|
|
Post by Kiaran on Dec 12, 2021 19:59:04 GMT 2
|
|
|
|
Post by Kiaran on Dec 12, 2021 20:00:38 GMT 2
12.12.2021 Kouluvalmennus
Valmentaja Glinda Griffiths, 742 sanaa
Tapahtumapaikka Hankalan Linna, ratsastaja Lancelot
Linnan turnajaisareenalla oli vielä skill at arms-treenit menossa, jota istuin katsomoon seuraamaan. En ollut varma mitä kello oli, mutta toivottavasti areena vapautuisi ajoissa, jotta pääsemme treenaamaan mukavasti Wirodin ja Lancelotin kanssa ennen pimeän tuloa. Sää sentään suosi meitä, vaikka hieman viileä olikin – pukeutumiskysymys tietenkin. Skill at arms-treenien osallistujat tekivät minuun suuren vaikutuksen osaamisellaan, sillä heidän aseiden käsittelynsä oli todella huolellista ja ratsastus kaunista. En kuullut paikalleni puhetta areenalta, mutta pian huomasin heidän alkavan poistumaan areenalta, muutaman jäädessä siivoamaan areenaa. Lancelot oli sanonut tapaavansa minut areenalla orin kanssa, joten kärsivällisenä jäin paikalleni odottelemaan – ehkä olin reippaasti etuajassa, kun olin lähtenyt reippaasti etuajassa matkaan linnalle.
Areena oli tyhjennetty skill at arms-radan tarvikkeista ja olin ehkä noin kymmenisen minuuttia yksin istunut tyhjää areenaa katselemassa, kun kuulin kavion kopsetta. Hyppäsin ylös ja lähdin kävelemään ääntä kohti. Sieltä saapuivat päivän päätähdet – upea hopeansamppanjanmusta ori selässään hymyilevä ritari Lancelot. Tervehdin miestä ja kysyin joko alkuverryttelyt on orin kanssa tehty. Tämä naurahti ja kertoi unohtaneensa maastossa friisiläistamma Ellan kanssa ollessaan ajan kulun ja juuri ja juuri kerenneensä orin kanssa ajallaan paikalle. Tämähän ei mitään haitannut, vaan päästin ratsukon verryttelemään itsenäisesti areenalle ja ottaisin ohjat heidän tekemisistään vasta hetken kuluttua. Käppäilin edes takaisin areenalla pysytelläkseni lämpimänä, valmennuksen alkaessa vilu unohtuu aina, mutta odotteluaika on aina minulle pahin.
Lancelot käveli orilla jonkin aikaa ottaen muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia sen kanssa. Ravissa mies taivutteli oria enemmän ja testasi miten herkästi ori tänään reagoi apuihin. Wirod oli kyllä juuri sellainen kuin se oli minulle kuvailtu – iso, näyttävä ja kapasiteetikas. Jo alkuverryttelyissä ori liikkui näyttävästi, vaikka Lancelotin avut olivat hyvin kevyet. Wirodilla oli selkeästi energiaa, vaikka muille jakaa, mutta siitä huolimatta se oli äärettömän kuuliainen. Ratsukko otti vielä muutamat pätkät ympyrällä laukkaa kumpaankin suuntaan, ennen kuin Lancelot ohjasi orin luokseni ja kertoi heidän olevan valmiita aloittamaan.
Aloitimme helpolla, eli kootuilla askellajeilla. Koska Wirod on luonnostaan ylämäkeen liikkuva hevonen, on sen helppo siirtää painoaan enemmän takaosalle ja koota itsensä jokaisessa askellajissa. Teimme kuitenkin hieman siirtymisiä askellajien välillä ja niiden sisällä – kootusta lisättyyn ja toisinpäin. Keskityimme tässä tehtävässä siihen, että ratsastajan avut olisivat mahdollisimman huomaamattomat, ratsastajan istunta siistiä ja orin reagointi välitöntä. Wiroid toimi hyvin pitkälle istuma-avuilla eikä vaatinut juuri muita apuja toimiakseen halutulla tavalla.
Koottujen askellajien jälkeen lähdettiin tekemään taivutuksia. Wirod taipui hienosti vartalostaan muuten, mutta kaulastaan se tuntui olevan hieman jäykkä, eikä tasaisesti taipunut aivan ekoilla kerroilla, mutta Lancelot osasi saada orin rentoutumaan. Hieman ratsastaja sai kiinnittää huomiota ulko-ohjan käyttöön, sillä sen tulisi tällä tasolla olla hieman vain tukena ja säännöstelemässä asetusta sekä taivutusta, ei liikaa ohjaavana. Avotaivutukset sujuivat lopulta kumpaankin suuntaan seinän tukemana, että ilman seinää ongelmitta myös ravissa. Työstimme seuraavaksi sulkutaivutuksia diagonaalilla ravissa. Wirod taipui hienosti Lancelotin sisäpohkeen ympärille, mutta piti katseensa liikkeen suuntaisena. Wirodin askeleet olivat vaivattoman ja näyttävän näköiset. Laukassa sulkutaivutusta treenatessamme haimme hieman enemmän jäntevyyttä liikkeeseen ja lopulta se sujui häiriöittä ja hyvässä tasapainossa.
Hevonen kun oli saatu taivuteltua kumpaankin suuntaan, niin voitiinkin lähteä ratsastamaan hevosta mukavasti ylöspäin passagen muodossa. Kuten jo aiemmin todettua, Wiroid kulki luonnostaan ylämäkeen, joten hyvän kokoamisen löytäminen sen kanssa ei ollut vaikeaa. Tässä tehtävässä vaadin ratsukkoa näyttämään parastaan, koska tiesin tämän päivän näyttöjen perusteella orin kykenevän näyttävään, leijuvaan passageen. Lopulta tämä onnistui helposti vain painopistettä siirtämälläja vähän kankikättä nostamalla. Kun passaget oli hiottu lähestulkoon täydellisiksi, pääsimme tekemään passage – piaffe – passage siirtymisiä. Siirtymisten halusin olevan nopeita, mutta pehmeitä ja tahdikkaita. Halusin nähdä orin askeltavan piaffessakin tahdikkaasti, mutta parilla ensimmäisellä kerralla sillä tuli melko ikäviä tahtirikkoja. Nämä johtuivat ehkä hieman ratsastajan hätäilystä, sillä huomasin Lancelotin olevan jo aivan hiki hatussa orin selässä. Kateeksi ei käynyt, sillä orin lennokkaissa liikkeissä oli varmasti oltava hyvät vatsalihakset pystyäkseen istumaan niin hyvässä tasapainossa, kuten Lancelot tänään oli.
Päivän viimeisenä tehtävänä lähdimme tekemään laukanvaihtoja. Laitoin ratsukon ottamaan ensiksi muutaman reippaamman laukkapätkän, josta lähtisimme kokoamaan orin askelta ja tekemään ensiksi pidemmillä sivuilla kaksi laukanvaihtoa – kulman jälkeen ja hieman ennen seuraavaa kulmaa. Laukanvaihdot onnistuivat ratsukolta oikein siististi, joten muutaman vaihdon jälkeen ratsukko sai näyttää parastaan tekemällä laukanvaihdot kolmen askeleen välein. Ratsastaja oli pelkkää hymyä selässä näyttäessään prameillen, miten helppo tehtävä tämä oli hänelle ja ratsulleen. Mitäpä sitä sitten jankkaamaan enempää – kun osaa niin osaa.
Komensin ratsukon siirtymään seuraavaksi raviin, jossa he saivat tehdä muutaman kahdeksikon loppuverryttelyiksi ennen käyntiin siirtymistä. Ratsukon siirtyessä käyntiin kävimme Lancelotin kanssa hieman läpi tämän tarkempia tuntemuksia valmennuksen kulusta. Omasta mielestäni ori ja mies toimivat hienosti sulavassa yhteistyössä pienin avuin, mutta kestävyyttä liitokavio orin ratsastamiseen todella tarvitaan. Lancelot onneksi onkin melko sporttisen oloinen kaveri, joten kunto tuskin tulee tämän parivaljakon esteeksi. Ori sai palkinnoksi onnistuneista treeneistä lähteä maastoon kävelemään loppukäynnit.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Nov 9, 2022 23:44:04 GMT 2
09.11.2022 Avo-sulkuharjoittelua
Kirjoittanut omistaja, 580 sanaa
Yasmin oli varustanut Wirodin huolellisesti. Metallinharmaa karva kimmelsi puhumattakaan orin hopeisesta jouhista, jotka oli laitettu huolellisesti kiinni. Häntä oli paketissa ja harja isolla ori letillä eikä yksikään jouhikarva repsottanut.
“Laita nyt lakkaa vielä jouhiin, niin ei löysty vauhdissa”, Vellu virnisti ja silitti hevosen kaulaa. Wirod seisoi kuin patsas paikoillaan. Ei mihinkään liikkunut, vaikka ympärillä oli ääntä ja liikettä. Ori vain nötkötti uinuisena paikoillaan.
“Isolle pomolle menossa?”, Vellu iski silmä ja loittoni hieman kauemmas.
“Kyl vaan”, Yasmin hymähti ja asetti talutusnarun kapsonin keskimmäiseen renkaaseen. Kiaran tuskin sitä tarvitsi, mutta semikapsonin sai kätevästi pois.
“Lykkyä pyttyyn, älä mokaa”, Vellu virnisti, kun Yasmin ja Wirod katosivat päätallin ovista ulos. Yasmin ei ollut aikaisessa kiipeä Wirodin selkään. Hän oli liian kokematon hienolle hevoselle. Sen sijaan Kiaran oli pyytänyt häntä henkilökohtaisesti varustamaan orin ja tuomaan maneesille ilta seitsemäksi. Kello oli vasta kymmentä vaille, että Yasmin pystyi taluttamaan oria maneesissa hetken aikaa.
Maneesissa oli sähkön säästö syistä hämärä valaistus ja vain joka toinen kattokruunu oli päällä. Tunnelma oli aavemainen, mutta suorastaan romanttinen Yasminin mielestä. Wirod käveli ylväästi naisen rinnalla ja venytti kaulaa. Yasmin tyytyi kävelemään eteenpäin katse kohti maassa, sillä Kiaran voisi tulla minä hetkenä hyvänsä.
Pian maneesin ovet aukesi ja Kiaran saapui paikalle valkeassa kauluspaidassa ja mustissa ratsastushousuissa. Siisti ja tyylikäs, Yasmin ajatteli ja pysäytti orin keskelle maneesia.
“Kaunista eikö?”, Kiaran hymyili ja viittasi maneesin valaistukseen.
“Voisi pimeämpää olla”, Yasmin naurahti ja otti semikapsonin sekä talutushihnan pois. Kiaran silmäili oria korvista hännän päähän.
“Hyvin tehty. Huolellinen ja siisti, hienosti letitetty häntä”, Kiaran kehui ja nousi naisen avustuksella selkään. Wirod seisoi yhä kuin patsas paikoillaan pitäen lempeän katseen naisessa. Yasmin asetti semikapsonin ja narun maneesin telineeseen sekä pyysi lupaa poistua. Kiaran sanoi, että voi hoitaa Wirodin talliin, niin Yasmin sai mennä hoitamaan iltatallin loppuun. Yasmin kiitti ja poistui hiljaisesti maneesista, että pian hämärässä maneesissa tanssi hiljainen ratsukko.
Wirod eteni ryhdikkäästi maneesin sisäuraa pitkin ja Kiaran lähti pikkuhiljaa kokoamaan hevosta. Pieni nyrkin kohotus sai orin takaosan laskemaan alas ja etuosan nousemaan ylös. Kiaran oli onnellinen, että oli saanut kartanolle usean uuden vieraan valmennettavaksi ja perehtymään klassiseen maailmaan. Näkökulmia oli tullut paljon ja paljon uutta opetettua uusille ihmisille kuin itsekin oppinut uutta. Nyt hän halusi käydä tulevan valmennuksen aiheita läpi Wirodin kanssa.
Avotaivutukset olivat Wirodin suosikkiliike ja Kiaranin vakio verryttelyliike, kuten useat olivat viime valmennuksessa todenneet. Pelkkä lantion kääntö sai orin siirtämään etuosaa sisäpuolelle ja taipumaan tasaisesti rungosta sekä etenemään tasaisella vauhdilla eteenpäin. Vauhti ei hiipunut ja orin takaosa pysyi paikoillaan sekä Wirod ei yrittänyt lähteä kääntymään uralle. Kuuliaisesti suoraa tukeutuen ehkä hieman liikaa seinään. Avotaivutukset sujuivat molempiin suuntiin, oli ratsukko suoralla uralla tai ympyrällä, käynnissä tai laukassa, Wirod teki kaiken täysillä ja mielellään.
Puolestaan sulkutaivutuksessa Kiaran joutui välillä muistuttaa ulkopohkeella ja raipalla takaosan paikkaa, ettei takaosa vyöryä liikkeen edelle. Orilla oli mahtavat isot liikkeet ja samoin Wirod oli huomattavasti rauhoittunut linnalta tultua. Entinen linnan öykkäri oli nykyään kartanon sivistynyt ratsu.
Pituushalkaisijalla avo-sulkuvaihdot tekivät hyvää hevoselle, kun Wirod joutui kannattelemaan itseään. Tähänkin riitti pelkkä lantion kääntö ja ulkopohje huolehtimaan takaosan sijainnista. Keskellä pituushalkaisijaa sisälonkan asettaessa ja katseen siirtyessä Wirod kääntyi tasapainoiselle piruetille sulkutaivutuksessa ja jatkoi siitä sulkutaivutuksessa pituushalkaisijan loppuun. Vaikka istunnalla ratsastamisen eteen oli tehty paljon työtä maastakäsin, Kiaran toivoi että muutkin ymmärtäisi ettei tämä ole rakettitiedettä.
“Hieno”, Kiaran kehui, kun Wirod tanssahteli hämärän peitossa äänettömästi. Askel ei ollut raskas. Kaviot eivät tömisseet pehmeää alustaa vasten. Hevoselta löytyi voimaa ja tempoa muille jaettavaksi, mutta samaan aikaa oria oli äänetön ja kevyt ratsastaa.
“Hienosti”, Kiaran kehui ja siirsi orin pehmeästi käyntiin. Hetken käveltyä tunnelmallisessa valaistuksessa Kiaran hyppäsi alas selästä.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Nov 14, 2022 17:47:57 GMT 2
14.11.2022 Klassinen kouluvalmennus
Valmentaja Iivari von Hoffrén, 301 sanaa
Wirodia kuvasi parhaiten sanat suuri ja mahtipontinen. Se oli rotunsa tyypillinen ja hyvä edustaja, näyttävä sekä isoliikkeinen, suhteellisen tasaisen oloinen mieleltäänkin — tosin sen jos minkä Iivari tiesi olevan pettävä päätelmä, niin tyyneeltä kuin orin rotutoveri Seankin osasi näyttää Vitaliyan alla. Vaan sitten kun ratsastajaksi vaihtui joku muu... No, niin tai näin, Kiaran ja Wirod sopivat luultavasti hyvin yhteen.
Kiaranin onneksi ja onnettomuudeksi hänen ratsastustaitonsa olivat tulleet jo aikapäiviä sitten ilmi, joten Iivari ei jäänyt lässyttämään kädenlämpöisiä (sikäli hän sellaista nyt koskaan olisikaan harrastanut) vaan laittoi ratsukon heti syyniin. Rivien välistä ääneen lausumatonta kiitosta sai Wirodin notkeus kokoisekseen järkäleeksi, hyvin pyörivä laukka ja ratsastajan selkeys apujen kanssa — niitä ei satanut päällekkäin sata ratsua hämmentämään, mikä oli monen kompastuskivi hevosia kouluttaessa. Kootessa Wirodin rotuominaisuudet puskivat esiin niin hyvässä kuin pahassakin: se oli voimakas, mutta etujalkojen ylityöstö vesitti usein hyvin alkaneen voimansiirron. Lopputuloksena etuosa oli kyllä irti maasta ja jalka nousi mahtavasti, mutta liike oli niin suuri ettei se antanut selän nousta. Takajalat jäivät siis varjokuvina hipsuttamaan taakse työntöliikkeellä, mistä Kiaran sai kuulla useamman kommentin kuin ehkä tarvitsisi.
"Voitte siirtää painopistettänne hieman enemmän eteen kootessa, varokaa silti painamasta etuosaa maahan. Tehkää selkeämpi ero fyysisen ja staattisen istunnan välille. Jos tunnette joko häpy- tai istuinluunne, olette liian edessä tai takana. Fyysinen istunta pysyy aina keskellä, vain staattinen osa muuttuu."
Wirod yritti sekin parhaansa, ja sille oli nostettava hattua massansa taidokkaasta kannattelusta. Käynnissä kokoaminen oli selkeästi sen vahvuus: siinä tempo, tahti ja schwung säilyivät vaikka kokoamisastetta vaihtelisi askeleittain. Ravissa etuosa varasti helposti esityksen itselleen, paikoin myös laukatessa jos ori otti liikaa tuulta alleen. Toisaalta sitten kun se malttoi tehdä täsmälleen mitä pyydettiin, ei travers-renvers-vaihdotkaan teettäneet päänvaivaa.
Avain oli maltissa. Enemmän ei ollut aina paremmin, vaikka Wirodin sitä olikin vaikea uskoa. Ja olihan se sellainen orikin että uskoohan moisen, kukapa ei itseään sellaisena komistuksena tahtoisi vähän esitellä?
|
|
|
|
Post by Kiaran on Jan 4, 2023 22:30:14 GMT 2
18.12.2023 Klassinen kouluvalmennus
Valmentaja Loius Rieben (omistaja), 657 sanaa
Ennen valmennusta Loius halusi demota oppilaille tulevat tehtävät, ettei mikään tule yllätyksenä ja kaikilla on suurinpiirtein tietoa mitä tulee tehdä. Kaikkien istuttua maneesin katsomoon Luciano saapui kullanvärisen orin Tesoron kanssa. Ratsukko lähti verryttelemään ja Loius kertoi mitä sulkutaivutus on: “Sulku- ja avotaivutus sekä vastataivutus ovat hevosta kokoavia liikkeitä, ja minun suosikki liikkeitä. Niitä ei tarvitse ratsastaa pelkällä suoralla linjalla seinään tukeutuneena. Sulkutaivutuksessa mennään liikkeen mukaisesti, kun avotaivutuksessa mennään liikkeestä pois päin”, Loius kertoi.
“Vanha klassinen koululiike carré on erinomainen tapa lähestyä sulkutaivutusta ja myös piruettia. Teemme carréssa muutamaa variaatiota, mutta neliötä voi ratsastaa tuhansilla eri tavoilla”, Loius kertoi ja antoi Lucianon demota ensimmäisen osan. Tässä neliön kulma ratsastettiin ¼ piruettia. Ratsukko lähestyi sulkutaivutuksessa, teki kulman ja jatkoi sulussa ennen suoristamista. Toinen variaatio oli lähestyä neliön kulmaa sulkutaivutuksessa, päädyssä puolipiruetti ja siitä jatkaa avotaivutuksessa. “Kuulostaa vaikealta, mutta on hevoselle kuin ratsastajalle hauskaa tekemistä. Vaatii vähän aivotyöskentelyä ja hevoselta hyvää kehonhallintaa!”, Loius kertoi, kun carré oli useammalle ratsukolle vieras käsite.
“Noin nyt voimme aloittaa. Ryhmä 1 on puoli tuntia aikaa valmistautua”, Loius hymyili. Ratsukot ovat jaettu klassiseen ja perinteiseen ryhmään, sen perusteella mitkä avut hevoselle kuin ratsastajalle on opetettu. Loius oli suorastaan otettu, että paikan päällä oli enemmän vanhojen mestareiden oppeja kunnioittavia ratsukoita. Vaikka perinteinen ryhmä saa ratsastaa omalla tyylillään, ei Loius halua nähdä esimerkiksi half passissa showliikettä. "Takajalat eivät saa mennä liian ristiin tai painopisteen yli", Loius totesi vielä, kun ryhmäläiset saapuivat maneesiin.
Oli kunnia nähdä, että kartanon työntekijät haluavat opetella vanhojen oppien mukaan ratsastamista. Yasmin ei ole ratsastanut vuosiin ja siksi he aloittavat Cavan kanssa varovaisesti. “Laitoin nyt tähän valmennukseen Wirodin, niin pääset tuntemaan miltä liikkeiden kuuluu oikeasti tuntua. Cava on vielä raaka aloittamiseen nähden”, Loius perusteli ratsuvalintaa, mutta Yasmin oli uteliain mielin mukana valmennuksessa. Hän oli sivusta seurannut valmennuksen kulkua ja osasi vähän aavistaa mitä on tulossa. “Koska siitä on aikaa, kun olet viimeksi selässä ollut aloitetaan ihan perusteista”, Loius demosi istunta-avut ja raippamerkit, että Yasminin olisi helppo edetä orin kanssa. Wirod on kaikesta näyttävyydestä huolimatta rehellinen ratsu, joka antaa virheet anteeksi.
“Carré on erinomainen harjoitus molemmille. Pääset kokeilemaan istuntaa ja Wirod pääsee kunnolla vetrymään, vaikka voisi kylmiltä lähteä laukkapiruettiin”, Loius hymyili. Yasmin pääsi nopeasti jutun jujusta kiinni sekä huomasi avo- ja sulkutaivutuksen eroavuuden. Hommaa kuitenkin helpotti, että Wirod osasi kaiken lähes täydellisesti: suunnan mukainen lantion kääntö sai orin haluttuun taivutukseen ja istuinluiden kääntö sekä käden kohotus sai orin kokoamaan itsensä. Aluksi he lähtivät ihan helposta, että avotaivutuksesta siirrytään sulkutaivutukseen, että neliön päädyssä tulee käännös. Wirodilta tämä onnistuu helposti, mutta Yasmin oli aluksi hukassa oman istunnan kanssa. Nainen oli toispuoleinen, että toiseen suuntaan Wirod lähti seilaamaan naisen istunnan mukana. “Kohota toista kylkeä, ettet istu vinossa. Huomaat, kun linjat ei pysy suorana”, Loius neuvoi.
“Tänään voidaan hioa ihan carréa, mutta nyt kootun käynnin sijasta voit kokeilla siirtymisiä ravin ja laukan välillä”, Loius neuvoi ja ratsukko lähti kootussa ravissa (tai ainakin Yasmin oletti) harjoittamaan neliöllä eri tehtävää. Nyt tuli toisinpäin, että lähestyminen sulkutaivutuksessa, puolikas piruetti ja tehtävä jatkui avotaivutuksessa. Wirodin ravi oli voimakas ja iskevä, että naisella oli aluksi vaikea pysyä kyydissä. Keventäminen ei ollut vaihtoehto ja Loius kuvaili mukautumaan raviin “kävelemällä jyrkkiä portaita alas”, että lonkat menee samaan tahtiin ravin kanssa ylös-alas. Asia helpotti ravi työskentelyä ja myöhemmin laukassa Yasminilla oli vaikea istua vasemmassa laukassa, kun lonkka ei pyörinyt laukan tahdissa mukana ja kylki painui automaattisesti kasaaan. “Onneksi Wirod on anteeksiantava, vaikka voi huonon istunnan takia tarjoa kaikkea ylimääräistä”, Loius lohdutti, kun ratsukko tuli laukassa samoja kuvioita. Wirodin ratsu linja pyöristyi, kun vatsalihakset aktivoituvat. “Tämän takia vyötä ei laiteta ihan kireälle”, Loius viittasi, kun Wirod kulki pyöreänä eteenpäin.
“Half pass on sama kuin sulkutaivutus, mutta ollaan lävistäjällä. Travers tarkoittaa sulkutaivutusta suoralla uralla”, Loius avasi sanastoa. “On helppo lähteä lävistäjälle, kun otat kulmassa ensin pari askelta avotaivutusta. Tarvittaessa voi tehdä voltin ennen lävistäjää”, Loius neuvoi ja sai Wirodin etenemään rennosti lävistäjällä. Yasmin oli itse hukassa mitä oli tekemässä, mutta kokenut haute ecole ratsu vei naisen tyylikkäästi loppuun. “Tässä todella mies vie edellä”, Loius naurahti, kun ratsukko tanssin maneesin halki.
|
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Mar 10, 2023 12:12:25 GMT 2
Kevät auringossa verryttelyä
Kirjoittanut Daniel, 599 sanaa
”En teidä kuinka tämän sanoisin, mutta teidän on nyt ratsastettava myös minun silmäteräni. Pystyn yksikätisesti jossain vaiheessa treenaamaan, mutta en vielä. Käsi ei salli yhtään tärähtelyä ja on palattava rauhallisesti työhön. Wirod tulee varmasti olemaan ratsuja, joilla voin treenata melko rauhallisin mielin, mutta se on pidettävä siihen asti liikkeessä, ettei turhaa pölhö energiaa kerry. Olen päättänyt, etten tänään pidä varsinaisia valmennuksia, vaan seuraan teidän liikuttamisianne valvomon kautta. Anteeksi myönnän sen, mutta tulen kyyläämään teitä. Lisäksi kaikille hands freet, jotta voin soittaa tarvittaessa”, Kiaran ohjeisti ja antoi samalla lapun, jossa on liikutettavat hevoset, lappu kiersi ratsuttajalta toiselle ja teimme itse järjestykset missä menemme, jonka jälkeen laput kiersivät hoitajilla ja he tekivät tarhaus, kävelytyskone suunnitelmat. Minun suunnitelmaani Vellu vaihtoi Wirodin ensimmäiseksi, koska se oli jo kävelytyskoneessa.
Yhteistyö toimii ja laitoimme Wirodin kuntoon melko rivakasti. Vellusta huomaa, että hän on kilpahevosten hoitaja, nimittäin showshineä on alkanut kulua paljon enemmän kuin aikaisemmin eikä hevoset lähde häntätakussa edes tarhaan. Ja vaikka Vellu on tarkka, niin myös minä olen ja sen vuoksi sainkin naiselta määräyksen pintelöidä hevoseni ihan itse. Hän lupasi harjoitella salaa pintelöintiä heti kun ehtii eli tuskin koskaan. Naurahdellen aloin kääriä orin koipia pinteleihin, siistit pikku paketit. Lohdutin Vellua, sillä saapuessani tänne oletin osaavani, mutta minulle pidettiin useat pintelisulkeiset jopa oman hevoseni kanssa.
Talutin Wirodin aamuauringossa pihalle. Ori jäi selvästi vetämään henkeä ja nautti ihanasta ilmasta.
”Jahas, ei me taidetakaan mennä maneesiin. Ai niin voikohan herra päällikkö valvoa meitä kentällä”, tuumasin takanani ihmettelevälle Vellulle. Lähetin orista kuvan Kiaranille saate sanoin, onko aivan pakko raahata tämä kevätpoika maneesin seinien sisälle. Vastaus tuli pikana, ompa se komea. Kentällä saat ratsastaa, se on aurattu ja hyväpohjainen ja katolta on tullut jo lumet alas siltä puolelta.
”Kappas se on yllättävän helposti lahjottavissa, kuva viestein selvästi. Onkohan sillä valvonta kamera myös kentällä”, tuumin ja aloin tähystelemään kentän suuntaan. Wirod ei olisi millään halunnut lähteä liikkeelle tallin edestä ja jouduin hieman houkuttelemaan sitä kentän suuntaan. Kun ori tajusi, että suuntaankin kentälle se lähti liikkeelle ja suorastaan harppoi portista sisään. Hmm kentän portit olivat jääneet aurauksien takia auki, joten sain hetken taiteilla saadakseni molemmat portin puoliskot kiinni.
Nousin orin kyytiin ja annoin sen kävellä kevät auringossa. Nautin itsekin, varsinkin kun kaivoin takin povitaskusta aurinkolasit. Suomessa ei vielä juurikaan tarvitse aurinko laseja, mutta täällä se on melkein välttämätöntä. Ori hieman siristeli silmiään, mutta muuten sitä ei tuntunut häiritsevän ulkoilu. Käärin orin viltin reisieni ympärille ja aloitin raviverryttelyn. Isoja ympyröitä ja pitkiä taivutuksia. Herra tuntui niin vetreälle ja iloiselle, etten ollut uskaltaa pyytää siltä mitään vaan nautimme vain. Ja kuten arvata saattaa ei tämä ole lomakoti ja puhelin alkoi piristä. Kiaran naureskeli, ettemme ole kovin tehokkaan näköisiä, mutta ainakin meillä näytti olevan mukavaa. Kiaran yllytti treenaamaan oria laukassa, jotta se hengästyisi hieman pikku raikas pakkanen tekee hyvää orin keuhkoille.
No minähän olen vain töissä täällä ja esimiehellä on oikeutensa, joten nostin laukan ja annoin orin laukata vapaasti haluamaansa vauhtia. Wardilla on voimakas laukka, mutta se ei lähde kiihdyttelemään ilman lupaa. Nyt se sai luvan isontaa ja isontaa laukkaa, sen verran säilytin tuntumaa, etten päästänyt oria avoimen muodon alle, jottei sen tasapaino kärsisi. Vaihdoin suuntaa rauhallisesti ja tein vaihdon ravin kautta. Hetken laukkailua toisinkin päin ja sitten aloin istumaan herran laukkaa. Wardi ryhdistäytyi välittömästi ja kulki aika kivasti rennolla barokkituntumalla. Käytössämme on tänään kapsonit, mutta tarkoitus on kuitenkin pitää treeni verryttelevänä ja peruskuntoa ylläpitävänä. Silti hieman hioin laukanvaihtoa, joten voi sanoa, ettei ori ihan liian helpolla päässyt. Kiinnitin huomiota etenkin painon siirtoon takajaloille. Oikeastaan ori viritty jo liikaakin, nimittäin teki pari kertaa semmoisella loikalla vaihdon, että olin horjahtaa alas.
Loppu verryttelyiksi lähdimme ravailemaan aurattuja teitä pitkin, jossa ori pääsi verryttelemään ja nauttimaan maisemistakin.
|
|
|
|
Post by Kiaran on May 1, 2023 19:02:24 GMT 2
30.05.2023 Kaksi yhdellä iskullaKirjoittanut kasvattaja, 322 sanaaWirodista oli tänä kesänä luvassa kaksi varsaa, joista toinen jää kartanolle jatkamaan sukua. Sitten Wirod saa hiljalleen siirtyä pois jalostuslistalta, mikäli kysyntää ei ole. Orilla on entuudestaan neljä varsaa ja orin jälkeläisestä Láncerosta odotetaan kartanolle syntyvän nuoresta Vada-tammasta royal hanoverian cream varsa heinäkuun loppupuolella tai elokuun alkupuolella. Wirodin nimi löytyi myös useasta muusta kartanolla olevan kasvatin ja muualta ostetun varsan sukutaulusta, mutta ori on kaikinpuolin hyvä hevonen. Tällä kertaa oli iso poikkeus varsojen emien suhteen, sillä molemmat tammat tulivat Espanjan auringon alta, Namyshillin suursiittolasta. Molemmat tammat saivat varsoa heidän talliympäristössä ja varsat muuttaisivat myöhäisessä vieroitusvaiheessa kartanolle. Oli kunnia saada käyttää yhteistyötallin hevosia lähes vapaasti kartanon jalostuksessa ja ensimmäinen tamma oli ihana, tulinen rautias andalusianhevonen Taiga, tai kuten Kiaran tahtoi kutsua tammaa Xanteksi. Kiaran oli nähnyt ja ihastellut tamma ensimmäistä kertaa Hankalan linnan markkinoilla, mutta hänen päästyään paikalle kuuma ja tulinen espanjatar oli jo myyty. Yhdistelmässä huomioidaan tamman päätön rohkeus, upea ja tasapainoinen ravi sekä yleishyvä ratsastettavuus. Toivottavasti saadaan Wirodia rohkeampi varsa, mutta orilta periytyisi hyvä rakenne, kokoamiskyky ja voima klassisiin piireihin. Toinen tamma valinta oli ihana ruunikonkimo andalusianhevostamma Dea. Tamma on perusluonteeltaan kiltti, mutta ei ikinä unohda huonoa kohtelua. Tamma on kilpaillut ympäri maailmaa Vaativa B tason luokissa. Yhdistetään isän herkkyys ratsastaessa ja emän on yleisesti herkkä tapaus, että varsasta voi tulla oikea diiva vaativiin luokkiin kuin isommille koulukentille. Kartanolla odotetaan innolla millainen mahdollisesti kimo jääkuningatar tuleekin syntymään. Elettiin lämmintä toukokuun loppua ja Namyshillistä tuli iloinen puhelu, että heille on syntynyt Taigasta ja Deasta terveet varsat. Taigan varsa oli orivarsa ja väriltään ilmetty isänsä: samppanjanhopeanmusta pienellä valkoisella nenäpilkulla. Luonteltaan varsa on ollut utelias ja rohkea uusia asioita kohtaan sekä antanut ihmisten käsitellä itseään rohkeasti. Dean varsa oli puolestaan SUKUPUOLIvarsa ja väriltään samppanjanhopeanruunikko, joka voi mahdollisesti kimoutua myöhemmällä iällä. Luonteeltaan myös perusluonteeltaan utelias ja kiltti, mutta hieman arempi ihmisiä kohtaan. Nyt varsat saavat kasvaa espanjan mailla ja auringon alla, että syksyllä Wirodin toinen varsa muuttaa kartanolle ja toinen myydään kartanon välityksellä Espanjasta maailmalle.  Ylhäällä Wirodin ja Dean varsa, joka on myynnissä. Alhaalla Wirodin ja Taigan varsa. Varsa jää kartanolle.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Jul 9, 2023 0:18:29 GMT 2
22.07.2023 Åland WeekendKirjoittanut omistaja, 440 sanaaLoius lähti yksin Wirod vanhuksen kanssa kokeilemaan onnea Ahvenanmaan kisoissa. Mukana oli Veronica hoitamassa Wirodia koko kilpailumatkan aikana. Samppanjanmustalla orilla alkoi olla ikää, mutta hevonen oli yhä vetreä ja voimissaan. Kokenut matkaa otti matkustamisen rauhassa, kun turvan edessä oli tarpeeksi heinää ja puuroa mussutettavaksi. “Se liikkuu upeasti”, Veronica kehui. Loius lämmitteli hopeista oria vaalealla hiekkakentällä verryttelyalueella. Wirod liikkui kevyesti ja suorastaan lensi vaalean hiekan päällä. Edes kootussa laukassa ei kuulunut kavion kopsetta, vaan Wirod piti keveyden ja tasapainon yllä. Ori ja ratsastaja tanssivat pehmeästi, hiljaisesti ja höyhenen kevyesti hiekkakentällä. Voimakkaasta kootusta laukasta Wirod teki kaunista half passia, joka muuttui kentän keskellä tasapainoiseksi piruetiksi ja jatkui siitä half passilla sivun loppuun. “En ymmärrä mitä se Kiaran itkee, ettei suju”, Veronica pudisti päätä. “Jännitys. Paine. Se pilaa usein harmonian, sillä negatiiviset tunteet tarttuvat hevoseen”, Loius totesi viisaasti ja Veronica jäi pohtimaan asiaa. Mies oli oikeassa. Tästä syystä nainen pysyi hevostenhoitajana, sillä hänellä pää kestää juuri ja juuri historiallisissa kisoissa käymistä. Nainen jatkoi kevyen tanssin ihailua ja hetken pohti jääkö orille ollenkaan potkua varsinaiselle radalle. Passagesta ori siirtyi kevyestä painonsiirrosta voimakkaaseen piaffeen ja siitä takaisin kevyeen, harmoniseen passageen. “Olisi joskus hieno osata”, Veronica puhui ääneen ja kääntyi seuraamaan ympäristöä. Ihmisiä oli kerääntynyt ympärille seuraamaan verryttelyä ja pian starttaa varsinainen luokka. “Olisi varmaan hyvä antaa vielä pitkät ohjat?”, Veronica totesi ja samassa Loius pysäytti orin koulupysähdyksessä naisen eteen. “Tuo ei kuule sitten ohjelmaan”, nainen virnuili. “Ei tuo näyttää ihan Wirodilta”, Veronica totesi ja Loius kääntyi katsomaan hevosta, joka oli kuin täydellinen kopio orista. “Voisiko olla joku jälkeläisistä?”, tuntematon ori ei ollut Wirodin esikoinen Leia, sillä varsa oli tamma ja ainoat samppanjanhopeanmustat oriit olivat Charlie, Monni ja Baron, joista viimeinen oli syntynyt tänä kesänä kartanolle. Charlie tuskin, mutta entä Monni. “Ei vitsit, onko se Wirod?!”, ruskeahiuksinen nainen kysyi suu ammollaan. “Ilmielävä”, Veronica vastasi ennen kuin Loius ehti esitellä itsensä ja hevosensa. “Onpa upeaa nähdä ori livenä”, nainen intoili ja Wirod meni niska korkealla nuuskimaan vierasta oria. Tai kuinka vieras voi olla, koska kyseessä on orin toinen jälkeläinen, Paymon d’Royal. “Ihan selkeesti samasta puusta veistetty”, toinen nainen, oletettavasti Veera, hevosen omistaja, totesi leveän hymyn kanssa. “Ihan kuin kaksi marjaa”, Veronica hymyili. Monni oli astetta vaaleampi kuin isänsä ja orilla oli otsassa iso valkea tähti. Koossa nuori ori hävisi isälleen, mutta molemmat olivat lempeitä toisiaan kohtaan ja pystyivät nuuskimaan toisiaan ilman mahtailua. “Ihanaa tavata jälkeläisiä ja huomata, että menestyvät”, Loius totesi ja laskeutui hetkeksi alas satulasta. “Kuin myös. Miten komeita ovat”, Veera totesi ja ihaili massiivista oria. Wirod seisoi ryhdikkäänä ja kaula kaarella ihmetteli kuvajaistaan, kuka olisi halunnut tehdä enemmän tuttavuutta. Loiusin ja Veronican lähtiessä valmistautumaan omaan vuoroon, he kuulivat kuinka Monni jäi hirnumaan isänsä perään. Suloista.
|
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Nov 27, 2023 11:06:12 GMT 2
Usein puhutaan taiteilijan luovasta ahdingosta, mutta on se joskus ongelma meille urheilijoillekin. Olen oman hevosen kuntoutuksen vuoksi ollut vailla ”support” ratsua, eli hevosta, jolla voin kokeilla ja korjata omia virheitäni. Otin tämän alkuun puheeksi kotosalla Ulriikan kanssa, en tunnista itsestäni virheitä, sillä hevoset, joilla tällä hetkellä ratsastan, on niin ”vihreitä”. Pienellä patistamisella uskaltauduin puhumaan tästä myös Kiaranin kanssa tuntemuksistani. Kerroin etenkin jumittumisen tunteesta Callen kanssa. Päädyimme vaihtamaan päivän hevosia Kiaran ottaa Callen ja minä saan Wirodin, jolla von kaikessa rauhassa miettiä omaa ratsastusta ja tunnetta miltä hevosen kuuluu tuntua. En ole orilla ratsastanut kuin viime ulkokauden alussa, joten oli meillä hieman aikaa yhteistyöstä, mutta ori on kuin ihmisenmieli, mitä treenaamiseen tulee. Ori tuntui niin super rauhalliselta ja tasaiselta heti alkuun verrattuna nuoreen energiseen Calleen. Huomasin myös oman rauhattomuuteni, käteni on alkanut liikkua liikaa. Nostin kättä ylös ja siirsin ohjat yhteen käteen. Keskityin istuntaani, pidin jopa ympyrällä hetken silmiä kiinni. Siirryin käyttämään kahta kättä ohjissa, mutta pyrin ratsastamaan Wirodia pelkästään barokkituntumalla. Siinä ori oli kaikkein tyytyväisin ja miellyttävin. Tätä minä kaipasinkin, ori reagoi heti jännittymällä, jos itse tein jotain autoa mikä poikkeaa Kiaranin eleettömästä ratsastuksesta. Vaihtelin muotoja ja taivutusasteita alkuliikutuksessa. Varsinaisesti Wirod on Wellun kanssa käynyt jo alkulämpöjä hölkkäämässä maastossa. Laukkatyöskentely oli tietysti minulle helpon, mutta luoja miten kivoja lisättyjä ravipätkiäkin sain istuttua. Oikeastaan kävin läpi kaikki GP ratoihin kuuluvat liikkeet ja jotain korkeastakin koulusta. Silti suurin oivallus omasta virheestäni tuli peruutuksessa olen ajatellut liikaa taaksepäin, vaikka ajatus pitäisi säilyttää eteen ratsastamisessa, vaikka suunta onkin taaksepäin. Laukannosto suoraan peruutuksesta sai orin innostumaan ja esittelemään hyvinkin paikallaan koottua laukkaa, kun isossa nostossa jäin istunnalla jälkeen. Ori suorastaan pomppi paikallaan. Naurahdin ja taputin. Otimme tietysti uuden noston, jossa pääsin korjaamaan virheeni, tosin Wirod tuntui hieman turhan virittyneeltä. Täytyy muistaa mainita Kiaranille kömmähdyksestäni, niin pääsee korjaamaan sen. Loppuverryttelyssä venyttelin oriaisoilla taivutuksilla ja päästin sen avoimen muodon kautta eteen alas. Tunnelma ratsastuksen jälkeen oli aivan mahtava, en suoraan sanottuna malta odottaa päästä takaisin nuorten selkään. Ja toisaalta haluan kuulla mitä mieltä Kiaran on Callesta. |
|
