|
|
Post by Kiaran on May 3, 2022 12:20:38 GMT 2
MAGISKSØS OLESYA
✧ Royal hanoverian cream- tamma
✧ Jalostus- ja kilpailukäytössä
✧ Vuokraaja:
| 
|
|
|
|
|
Post by Kiaran on May 3, 2022 12:20:53 GMT 2
03.05.2022 Hannaby Hanami Week- katsaus tiistailta (458 sanaa)
Kirjoittanut omistaja (VRL-13369)
Ruotsin reissu lähti tiistaina sijoituspainotteisesti käyntiin, kun Aino nappasi tyylikkään sijoituksen Hanan kanssa ja Kiaran kiri Sylvian kanssa juuri ja juuri sijoituksille. 8.sija oli erittäin hyvä Sylvialle, sillä tamma oli ollut hieman ruokahaluton koko matkan ajan. Maanantaina ei vielä vellit eivät maistuneet samppanjanvoikolle tammalle, mutta pala heinää jaksoi juuri ja juuri pureskella. Uutta ympäristöä piti vahtia tarkkaan ja olihan paikan päällä paljon komeita oreja. Ehkä suoritus sai ruuan jo maistumaan.
Puolestaan rauhaa rakastava Hana söi ja joi hyvin sekä olisi radalla halunnut katsonut vielä tarkemmin minne kavionsa laskee. Ainon ilmeen perusteella Salvatrixin suoritus oli aivan omaa luokkaansa, kun matka ja uusi ympäristö sai tamman aivan uusille kierroksille.
“Ja Trixien suoritusta ei tarvitse edes kommentoida”, Aino tuhahti ja heitti kypärän muiden tavaroiden jatkeeksi.
“Ainakin Hanan kanssa onnistui ja ette Trixien kanssa hylkyyn mennyt. Pääsitte radan hienosti loppuun”, Ulriikka ei tiennyt miten rauhoitella naista, mutta nimenomaan he ylittivät kaikki esteet ja pääsivät ehjin nahoin maaliviivalle.
“Hanassakin olisi ollut enemmän potkua, mutta jännitin liikaa. Olisi muuten ollut helppo voitto”, Aino tuskaili, kun muisteli Hanan ottavan useamman epävarman askeleen ennen esteitä ‘tästäkö hypätään, vai tästä’. Trixien jalat olisivat halunneet kaikki mennä eri ilmansuuntiin, että oli vaikea johdattaa tamma hyvälle ponnistuspaikalle.
“Onneksi kohta pääsen starttaamaan omalla hevosella”, Aino nosti leukaa ja lähti pesemään hikistä hevosta. Rautias ori seurasi naista kuin koiraa, eikä uusi ympäristö jännittänyt enää yhtää.
“Niin tosiaan, juu”, Ulriikka vaikeroi. Aivan kuin hevosen vaihtaminen olisi avain voittoon ja onneen. “Teit hienoa työtä”, vaaleahiuksinen kehui stressi hiestä vuorattua sabinon ruunikkoa tammaa. Trixie puuskutti voimakkaasti ja jatkuvasti hakeutui Hanan luokse. Ori oli tammalle tuki ja turva, sillä olihan kaksikko kokenut kaiken mahdollisen aina yhdessä.
Koulupuolella Trixien jännitys oli tarttunut matkalla Tildaan. Samppanjanrautias ei meinannut pysyä kaviossaan, että Loiusilla oli vaikeuksia tamman kanssa. Puolirampana oli vaikea pidellä paikallaan pyörivää tammaa, mutta onneksi apukäsiä oli tarjolla sankoin joukoin.
“Kiitos, Hela”, mies kiitti ja nousi tamman selkään. Tilda oli vetänyt itsensä virkkuukoukku muotoon jännityksestä, että loppuverkkaaminen oli erittäin haastavaa.
“Ja rauhassa”, Loius rauhoitteli ja yrittä pidemmällä ohjalla saada tamman rentoon muotoon. Tuloksetta. Kiaranin saapuessa areenalle Sylvian kanssa, Tilda alkoi hirnua levottomasti ja liikkua pienessä ravissa eteenpäin.
“Teillä meni upeasti”, Loius kehui ja antoi Tildan sipsuttaa kaverin luokse.
“Paremmin kuin VHRY-CUP, mutta kiitos”, Kiaran hymähti ja asettui ratsukon rinnalle. “Pitäisikö mennä puistoon kävelemään?”, hän vielä ehdotti.
“Voi tulla ruumiita, mutta katsotaan”, Loius lähti edellä ja Kiaran otti ratsukon kiinni. Sylvia oli nyt sinut ympäristön kanssa, mutta ruokahalu oli pyöreä nolla. Rehottava ruoho ja kirsikanpuunkukat eivät kiinnostaneet.
“Se olisi seuraavaksi lauantaina”, Kiaran totesi, kun häntä odottaa Cafelan ja Tybaltin ratsastus Grand Prix karsinnassa.
“Ulriikka on välissä torstaina 140 cm esteillä”
“On se hurja”, Kiaran ei koskaan ymmärtänyt esteiden päälle, mutta on mukavaa olla sekalaista edustusta tallilla. Ilta oli hyvin rauhallinen ja viimein Tilda uskalsi rentoutua Sylvian seurassa.
|
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Mar 21, 2023 23:38:56 GMT 2
21.01.2023 Mamma jaloittelua Oi että rakastan treeni kautta ja rentoja jaksoja, kun ei stressata kilpailuista. Kasvatetaan hevosten peruskuntoa ja ylläpidetään niiden osaamistasoa. Liikutuslistoilla on muitakin kuin pelkkiä kilpahevosia. Tänään pääsen ensimmäistä kertaa siitostammojen maailmaan ja pääsen liikuttamaan mammoja. Kiaran varoitteli, että neidot saattavat olla liiankin innoissaan työnteosta. Eli tämän päivän haaste on saada hormonitasapainottomat tammat pysymään rentoina liikutuksessa. Kuvan kaunis ja herttainen Sylvia tamma odotteli varustettuna kukka hackamorella ja karvasatulalla, eli ihanan rennoilla varusteilla. Tamma höplötti naruja ja seurasi jokaista liikettä tallissa. Heitin tamman selkään vielä viltin ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Neiti käveli valtavin harppauksin maneesiin ja seurasi kivasti, kun kiersimme maneesissa parikierrosta. Tein parit väistöt ja takaosan siirrot maasta käsin sekä pari peruutusta. Nousin korokkeelta tamman kyytiin ja se oli heti kuin viritetty jousi. Alku käynneissä keskityin oikeastaan vain siihen, että Sylvia odottaa minua ja apujani. Tiedän, ettei tamma ole ollut täysin liikuttamatta, vaan siitostammojakin liikutetaan vähintään parikertaa viikossa ja ne saavat tarhailla paljon. Ratsastaminen oli erittäin miellyttävää siinä mielessä, että ehdin oikeasti miettiä myös itseäni, asentoani sekä apujeni huomaamattomuutta. Ihan pienet minimaalisetkin muutokset istunnassa saivat tamman jo reagoimaan. Hauskinta tässä on, ettei Sylvia ole vielä edes kilpailleita tammoja, vaan vain hyvin peruskoulutettu. Tamma siis yritti parhaansa ja huomasin kyllä sen väsyvän jo käynnissä, koska yritti kannatella itseään ihan liian tomerasti. Annoin neidin huilahtaa hetken vapain ohjin ja keksinkin ruveta tekemään pysähdyksiä ja siirtymisiä pitkin ohjin. Ensimmäinen ravisiirtyminen suorastaan jännitti ja nappasin oikein tukon harjaa ohjien sekaan. Jännitys oli aivan turha. Sylvia siirtyi niin pehmeästi pieneen höpöhöpö raviin ja hölkkäili tyytyväisesti venyttäen turpaa melkein maahan. No selvisi ainakin mitä hoitajat ovat tamman kanssa tehneet. Keräilin aavistuksen ohjaa saadakseni nenua hieman ylös, mutta tosiaan ihan vain matalaa avointa muotoa tavoitellen. Barokki ratsastajien mukaan kyseessä olisi varmaan jokin löysä makaroni, mutta en tohtisi vaatia tammalta kunnon tuntumaa ja barokki muotoa. Muutamat sulkutaivutukset teimme seinää apuna käyttäen ja oikeastaan pelkällä istunnalla. Meinasin lopettaa hyvään ravisulkuun, mutta tamma oli erimieltä. Se halusi laukata ja no olihan meidän sitten muutamat laukan nostot tehtävä. Sylvia on kyllä erittäin miellyttävä neiti ja päädyimmekin kävelemään loppukäynnit viltin kera ulkona nauttien alppiauringosta. |
|
|
|
Post by Kiaran on Jun 10, 2023 17:47:41 GMT 2
03.06.2023 Taas ongelmissa (kirjoittanut kasvattaja, 420 sanaa)Iloisten uutisten jälkeen Sylvia otettiin ajoissa sisälle viettämään yöt lämpimään talliin. Vahatipat oli kovassa ja tamma vietti ensimmäiset yöt levollisesti. Tamman tänä kesänä syntyvä varsa olisi tamman toinen, mikä on omalla tapaa sääli ettei tamma ole ollut suosittu. Sylvialla on hyvä luonne, kaunis rakenne, vaikka jaloista on tullut sanomista. Jälkeläisistä Sylvian esikoinen, Seire, on saanut paljon kehuja Suomessa ja Seire on jo varsonut nuorella iällä peräti kahdesti. Sylvian toisesta varsasta odotetaan samppanjanvoikkoa orivarsaa, joka olisi luonteeltaan rohkea ja kuuliainen sekä rakenteeltaan hyvä. Tamman sulhas valinnaksi osui Namyshillin voikko andalusianhevosori Canto del Cisne. Tätä oria Kiaran oli myös aikoinaan ihastellut Hankalan Linnalla, mutta huippu hevonen meni nopeasti kaupaksi, vaikka ori ei luonteeltaan ole helpoimmasta päästä. Sylvia nautiskeli päätallin varsomiskarsinassa erityiskohtelusta. Tamma sai hyvää heinää ja muutaman sylillisen tuoretta vihreää. Muutaman kerran Frida kävi katsomassa Sylviaa ja hieromassa tamman lannetta sekä niskaa, mitkä oli ennen astutusta kipeytynyt kisakauden loputtua. Päätallissa seuraa piti muutama uusi hevonen, kuten Sona, Fiora ja Midas. Sylvia pääsi olemaan kosketuksessa uusiin kavereihin, vaikka yleensä tammaa ei ole yksin oleminen ahdistanut. Kylmänä lauantaina aamuna kevyen sateen säestämänä Sylvia päätti varsoa kaikessa hiljaisuudessa. Varsominen alkoi hyvin ja varovaisesti, mutta tunnin kohdalla Sylvian olo alkoi muuttua tukalaksi. Tamma yritti levottomasti vaihtaa asentoa, mutta mätkähti karsinan pohjalle makaamaan. Pian Frida saapui paikalle tarkistamaan tamman ja Sylvian ilme kertoi enemmän kuin tarpeeksi: jotain oli pahasti vialla. Frida tunnusteli pitkään ja varsa oli todennäköisesti väärässä asennossa sekä mahan koosta päätellen varsa ei ollut mikään pienikokoinen. Frida sai alkaa tosi hommiin ja yrittää kääntää varsaa oikeinpäin. Alkuun tamma oli mukana, mutta pikkuhiljaa samppajanvoikon tamman voimat alkoivat hiipua. Hiestä ja tuskasta märkä emä ei ollut enää yhtään yhteistyöhaluinen, että paikalle tarvittiin lisää apua. Liki viisi tuntisen kamppailun jälkeen varsa oli viimein täällä ja täysin ehjänä. “Huh mikä homma”, Frida vaikeroi ja putsasi itsensä isommista eritteistä. Ulkona satoi nyt kaatamalla ja jopa pieni ukkosen jyrinä oli kuultavissa. “Sehän syntyi sellaisena yönä, kun jumalatkin itki”, Yasmin totesi huvittuneena ja ojensi naiselle uuden pyyhkeen. Varsa ja emä putsattiin myös isommista sotkuista, mutta Sylvia sai hoitaa varsan putsauksen loppuun. Puut heiluivat kovassa tuulessa ja kaikki hevoset oli tamman varsomisen aikana haettu sisätiloihin suojaan. Vuoristoilma oli tavallista ankarampi, mutta onneksi harmaaseen iltaan toi iloa terve tammavarsa. Taistelusta huolimatta varsa alkoi heti imeä ja liikkua pirteästi karsinassa. Sylvialla menisi vielä hetki toipua koettelemuksesta, mutta samppanjanvoikko tamma yritti parhaansa mukaan pysyä varsan menossa mukana. Varsa oli odotusten mukaan, yllätys yllätys, tuplavoikko royal hanoverian cream. Aavemaisen valkoinen varsa meripihkan värisillä silmillä on ilmeisesti samppanjancremello. Peitinkarva tulisi vielä vaalenemaan, että valkoiset merkit peittyisi peitinkarvan sekaan.
|
|
