|
|
Post by Kiaran on May 14, 2022 21:21:30 GMT 2
MAGISKSØS TYBALT
✧ Royal hanoverian cream- ori
✧ Jalostus- ja kilpailukäytössä
✧ Vuokraaja:
| 
|
|
|
|
|
Post by Kiaran on May 14, 2022 21:21:49 GMT 2
11.05.2022 Hannaby Hanami Week- katsaus lauantailta (585 sanaa)
Kirjoittanut omistaja VRL-13369
Lauantain oli kerta kaikkiaan hieno päivä. Dýmar oli heti aamupäivän verryttelyssä hyvässä vireessä Loiusin kanssa. Iso samppanjanmustanvoikko ori eteni suurin, mutta kevein ja rennoin askelin valkealla hiekkakentällä. Loiusin avut olivat näkymättömät ja kaikki tapahtuivat istunnalla, että kädet saivat rennosti leijua ysikympin kulmassa, kuten tuomaristo halusi.
“Se etenee hienosti”, Kiaran liittyi laukkatempoiseen valssiin mukaan Tybalt-orin kanssa. Tilli oli vielä hieman jännittynyt, mutta laukkasi toverin rinnalla urhoollisesti kaula kaarella. Loius jatkoi harjoittelua laukkapiruetin ja laukanvaihtojen parissa. Dýmar suoriutui rennosti ja upeasti, että Loiusia alkoi huolestuttaa jaksaisiko ori antaa parasta radalla. Oli parasta lopettaa ja antaa orin jolkottaa pitkin ohjin uran sisäpuolella, etteivät he häiritse muiden treenaamista.
Puolestaan Kiaran tunsi ratsunsa kireät selkälihakset. Mies keräsi ohjat paremmin yhteen käteen päästäen samalla pidempää ohjaa sekä piilottamalla raipan kainaloon merkkinä orille, ettei tarvitse yrittää enempää ja on lupa edetä rennosti orin halutussa tahdissa. Tilli vain jaksoi korskua orimaiseen tapaan merkistä huolimatta ja otti enemmän ilmaa etujalkojen alle. Pää pysyi silti rennosti alhaalla kavioiden nousten lähes korviin saakka.
“Se innostui”, Loius virnuili, kun Dýmar käveli pantterimaisin askelin eteenpäin pitäen tarpeeksi turvaväliä toiseen ratsukkoon.
“Jooh, vielä vähän jännittää. Hevosta, ei minua”, mies virnuili takaisin keräten ohjat takaisin molempiin käsiin pyytäen Tilliä hakemaan astetta kootumpaan muotoa. Aivan samalle tasolle ori ei kyennyt, kuten esimerkiksi Dýmar joka oli omalla tavallaan koulutuksessa pidemmällä. Kuitenkin tarpeeksi lähellä näyttääkseen edes kuvissa hyvältä ja saadakseen vähintään enemmän kuin 8 koulutuomarien pistetaulukkoon.
“Seuraavaksi radalle pyydetään valmistautumaan Kiaran Rosenberg ratsullaan Magisksøs Cafela”, lennosta Kiaran joutui vaihtamaan ratsua, kun kuulutus pyysi seuraava ratsukkoa valmistautumaan koulukentälle. Onneksi avulias Murjottaja-Ulriikka oli verrytellyt ruunivoikonsamppanjan orin Cavan miehelle valmiiksi.
“Vieläkö harmittaa?”, Kiaran kysyi noustessa hevosen selkään Ulriikan avustuksella ja Aino sai vahtia korskuvaa Tilliä. Orissa oli pitelemistä, kun yhtäkkiä lähistön tammat olivatkin kiinnostavampia kuin koskaan.
“Eiku muuten vaan aattelin murjottaa koko päivän”, Ulriikka pyöräytti silmiään ja avusti vielä tarkistamaan satulavyön kireyden. Ulriikka oli koko aamun käyttänyt tehokkaasti vihaenergian hevosten varusteiden puunaamiseen, sillä selkään ei tehnyt torstain jälkeen mieli nousta. Ulriikan omien hevosten liikutus oli jäänyt Ainon harteille, josta tämä oli vaihteeksi katkeroitunut. Ulriikan pinnaa kiristi eniten nyt oma epäonnistuminen. Oli hänen suoritus ollut aika farssi tallin edustukselle.
“Kyllä se siitä”, mies hymähti ja lähti kuulutuksen saattelemana kouluaitojen sisäpuolelle. Cafela oli hieno ja ryhdikäs eikä oria häirinnyt salamavalot. Enemmän ori nautti olla parrasvaloissa, mutta liikkeiden överiksi vetämisellä oli oma hintansa arvostelussa. Jos ylipäätään skumpanväriset hevoset eivät herättäneet tarpeeksi huomiota, niin ei sitten mikään.
“Ja tällä hetkellä kärkeä pitää Sveitsin edustaja Kiaran Rosenberg hevosellaan Magis..Magiskos Cafela! Huikeilla prosenteilla 78,007 %! Erittäin kaunis ja harmoninen suoritus. Tuo varmasti paineita muille ratsastajille… etenkin, kun radalle on valmistautumassa Hollannin edustaja Emily Klein hevosellaan Evergrey HMS”, kuulutus soi ja Kiaran oli aivan fiiliksissä. Suoritus oli menny odotettua paremmin. Cava oli ollut koko suorituksen ajan rento ja kuuliainen pienestä matkastressistä huolimatta.
“Aivan mahtavaa!”, Melina saapui Ainon ja Ulriikan kanssa paikalle.
“Kiitos, kiitos. Nyt tahdon nähdä itse mestarin suorituksen. Onhan tässä aikaa vielä valmistautua Tillin kanssa”, mies ojensi Cavan talliapulaiselle hoidettavaksi. Nyt olisi aika ruokailla porukan kanssa ja seurata Loiusin rataa katsomosta.
“Taas upeaa suoritusta Sveitsiltä! Todella tasapainoinen ja luonnollisesti itseään kantava ratsu. Valitettavasti pisteet eivät riitä huomiseen finaaliin asti…”, kuulutus soi ikäviä uutisia, mutta Loius ei vähästä huolestunut.
“Ei oo totta, vain vähästä kiinni”, Ulriikka harmitteli ja otti hevosen vastaan.
“Ei se mitään. Hevonen oli todella hieno”, Loius hymyili ja pyysi päästä istumaan. Jalkavamma alkoi kipuilla voimakkaasti.
“Oletko kunnossa?”, Ulriikka kysyi huolestuneena, kun Loiusin kunto vaikutti romahtavan.
“Kyllä tämä tästä. Seuraamaan kisoja hetkeksi aikaa”, Ulriikka nyökkäsi ja lähti hoitamaan Dýmarin. Häntä edelleen huolestutti miehen kunto, mutta hän jäi kauempaa seuraamaan tilannetta.
|
|
|
|
Post by Kiaran on May 15, 2022 23:05:08 GMT 2
11.05.2022 Hannaby Hanami Week- katsaus sunnuntailta (747 sanaa)
Kirjoittanut omistaja VRL-13369
Sunnuntain alkoi huolestuttavilla uutisilla, kun Loius oli joutunut yöllä paikalliseen sairaalaan. Jalan vanha vamma oli ärtynyt sietämättömäksi, että tarvittiin neurokirurgiaa kipujen rauhoittamiseen. Asia oli miehelle tavallista arkea, mutta koko talliväki oli aamulla sekaisin kuullessaan mestarin viettävän loppuviikon sairaalassa.
“Toivottavasti hän on jo kunnossa”, Ulriikka huokaisi syvään ja harjasi helmiäisen väristä oria. Cava söi jaba-karsinassa aamupäiväheiniä kaikessa rauhassa. Eilisen jälkeen ori vaikutti erittäin rauhalliselta ja vetreältä. Ulriikka sai vielä tehtäväksi verrytellä orin, kun Aino ja Kiaran olivat kankkusessa. “Tyypillistä”, nainen huokaisi ja varusti oria rauhalliseen tahtiin. Ulriikka ei ollut ennen ollut Cavan tai ylipäätään ison kouluhevosen selässä.
“Hirvittävää”, nainen puhui itsekseen, kun joutui hakemaan jakkaran suitsimisen tueksi. Cava nosteli päätään protestina, että heinien syönti piti keskeyttää. Samoin jalustinremmit menivät monta reikää ylemmäs ihan ylös saakka, jopa kieppeille oli tarve. “Pitkät ihmiset… olisi edes 20cm pidempi”, nainen puhui itsekseen ja nousi orin selkään. Hän kammotti korkeus ero satulan ja maan välillä.
Eilinen suoritus oli tehnyt tehtävänsä, kun Cava ravasi pitkänä ja rentona tyhjää verryttelykenttää pitkin. Ulriikka ei tiennyt mitä Cavan kanssa oli hyvä tehdä. Hän oli tottunut käymään estehevosilla askellajit läpi, ehkä sulku- ja avotaivutusta kaiken tukemiseksi ja tietenkin hyppäämistä. Nyt edessä oli tyhjä kenttä, joka oli ilman maapuomia tai estettä harvinaisen ahdistava näky. “Tylsää, mitä tehdään”, Ulriikka heitti kysymyksen ilmaan olettaen että ori tähän jotain vastaisi. Cava ei tähän vastannut mitään kuin tekemällä kauniin ja puhtaan siirtymisen keskilaukkaan. Aluksi naisen oli vaikea päästä tahtiin mukaan, mutta lopulta uskaltautui rentoutua.
“Hoi, Ullaa”, Aino huuteli kentän laidaltan keskeyttäen ratsukon harmonisen hetken.
“No mitä”, Ulriikka huokaisi ja pysäytti orin puristamalla reisiä satulaa vasten ja pidättämällä vatsalihaksia. Ori toimi kuin ajatus ja alkoi heti hingata päätään etujalkaa vasten. Niin hirveästi kevään tulo kutittaa.
“Katso mitä Kiaran antoi meille”, Aino ojensi koristeellisen kirjekuoren ja Ulriikka ei meinannut uskoa lukemaansa.
“Oikein Italiaan saakka PJ-karsintaan. Miten?! Olihan torstain aika fiasko, etten kehtaisi mennä edustamaan kartanoa..”, Ulriikka oli aivan täpinöissään.
“Älä nyt, aina on toinen mahdollisuus”, Aino virnuili siihen malliin, että hevosjako oli sama kuin täällä Ruotsissa.
“Huh, jännittää nyt jo”, Ulriikka veti syvään henkeä ja yhtäkkiä orin verryttely sai aivan uudenlaista energiaa. Ura oli taas toistaiseksi nousemassa.
Kiaran starttasi vasta kahdentenatoista ja hän seurasi tarkasti muiden suoritusta. Eniten miehen silmään pisti lusitano-kaunotar. Majinán ratsastama Chá frio e Bolachas oli harvinaisen hurmaava, etenkin värityksen ja liikkeiden osalta. Vielä miehellä ei ollut rohkeutta mennä puhuttelemaan naiselle, mutta ehkä after night bileissä voisi uskaltautua mennä kerhumaan naisen hevosta. Toinen yllätys näkemä oli suomalaisratsastajan Henry Säären ori Sumun Donatello. Kiaran muisteli, että ori oli jonkun spanish-normannin sukutaulussa. Oli ilo nähdä tallissa asuvien hevosten vanhempia kisaamassa täydessä terässä.
“Kohta mennään”, Ulriikka hymyili ja auttoi Kiaranin Tillin selkään. Ori kimalsi ja loisti valaistuksessa. Voisiko upeampaa näkyä olla.
Radalla Tilli oli rento ja kuuliainen eikä reagoinut yleisön meluamiseen tai kamerahenkilökuntaan mitenkään. Ori otti avut vastaan heti ja Kiaran pystyi ongelmitta ratsastaa orin pelkällä istunnalla jopa hieman vaativissa tehtävissä. Ennen kaikkea samppanjanvoikko kantoi itsensä koko suorituksen aikana luonnollisesti ylämäkeen, ettei tarvinnut erikseen lähteä hakemaan kootumpaan muotoa. Niin hieno kuin Tilli oli, ei miehen sanat riittänyt kuvaamaan onnistumisen tunnetta.
“Ja näin Sveitsin edustaja Kiaran Rosenberg lopettaa kauniin ja harmonisen suorituksen ratsullaan Magisksøs Tybalt… Upeat 84,232 % vievät ratsukon toistaiseksi kolmannelle sijalle. Edellä on Suomen edustajat Nita Ilvessuo ja Naella Wahlman. Miten tilanne muuttuu, kun seuraavaksi ratsukkoa lähtee haastamaan suomalaisratsastaja Karina Kultasaari”, kuulutus soi ja Kiaran fiilisteli suoritustaan Tillin kanssa verryttelyalueella. Ori sai painaa täyttä vauhtia halutussa muodossa ja orin tuntien se veti itsensä jyrkkään virkkuukoukkuun ja turpa kaulaan kiinni muiden hevosten läsnäolon puolesta. Niin showmies kun oli.
Cavan oli puolestaan väsyneen oloinen, mutta silti antoi parastaan verryttelyssä ja valmistautuessa.
“Ei hyvältä näytä”, Aino huokaisi katsomosta omalta paikaltaan.
“No ainakin hyviä pisteitä tulee, mutta ei ole yhtä tarmokas kuin eilen”, Ulriikka spekuloi perään ja seurasi Kiaranin ratsastusta. Pitäisikö naisen vaihtaa esteiltä kouluun, kun näytti paljon mukavammalta touhulta. Päät ei kolise puomeihin, hevonen saa mitään kohtusta vesiesteestä tai jatkuvasti ole läheltä piti tilanteita. Tosin hän varmaan pidemmän päälle nuupahtaisi satulaan. Ei Kiaranin suorituksen aikana, mutta jonkun hevonen oli säikähtänyt kameramiestä pahanpäiväisesti.
Cava liikkui sulavasti ja ketterästi, vaikka muutama pieni tahtirikko ilmeni piaffe-passage siirtymisessä. Ei onneksi aivan kamalasti rokottanut, mutta ratsastajan ilme kertoi enemmän kuin tarpeeksi.
“Ja näin Kiaran Rosenberg päättää vilkkaan suorituksen ratsullaan Magisksøs Cafela huikeilla 81,679 %. Ei kaukana edellisestä ratsustaan. Vielä viisi upeaa ratsastajaa näkemättä.”
“No menihän hyvin!”, Ulriikka kehui, kun lopullinen tulostaulukko tuli esille. Kiaran oli Tillin kanssa upeasti neljäs ja Cavan kanssa kuudes. Molemmat sijoittuvat ruhtinaallisesti ensimmäisellä Hannaby Hanami viikolla. Ensi vuoden kilpailua odotetaan jo innolla, vaikka tulevia kisoja oli edessä useampi.
|
|
|
|
Post by Kiaran on Dec 1, 2023 23:05:59 GMT 2
01.12.2023 Tekevälle sattuu, kirjoittanut omistaja (311 sanaa)Tuttuun tapaa Kiaran ajatteli Tsekin matkan olleen täydellinen epäonnistuminen, vaikka todellisuudessa kaikilla, hevosilla kuin ratsastajilla, oli sujunut matka hyvin. Menestyksen ja parrasvalojen himoinen Kiaran ei ollut sijoituksiin tyytyväinen, vaikka hevoset olivat olleet upeita: kevyitä ja rentoja sekä oikealla tavalla koottuja. Ei mitään pohkeiden väliin puristettuja hevosia, jotka nuuskivat omaa rintakehää. Kaikesta huolimatta kartano oli saanut näkyvyyttä ja oreista oli useampi tamman omistaja kiinnostunut. Astutuksia saatiin sovittua ensi keväälle ja yllätyksenä uusi ori, Goldi, oli ansainnut noviisi- luokan voitosta upeat palkinnot. Matka sai sunnuntain päivänä synkän käänteen, kun Kiaran joutui keskeyttämään esiintymisen Tillin kanssa. Lämmittelyssä Tilli oli liikkunut ilmavasti ja hyvin ylämäkeen suunnattuna sekä ori kuritti eteen kokoamisesta huolimatta. Orin säilyttäessä rentouden Kiaran antoi orin hetkeksi hevosenhoitajan hoivaan ja kävi jututtamassa tiimiä ennen suoritusta. Asia osoittautui virheeksi, kun kesken ohjelman Tilli alkoi ravistelemaan ja nykimään päätä raivokkaasti. Miehen kunnianhimon alta intuitio käski jättämään leikin kesken. Keskeyttämisen jälkeen heidät ohjattiin eläinlääkärin puheille ja löydökset eivät saaneet miehen oloa kohentumaan. “Ilmeisesti oikeassa takajalassa hankosidevamma”, eläinlääkäri toteaa. Takajalka oli turvonnut ja lämmin sekä Tilli ei halunnut laittaa painoa jalalle. “Miten on edes mahdollista”, Kiaran kysyi ääneen. Hän oli pyrkinyt liikuttamaan hevosia mahdollisimman oikein päin, ettei ratsastus kuluta hevosta vaan vahvistaa. “Vamma on akuutti eli ei ole muodostunut pitkässä ajassa. Onko hevonen loukannut itsensä?”, eläinlääkäri kysyi ja Kiaran kertoi, ettei hän ole kuullut tai nähnyt tilannetta. “Selvä. Kuinka edetään?”, Kiaran kysyi. Eläinlääkäri kehotti kylmäämään jalkaa päivittäin ja pitämään hevosta karsinalevossa. Kiaran päästi syvän huokauksen muistaen millaista oli karanteenista toipuvien hevosten kuntouttaminen. Kiaran teki mielessä hiljaisen päätöksen, että Tillin matkustelut oli tässä ja saisi parantumisen jälkeen olla hetken jalostuksessa, ellei joudu aikaisemmin päästämään oria tuskistaan. “Hyvä. Sitten järjestämme turvallisen kuljetuksen takaisin Sveitsiin. Matka ei ole onneksi pitkä”, Kiaran huokaisi ja alkoi järjestelemään asioita. “ Daniel Helanto et arvaa mitä on taas luvassa…”, mies aloitti puhelun luottoystävälleen, jos Danielia voi jo ystäväksi sanoa, kun hän oli muutakin kuin loistava työntekijä.
|
|
|
|
Post by Daniel Helanto on Apr 18, 2024 10:13:26 GMT 2
18.4.2024Pitkä projekti kantaa hedelmää(mukana Kiaran ) Tämä projekti alkoi jo joulukuussa Tsekin kisareissusta. Itse olin kotipoikana silloin ja no siis myös eläinambulanssina lähdin siis Kiaranin soitosta ajamaan omalla rekalla vastaan. Kiaran lähetti Vellun ajamaan Tilliä kohti kotona. Noin puolessa välissä matkaa on isompi hevosklinikka, jossa ori saa hoitoa ja varmistetaan ettei sillä ole kipuja. Vellu ja Tilli saapuivat hieman myöhemmin kuin minä, joten olin ehtinyt juoda klinikan taukohuoneessa kahvia. Koska minulla ei ollut kipeää hevosta kyydissä olin päässyt ajamaan melko reippaasti, vaikka Tsekistä lähtenyt auto olikin lähtenyt aikaisemmin. Päästin Vellun paluu matkalle heti kun sain orin käsiini. Tilliä hoidettiin klinikalla useampi tunti ja hankoside ultrattiin, mukavaa oli, kun odotusajat ori sai olla karsinassa levossa. Se todettiin vanhaksi ärtyneeksi vammaksi, joka ei ole paha mutta nyt kuitenkin ärtynyt. Eläinlääkäri suositteli tulehduskipulääkettä muutamaksi päiväksi ja kirjoitti viikon kuurin meille. Hän jopa soitti kartanon omalle lääkärille ja he keskustelivat pitkään puhelimitse. Nyt tärkeää on saada ori kotiin mahdollisimman mukavasti. Se sai melko vahvaa kipulääkettä, jotta matka on mahdollisimman mukava. Lisäksi käärin sille ohuet tukipintelit liimasiteestä, jonka päälle laitoin kylmäsuojat melko kireälle. Auton pakastimessa on toiset. Eläinlääkäri vahvisti suunnitelmani vaihtaa tunnin kuluttua botin tallisuojat pinteleiden päälle. Ja siten parin tunnin päästä taas kylmät tunniksi. Kotimatkaa kun meillä on varmaan joku 6 tuntia vielä, kun rauhallisesti ajetaan. Klinikan hoitajat auttoivat orin lastauksessa, sillä se on aavistuksen kömpelö ja ajattelematon, joten talutin sen kahdelta puolelta riimusta pitäen pään ja kaulan suorana. Kaksi avustajaa käveli orin kannikoiden kohdalla tukien sitä ja ilmaisten olevansa ”seinä”. Minun rekassani on kyllä alumiini aidat, jotka alkavat noin puolesta välistä siltaa. Mutta minun tuurillani ori näkisi jotain mielenkiintoista ja kääntyisi poikittain onnistuen tippumaan sillalta. Sen vuoksi sen pää on pidettävä super hyvin hallinnassa. Kiitin hoitajia avusta ja toivotin rauhallista loppu vuoroa. Siirtelin väliseiniä jo valmiiksi. Ori on melko ahtaassa välissä, jotta se pystyy nojautumaan seiniin. Ja viereen jää isompi tila, jossa minulla on sitten hoitotilaa, että saan vaihdettua suojia. Onneksi auton potkumatot on irrotettavat, joten saan ne siirrettyä sivuun eikä tarvitse aukoa koko laitoja. Käynnistin takatilan kameran ja vedin sen kokonäytölle. Kiinnitin tabletin telineeseen, joka toimii blootithin avulla kameran näyttönä ja on parempi kuin pieni näyttö, joka on yhteydessä peruutuskameran. Koti matka sujui sinäänsä ongelmitta. Tilli oli rauhallinen, se keskittyi heiniinsä ja vaikutti kivuttomalta. Hoitotoimet onnistuivat tien päällä ongelmitta ja uskalsin jopa yhdellä pysähdyspaikalla kävelyttää oria noin 15 minuuttia, koska rekkaparkissa oli tuttuja kuskeja yöpymässä ja he auttoivat orin turvallisessa lastaamisessa. Armeija aikainen kaverini on siirtynyt talvikaudeksi rekkahommiin ja kesällä on taas festari porukassa mukana. Hänen vaimonsa omistaa ratsastuskoulun, joten on joutunut opettelemaan. Toinen avustava oli ammatikseen hevosia kuljettava Manuel, joka tarjoutui apuun, kun näki että lastaamme hyvin varovasti Tilliä ulos. Kerroin syyn varovaisuuteen ja molemmat ymmärsivät heti. Tilli käveli hyvin eikä arkonut oikeastaan yhtään. Sai jarrutella orin etenemishaluja, ettei se riko itseään enemmän, kun kipulääkkeen voimin haluaa kävellä marssien. Kaverini haki minulle paikalliselta huoltoasemalta järkyttävän kokoisen aterian kanahampparin, nugetteja, sipulirenkaita, ja vadillisen ranskalaisia. Lisäksi kaksi puolen litran kokista kuulemma pitää minut virkeänä seuraavaan pysähdykseen. Kiitin kaveria ja siirsin mobilepayllä hänelle rahat vaikken olisi kuulemma saanutkaan. Totesin vain et, jos tarjoot mulle ruuat niin haluun kyl syödä ne hänen kanssaan ja turista, mutta nyt ei oo siihen oikea aika ja paikka. Käskin soitella, jos ajelee Chalaissa päin ja kerroin juurtuneeni melko syvästi vuoristomaisemiin. Kotona lastasin aamuyöstä orin ulos yksin. Olin jo melko väsynyt mutten halunnut herättää ketään apuun. Varmaan Ulla olisi voinnut rientää apuun jo silloin, vaikka varsinaisesti vasta joulunjälkeen aloimme seurustella. Paluu nykypäivään. Ori on kuntoutunut hienosti. Se että palaako se koskaan kilpakenttien loistoon ei ole vielä selvinnyt meistä kenellekään. Kiaran ei halua edes ajatella kuinka on kipeällä hevosella ratsastanut. Mutta meidän tavoite onkin saada Tillille mukavat eläkepäivät ja siitosarvoa. se ehkä vielä kantakirjataan, joten sen vuoksi myös kuntoutus ratsukäyttöön on tavoitteena. Kahteen kuukauteen sillä ei tehty juuri mitään se sai tarhailla pienessä tarhassa ja kävelytimme sitä useamman kerran päivässä. Kata hoiti orin jalkaa laserilla, huippukylmällä ja vaikka millä keinoin. Teippaaminen oli kaikkein tuottoisin apu orille ja tukipintelöinti. Yöpinteleitä alkoi ilmestymään yhä useammalle iäkkäämmistä hevosista vaikka tähän asti olimme eläneet magnettisilla tallisuojilla. Ja oikeastaan Kiaran ei ole koskaan ollut mikään ylisuojeleva, mutta selvästi ”suojastaso” on kasvanut. Tietyille riehujille tuli tarhasuojatkin käyttöön. Parin viime kuukauden aikana orilla on ratsastettu kevyesti se on tehnyt töitä mielekkäästi, eikä eläinlääkärin kontrolleissa ole näkynyt mitään epäilyttävää. Lisäämme liikutusta pikku hiljaa, mutta pidetään vielä hyvin perustasolla vaatimukset ja kokoamisasteet. |
|
