa vastaan.
Kisapäivänä Latz oli vielä verryttelyssä vetreä ja kuuliainen, mutta varsinaisella kisaradalla jännitys valtasi ratsastajan, ei niinkään hevosen. Hetkessä Ulriikka unohti olla rento ja rennosti alkanut suoritus muuttui vesiesteellä kaaokseksi. Latz alkoi epäröidä hetkeä ennen isoa hyppyä, että Ulriikka erehdyksessä otti liikaa ohjasta ja jännitti reidet kiinni satulaan. ‘Ahaa, jarrut pohjaan’, tuumasi Latz korvat hörössä ja hämmentyneen hörähdyksen saattelemana teki tyylikkään liukupysähdyksen vesiesteen eteen. Voi nolo, Ulriikka tuumasi ja yritti saada raudikon takaisin linjalle. Latz eteni kauemmas esteestä Terre à Terre- tyylisellä liikkeellä. Onneksi rata pääsi jatkumaan, vaikka ratamestari oli kysynyt keskeytetäänkö. No ei todellakaan, vaikka toiset neljä virhepistettä tuli vikalla esteellä.
“Voi kurjuus”, Aino huokaisi, kun Ulriikka ravasi ratsun kanssa takaisin verryttelyalueelle. Hän ei vastannut naisen kommentille mitään, vaan jatkoi kierroksilla käyvän orin verryttelyä leuka kiinni rinnassa ja silmät hiukan verestäen. Hänellä oli vielä runsaasti aikaa rauhoittua ja kerätä voimia ennen Dion suoritusta, mutta olo oli mitä tukalin.
“Noh, olisi se voinut huonommin mennä, kai”, Aino huokaisi uudestaan ja seurasi kauempaa ratsukon verryttelyä.
“Sitä mieltä olet? Toistaiseksi 20. sija. Saa nähdä miten loppupeleissä käy”, Ulriikka hyppäsi alas ja antoi Latzille runsaat taputukset. Ainakin ehjässä selvittiin, nainen ajatteli.
Dio oli vaihteeksi omaa luokkaansa. Ulriikka odotti varmajalkaisen puomien kyttääjän ottavan tarpeeksi tuulta alleen, mutta auta armias kun ratsukko pääsi radalle. ‘Tyttöjä, tyttöjä!’, Dion ajatukset olivat aivan muualla kuin esteiden hyppäämisessä. Iso yleisö, kauhea. Kukat esteiden pielissä, evästä. Lentävä lintu, uhka. Ulkopohje, käänny vasempaa. Korjaava sisäohja, kieltäydy.
Dio erittäin harvoin pudottaa puomeja, mutta tänään tuli tehtyä henkilökohtainen ennätys.
“16 vitun virhepistettä ja viimeinen sija”, Ulriikka tuskaili ja pystyi vain kuvittelemaan koulukonkarien häpeilevät kasvot.
“Kiaran tappaa mut”, Ulriikka vaikeroi ja hyppäsi alas kierroksilla käyvän hevosen selästä. Siinä oli Ainolla pitelemistä.
“No sitten saavat itse yrittää paremmin”, Melina yritti kannustaa omaan näkymättömään kuoppaan vajoavaa Ulriikkaa.
“Jos tämä oli yksi farssi, miten käy PowerJumpin”, itseluottamus omiin ratsastuskykyihin oli kadonnut taas hetkeksi aikaa. Nyt olisi kunnolla tauon paikka.
Kahvilassa Ulriikka ja Melina seurasi Ainon verryttelyä Dion kanssa. Ruunikko korskui ja örisi minkä pääsi, eikä edes Ainolla riittänyt voimia orin pidättelyyn.
“Se on kevät nyt”, Melina hymyili, mutta sai vaimean tuhahduksen vastaukseksi. Ulriikka piti katseeni horisontissa hänen oli vaikea ajatella mitään muuta kuin mönkään menneitä suorituksia. Pelko, että menettäisi ratsuttajan uran oli suuri.
“Hei, Ulriikka Arvo?”, muutama nimeltään vieras ratsukkopari ohitti Melinan ja Ulriikan.
“Joo, kuka kysyy?”, Ulriikka hieman epäröi. Onneksi eivät olleet toimittajia.
“Hevosesi ovat upeita, todella kauniita”
“Vai niin”, Ulriikka vastasi eikä osannut tulkita oli kyse vittuilusta vai sitä, että olihan Dio aika epätavallisen värinen. “Kiitos, mutta pitää mennä”, Ulriikka nousi ylös ja kiirehti hotellihuoneeseen. Tämä alkoi jo olla liikaa. Onneksi Melina pelasti tilanteen alkaen kertoa Royal Gardenista kahdelle vieraalle.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Nov 5, 2022 14:26:34 GMT 2
Hyppyennätys- estevalmennus
Valmentaja, Aino Valta (337 sanaa)
Latz oli ollut hyvässä vireessä. Ori oli tehnyt kesällä hienon ja voitokkaan kisamatkan Suomessa. Valmaryassa Latz oli ollut hyvässä vireessä ja Ulriikka ratsasti orin hienosti. Rautiaalla olisi vielä potentiaalia, joten tämän päivän valmennuksessa he kokeilivat millaista olisi hypätä 150 cm.
“Ootko tosissas?”, Ulla kysyi ja kauhuissaan katsoi, kun Aino nosti 140 cm esteen 150 cm tuosta noin vain.
“Sillä on ihan hirveesti ponnuvoimaa, joten kokeili ihan rohkeasti”, Aino virnisti ja tarkasti seurasi Ullan ratsastamista. “Ota tähän linjalle, ensin hyvä lähestyminen 130 cm pystylle, seuraava onkin sitten 150 cm. Älä ajattele sitä monsterina”, Aino neuvoi ja Ulriikka otti hyvän lähestymisen ekalle esteelle. ori hyppäsi ketterästi, mutta kielsi toiselle. Ulriikka myönsi heti, että jännitti liikaa. Heti otettiin uutta yrittämistä ja raudikko oli ihan valmiina hyppäämään, Ulriikka ei mukautunut hyvin toiselle esteelle, mutta pääsi kuitenkin yli.
“Loistavaa, kato tota hyppytyyliä! Ei edes puomi kolissut. Nyt ihan rohkeasti mukaudu, nojaa valmiiksi vaikka eteen, mutta aika kovin pitää nousta jalustimille”, Aino neuvoi, sillä Ulriikka joutui tekemään kunnolla töitä satulassa, ettei häiritsisi orin hyppäämistä. Seuraava kerta sujui jo paljon paremmin. Ulriikalla oli ihan uskomaton fiilis. Hän ei olisi ikinä uskonut, että hyppäisi 140 cm enempää ikinä. Kansainväliset kentät, täältä tullaan.
Valmennus jatkui vauhdikkaasti, sillä menohalua orilta löytyi. Estekorkeus vaihteli estekohtaisesti 140 - 150 cm välillä, mutta nyt olisi hyvä aloittaa rauhassa. Tai niin rauhassa miten vauhdikkaan hevosen kanssa voi sujua. Vauhdista huolimatta lähestymiset olivat erinomaiset ja Ulriikka hyödynsi koko maneesia. Ei yhtää oikomista tai typerää huolimattomuusvirhettä, mihin hänellä oli nopeusluokissa taipumus tehdä: kerätä tyhmiä virhepisteitä huonoilla lähestymisellä. Raudikolla oli iso ja pyörivä askel, että koko tila oli pakko hyödyntää.
“Hienosti, sehän sujuu oikein hyvin. Koska ilmoitetaan 150 cm luokkiin?”, Aino virnuili ja Ulriikka siirsi orin raviin. Latz pärski ja venytti kaulaa sekä ravasi hyvin nopeatempoisesti.
“Älä innostu liikaa. Treenataan vielä. Ei tarttee siellä jännittää”, Ulriikka oli hengästynyt ja Latz myös puuskutti voimakkaasti.
“Anna sen kävellä paljon. Daniel voisi hieroa orin huomenna”, Aino sanoi ja jätti Ulriikan yksin jäähdyttelemään kierroksilla käyvää rautiasta oria. Naisen oli pakko viedä ori loppukäynneiksi maastoon, että viileä ilma viilentäisi kuumakallen.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Nov 16, 2022 19:33:47 GMT 2
Hallavaara CupKirjoittanut, omistaja (337 sanaa)Latzin vuoro koitti pian ja jännitys oli Ulriikan mahassa liian suuri. Tuntui, että pian tulisi oksennus. Verryttelyssä kaikki oli sujunut hyvin. Latz oli virkeä ja eteenpäinpyrkivä sekä hyppäsi kuin unelmien estehevonen. Silti Ulriikan sydän jätti lyönnin välistä, kun he lähestyivät 150 cm verryttelypystyä. Ensimmäinen sujui hyvin ja Ulriikka uskalsi hengittää, mutta toiselle verryttelyesteelle tuli kielto. Nyt kaikki itsevarmuus valui viemäristä kohti tuntematonta ja 140 cm okseri ei tuonut varmuutta takaisin. Latz sentään käyttäytyi ja hyppäsi hyvin Ulriikan panikoimisesta huolimatta. Omaa vuoroa odotellessa Ulriikka käveli hieman syrjässä seurata heitä ennen ratsastavaa ratsukkoa. "Juku kun Dochas osasi ratsastaa hevosiaan upeasti", Ulriikka ajatteli ja ei ihmetellyt miten 130 cm tuplasijoitus oli mennyt miehelle. "Olisipa yhtä lahjakas kuin hän", Ulriikka kuiskasi hiljaisesti itselleen ja valmistautui omaan vuoroon. Latz nosti terhakkaan laukan lonkan pyöräytyksellä ja Ulriikka tervehti tuomaria reippaasti. Ensimmäiselle esteelle Ulriikka tuskin hengitti, vaikka kyseessä oli perinteinen 140 cm pysty. Tästä kun ratsukko selvisi, Ulriikka uskalsi hengittää. Rata sujui alkupäästä erittäin hyvin. Latz oli hyvässä mielentilassa ja hyppäsi huolellisesti, vaikka Ulriikka heilui kuin perunasäkki orin selässä. Kuitenkin ensimmäinen kielto tuli 150 cm monsterille, vaikka aikaisempaa isompaa estettä Ulriikka ei ollut huomannut. "Jeesus", Ulriikka huokaisi, kun liukui orin kaulalle. Hän korjasi itsensä paremmin satulaan ja yritti uudestaan. Yli mentiin hyvin ja rata jatkui terhakkaasti. Mutta toinen hylky tuli sarjaesteiden keskelle. Nyt Ulriikalla meinasi pakka levitä totaalisesti, sillä enää yksi kielto ja se oli siinä. He eivät kuitenkaan pääsi listojen kärkeen, vaikka kuinka yrittäisivät. Viimeinen kielto tuli viimeiselle esteelle. Ulriikka huokaisi syvään ja taputti oria kaulalle. "Se oli siinä", hän huokaisi ja ratsasti ravissa orin maneesista ulos, ettei kukaan näkisi pettymystä. "Hyvä yritys. Nyt kotona treeniä ja saadaan jännitys pois", Vellu rauhoitti ja oli odotellessa lastannut Dion ja Hanan hevosautoon syömään väliheiniä. "Miten ikinä sanon Kiaranille, tai Ainolle", Ulriikan sydän suli, kun pohti miten hän selittää farssiksi menneen kilparadan Ainolle. "No hei, nyt pahin on tapahtunut ja tästä päästään vain ylöspäin. Piteletkö oria hetken", Vellu riisui orin satulan ja irrotti hikisen huovan. Nainen lähti viemään satulaa hevosautoon, kun Ulriikka taluttaa oria hevosauton läheisyydessä. Edellinen
|
|
|
|
Post by Kiaran on Dec 30, 2022 18:15:26 GMT 2
13.12.2022 Estevalmennus, valmentaja Ulriikka Arvo (VRL-13369) (516 sanaa)
Ulriikka oli kehitellyt joulun alla hyvän mielen esteradan, joka keskittyi enemmän tekniseen ratsastamiseen kuin estekorkeuteen. Tehtävät eivät olleet tarkoituksella tehty vaikeiksi, mutta vaati silti ratsastajalta kuin hevoselta keskittymistä. Kuitenkin kaikki pääsivät lopuksi hyppäämään toivomaansa estekorkeutta radan merkeissä. “Näin joulun alla on tarkoitus pitää itsetunnon kohotus treeni ja siksi keskitytään enemmän tekniseen ratsastamiseen kuin siihen, minkä korkuisia esteet ovat. Onhan tämä kouluratsastusta esteiden välissä”, Ulriikka hymyilee ja valmistelee ratsukoita tehtäviin. Tämä oli hänen ensimmäinen valmennusnäyttö ja siksi oli hieman hermostunut, mutta pyrki olla näyttämättä sitä valmennettaville.
“Päätehtävä on kaarevien tien ratsastaminen ja suoristaminen. Yksi rata on kolmikaarisella ympyrällä (punainen rata), toinen tehtävä on puoliympyrällä (sininen rata), tietenkin perus suoraa linjaa verryttelynä. Päärata etenee siten, että tulette perus suoran linjan, siihen tulee neljä laukka askelta, että ehditte kääntää päädyssä. Muuten tulee seinä vastaan. Käännytte oikealla toiselle suoralle, sitten alkaa se vaikein osuus. Käännätte ympyrälle, hyppäätte pääty esteen. Muista hyvä suoristus ja laukanvaihto. Vasemmalle ja keskieste, ja sitten joka toinen takaisin oikealle ja toinen vasemmalle ja hyppäätte pääty esteen”, Ulriikka selosti ja lähti sitten valmennettavien kimppuun.
"Selkeästi vaikea valmennus, koska täällä oli pelkkiä hurjapäitä liikenteessä", Ulriikka hymyili.
Latz innostui, kun näki vieraita hevosia hyppäämässä isoja esteitä ja rautias eteni vauhdikkaasti muiden ratsukoiden seassa. Viime kertaiset kilpailut 150 cm luokissa ei ole sujunut halutusti, mutta harjoittelu tekee mestarin, näin Ulriikka lohdutti ratsukkoa - tai itseään, koska ratsasti orilla useammin kuin Aino.
Aino ratsasti rautiasta oria kevyin avuin, vaikka rautias melkein juoksi alta pois. Laukkapuomeista Latz innostui sen verran, että alkoi tarjota kaikkea koululaukasta mezairiin. Onneksi ei osunut vieraisiin hevosiin, kun rautias ori loikki eteenpäin etujalkojen iskiessä voimakkaasti pehmeään alustaan. “Anna enemmän ohjaa ja pohjetta millin verran, vaikka ampaisi täyteen vauhtiin”, Ulriikka neuvoi. Latzilla oli tapana jäädä kierroksille ensimmäisten laukkojen jälkeen, että sitten pitäisi edetä vain täysiä.
Suorilla linjoilla neljä, jopa kolme, askelta oli vauhtiparille helpoin tulla. Puolestaa hitaasti oli haastavin ja viidellä askeleella teki vaikeaa kohdata metrin pysty. Aino sai koota laukkaa lyhyemmäksi maapuomin ja esteen välissä, että Latz malttaa olla kaahaamatta ennen estettä. “Hyvä. Kehu kun sujuu”, Ulriikka hymyili ja Aino rapsutti nopeasti sään kohdalta. Kaarevalla uralla tuli useamman kerran kiire, etenkin keskimmäiseltä esteeltä oikealle suoristaminen kärsi ja ratsukko hyppäsi 130 cm pystyn liian läheltä ulkotolppaa. “Ulkoavut kääntää”, Ulriikka kajahti ja seuraavalla kerralla tuli paljon paremmin, ehkä hieman sisälavat kaatuneena. Mutta ainakaan ei kaahannut täysiä.
Kaarevalla linjalla Latz halusi oikea kaiken mahdollisen, vaikka Aino tarkoituksella ratsasti pisimmän tien. Latz ei malttanut kuunnella, vaan pää ryntäissä tarjosi koululaukkaa ja siitä kaahasi esteelle täyttä vauhtia. Aino ei voinut kuin pitää harjasta kiinni, kun Latz hyppäsi 150 cm pystyn korkealla ilmavaralla. “Huhhei, nyt jäitä hattuun”, Ulriikka virnuili ja punainen lentokone kävi ylikierroksilla.
Rautias alkoi väsyä, mutta se ei vauhtia ja innokkuutta kadottanut. Enemmän turha spurttailu ja sählääminen esteiden välissä katosi, ja Aino pääsi paremmin vaikuttamaan hevoseen. “Nyt etenee hyvin”, Ulriikka kehui ja Latz hyppäsi 150 cm okserin ilman ongelmia. Latz sai enemmän itsevarmuutta isoihin esteisiin ja Ainoa ei korkeus huimannut, enemmän se kuunteleeko vauhtihirmu vai ei. “Kyllä se joskus seinään pysähtyy”, Aino tokaisi, kun rautias janosi lisää hyppäämistä. “Sen pumppu ratkeaa kohta”, Ulriikka tokaisi ja huokaisi syvään. Olisipa hän yhtä rohkea kuin Aino.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Jan 12, 2023 14:53:08 GMT 2
|
|
