Aureon kirja

10.04.2020 Kouluvalmennus, valmentaja Mari (300 sanaa)
Ratsastaja Roxana, paikka Hankalan Linna

Tänään valmennukseeni saapui Aureo ja Roxana. Komea lusitano-ori salpasi melkein hengityksen sen astellessa kentälle. Vähään aikaan ei ole tällaista ilmestystä ollut omien silmien alla, mutta nyt saisin nauttia kokonaisen tunnin orin komeasta ulkomuodosta. Ratsukon lähtiessä liikkeelle kävi selväksi, että Aureossa oli muutakin ihailtavaa kuin ulkonäkö; ori liikkui alusta asti hienossa muodossa ja hyvällä energialla. Ori meinasi vetää homman välillä jopa vähän överiksi ja ratsastajan piti vähän löysätä tuntumaa ja ratsastaa eteen, jotta orin turvan sai pois ryntäistä. Kokoamista ei tämän kanssa siis tarvinnut sen kummemmin harjoitella.

Siirryimmekin aika pian päivän tehtävien pariin, joista ensimmäisenä avo- ja sulkutaivutus. Molempia tehtiin niin, että ratsukko tuli keskihalkaisijaa pitkin ja väisti sitten takaisin uralle. Tehtävää tehtiin ensin ravissa ja sitten laukassa. Ensimmäisellä kerralla näytti siltä, että ori lähti ratsastajan avuista oikein vauhdilla sivulle ja hyvä että Roxana pysyi orinsa selässä. Homma meni enemmänkin pohkeenväistön puolelle ja seuraavalla kerralla ratsastaja saikin olla tarkempana apujensa kanssa. Aureota joutui ehkä jopa vähän pitämään vastaan, ettei se lähtenyt niin voimakkaasti sivulle. Pikkuhiljaa hommaa saatiin sujuvammaksi, kun ori huomasi mikä tehtävän idea oli. Sulkutaivutus sujui oikein hienosti. Myös laukassa tehtävä sujui hienosti, kun ensin ravissa oli tehty tehtävä tutuksi. Orin laukka oli oikein laadukasta ja taivutukset eivät olleet sille mikään ongelma.

Kun sekä avo- että sulkutaivutus sujuivat ongelmitta, tehtiin ratsukon kanssa vielä muutamia laukanvaihtoja lävistäjällä. Ensin laukanvaihto tehtiin käynnin kautta. Siinä ori meinasi ensin olla vähän siltä mieltä, että hidastaminen on turhaa ja vähän vastusteli pidätettä. Ori myös onnistui laukkamaan hämmentävän hitaassa vauhdissa ja omasta mielestä se olisi jo päässyt huomattavasti helpommalla vain tiputtamalla käynnille. Tehtävä saatiin kuitenkin sujumaan hyvin pienen tahtojen taistelun jälkeen. Laukanvaihto ilman siirtymistä käyntiin sujui myös oikein hienosti. Ratsukon kanssa päästiin tekemään jopa muutama vaihto lävistäjän aikana, eikä orilla ollut mitään ongelmaa suorittaa tehtävää. Onnistuneisiin vaihtoihin oli hyvä lopettaa ja ratsukko lähti maastoon tekemään loppukäyntejä.

Tosiaan sovimme Kiaranin kanssa, että aloitankin jo tänään ratsuttajan työt, joten tästä se nyt lähtee. Ensimmäinen minulle määräytynyt hevonen oli Aureo ja sillä ei ollut edes tarkoitus ratsastaa. Kiaran kertoi pikaisesti huolistaan oria kohtaan. Se oli liikkunut jotenkin huonosti ja se näkyy jo tuloksissakin, orin liikkeestä puuttuu into ja tekemisen halu. En varsinaisesti ole mikään hevosten lihashoidon ammattilainen, mutta silti voi olla hyväkin, jos oria käsittelee joku vieras ja uusi ihminen.

Emil olisi hakenut minulle orin sisälle, mutta koska kyseessä oli vähän erilainen tehtävä sanoin tekeväni kaiken mieluusti itse. Pyysin vain osoittamaan oikean hevosen tarhoilta. Helmen hohtava ori viihtyi tarhassa olevan purjekatoksen varjossa syömässä heiniä eikä edes kääntynyt suuntaani, kun tarhan portin aukaisin. Seurasin hetken orin käytöstä ihan vain tarhassa se liikkui normaalisti, söi ja joi kuten muutkin hevoset. Ainut ettei se oikein ottanut minuun mitään kontaktia.

Kun astelin orin luokse tarjoten sille makupalaa taskustani, sain sen huomion itseeni. Ori haisteli vain hetken ja nappasi pehmeästi huulillaan piparminttu heppanamin suuhunsa. Ori pyöritteli kova namia suussaan hetken, mutta pureskeli sen lopulta ja nielaisi. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun ori maistoi piparminttua, sillä ylähuuli rullautui pitkälle ja ori jäi haistelemaan uuttaa makuaan kohtalaisen pitkäksi ajaksi. Napsautin narun kiinni orin riimuun, kun sen oli makustellut uutta makua riittävän kauan omastakin mielestä ja alkoi etsiä uusia nameja. Jonkinlainen elämän ilo ja mielenkiinto sen sisällä siis kuitenkin on. Taluttaessa ori käveli lauhkeasti ja rennosti talliin hoitopaikoille.

Harjasin orin kauttaaltaan kumisualla ja pölyharjalla. Tunnustelin suan avulla, löytyykö orilta mitään aristavia kohtia, mutta kuten Emilkin oli maininnut ei orista ole löytynyt mitään aristavia kohtia. Tunnustelin varmuuden vuoksi orin jalat paljain käsin, muttei niissäkään ollut lämpöeroja tai turvotusta. Kun mitään ei löytynyt selasin orin oman vihon läpi, missä on sen kaikki tiedot ja viime päivinä oli havaittavissa paljon mainintoja, ettei ori ole ollut oma itsensä. Se oli kuitenkin liikkunut säännöllisesti kentällä tai maneesissa. Muutamana päivän oli maininta, että oli kuuman ilman vuoksi siirrytty ilmastoituun maneesiin muttei se ollut vaikuttanut orin vireyteen.

Päädyin käyttämään kaikki taitoni hierojana ja lihashuoltajana, eli ne taidot mitä olin imenyt ammattihierojilta. Kävihän Lurkilla suomessa kerran kuukaudessa hieroja ja kerran kuukaudessa fysioterapeutti. Tein siis samoja venytyksiä ja harjoitteita kuin omani kanssa. En kuitenkaan pyörittely hieronnassa löytänyt mitään kireyksiä tai saanut oria edes luimistamaan. Aureo oli koko operaation ajan hyvin rento ja tuntui nauttivan edes jollakin asteella hieronnasta. Orin lempiosuus oli selvästi kuitenkin porkkana venytykset.

Laitoin orille suojat jalkoihin ja nappasin sen liinaan. Ori vaikuttaa niin kiltille, etten alita sille edes suitsia. Nappasin kuitenkin tallin käytävältä yksinkertaiset ”tarhaussuitset”, joissa oli siis perus kolmipalakuolain ja yksinkertaiset suitset ilman turpahihnaa. Suitsissa oli paljon säätövaraa, joten ne varmasti mahtuvat orinkin päähän, jos se osoittautuukin villiksi juoksutettavaksi.

Maneesissa ei ollut muita, joten taluttelin hetken oria ja otin sen sitten ympyrälle. Ori oli melko hidas ja unelias, mutta reagoi kuitenkin käskyihini jonkinlaisella tarkkuudella. Ori hölkkäili molempiin suuntiin ihan rauhaksiin ja teki siirtymisiä käskyjeni mukaan, mutta se oli auttamatta hidas liikkeinen. Pohdin hetken orin haluttomuutta, se liikkui samalla tavalla huolimatta ympyrän koosta tai minun tekemisistäni. Päädyin kokeilemaan jotain villiä, sillä tämä oli melko tylsää jopa minun mielestäni. Soitin pikaisesti tallin puhelimeen ja siihen vastasi Karlaksi esittäytynyt nainen. Tiedustelin ehtisikö hän maneesille apuun.

Karla saapui kuin tuulispäänä maneesiin ja hänen napakka vihellyksensä sai Aureonkin kääntymään katsomaan ovelle päin. Selitin nopeasti mitä olin tehnyt ja näytin liinassa liikkeet myös Karlalle. Hänkin totesi, ettei kauan ole tallilla ollut ja että ori on kyllä hieman alakuloisen oloinen. Kerroin että haluan kokeilla jotain muuta eli irtojuoksuttaa oria hetken. Se ei kuitenkaan yksin onnistu, sillä jonkun on oltava myös toisessa päässä ja vahtia ovea, ettei kukaan yllätä. Karla laittoi watsup ryhmään viestin, että maneesissa on ori irti hetken tarkoituksella, ei saa tulla.

Aureo ei ihan heti tajunnut mitä siltä odotimme, mutta muutaman juoksutusraipan heilautuksen ja meidän juoksuaskeleen jälkeen ori innostui ja pukitti aivan valtavat loikat. Annoimme orin spurttailla rauhassa ja leikimme sen kanssa, vaihdatellen suuntaa. Ori bongasi nurkasta kartiopinon, jonka se nappasi vauhdita mukaan ja iloisesti ravistellen levitti muut kartiot ovipäätyyn, mutta kantoi päällimmäistä kartiota edelleen suussaan.

Kun ori oli saanut nauttia vapaudesta, se antoi kiinni helposti ja luopui myös kartiosta loppuen lopuksi. Vaikkakin jouduin vaihtamaan kartion uuteen piparminttu namiin. Nappasin orin liinana takaisin ja pyysin vielä ympyrälle. Jotenkin ori oli paremmin hereillä ja liikkui isommin. Karla kuvasi orista videon pätkää ja lähetti ryhmään. Hän sanoi, että ero oli jo huomattava. Ehkä se siis on jotenkin jostain jumissa ja vapaana olleessaan sai pukeilla venyteltyä kipeytyneitä kohtia.

Tallissa olin hoitamassa Aureoa jo pois, kun hieman kalpea mies saapui vesipullon kera luoksemme.
”Hei olen Luciano. Katsoin Karlan laittaman videon ja tutkin vähän valvontakameran videoita. Näytti tosiaan siltä, että vapaana olo teki ihan hyvää. Puhun tästä illalla muiden kanssa ja katsotaan mitä orin kanssa tehdään. Voisitko varmuuden vuoksi vielä hieroa aarnikaalla oria ja laittaa sille siksi aikaa kylmäyssuojat”, ruskeatukkainen mies esittäytyi ja kätteli ohimennen. Käden puristus oli melko heikko ja vesipullon pinnan värinästä pystyi päätellä, ettei miehellä ollut kovinkaan kummoinen olo. Nyökkäsin kuitenkin esimiehelleni ja aloin toteuttamaan hänen ohjeitaan.
”Kuinka vaikea on pysyä yksi päivä poissa tallilta? Sietäisit hävetä, Daniel aloitti yhden päivän aikaisemmin koska sinä et muistanut juoda riittävästi ja nyt tulet antamaan vielä ylimääräisiä tehtäviä”, ruskea tukkainen nainen sanoi yllättävän ärtyneellä äänellä ja lähti taluttamaan miestä kohti kartanoa. Hänen kiillotetut saappaansa kopisivat tarmokkaasti käytävällä ja pienen hetken päästä loittonivat kuulumattomiin.
”Ja näin olet tavannut meidät kaikki melko omissa persoonissaan. Jos et tunnistanut niin tuo nainen oli sisareni Melina. Eikä tosiaan tarkoittanut olla röyhkeä sinulle, mutta tulet huomaan kuinka lyhyt pinna Melinalla on terveydellä leikkimisen suhtaan ja sen vuoksi nyt paripäivää tulee motkottamaan veljeni virheestä”, Kiaran totesi naurahtaen ja herätti minut takaisin toimintaan. Hoidettuani orin vein sen takaisin samaan tarhaan mistä sen hainkin. Nyt ori kuitenkin lähti portilta innokkaasti ravaamana takaisin heinäkasalleen.

26.08.2022 (682 sanaa)

Mahtipontista treenaamista

Pakko myöntää, etten ihan heti olisi uskonut kuinka nopeasti kasvatan omaa itsetuntoani ja kehityn ratsastajana. Toisaalta RG:n hevoset ovat kaikki niin laadukkaita, ettei niillä voi muuta tehdäkään kuin kehittyä. Olen päässyt valmentautumaan säännöllisesti, vaikka alun perin olikin tarkoitus vain kerran viikossa valmennuksiin, mutta silti tuntuu että valmennuksia on ollut päivittäin. Kiaran, Loius ja Ulla ovat pitäneet valmennuksia ahkerasti.

”Huomenta, ajattelinkin että juuri sinut pitkän huiskeista ratsastaja pojista haluan nähdä. Olisi pikku tehtävä tarjolla. Kun olet luonnut ihan hyvää suhdetta Aureon kanssa voisi olla aika vähän koetella sitä. Tiedän että Kiaran on patistanut sinut jo koulukisoihin sillä, mutta mitäs jos vaikka vähän vielä lisätään stressiä viikonlopulle. Ajattelin että voisit myös hypätä Aureolla. Ja tänään onkin sinun ensimmäinen estevalmennuksesi”, Ulla luetteli tyytyväinen ilme kasvoillaan.
”Arvasin että niillä puomi ja kavaletti tunneilla on jonkinlainen takaa-ajatus. Mutta en suostu hyppäämään ilman turvaliiviä ja sitä minulla ei ole mukana”, totesin pohtien.
”Ei huolta tiesimme sen ja saat lainata Lucianon paukkuliiviä, ja työpäivän jälkeen voitkin ostaa oman. Et pääse tästä nyt eroon”, Ulla naurahti ja pyörähti kannoillaan. ”Odotan sinua derby-kentällä puolen tunnin päästä. Emil on laittamassa jo Aureoa kuntoon”, nainen ilmoitti asiansa kuin kuoleman tuomion.

Huokaisin syvään ja lähdinkin vaihtamaan hieman notkeammat saappaat jalkaani. Estemalliset saappaat ovat kyllä mukavat ja ne ovat lähinnä olleet maastoilu käytössä. Nyt vedin saappaat jalkaani hieman kädet täristen ja viritin paukkuliivin päälleni.
”Mitähän tästäkin vielä tulee”, huokaisin itsekseni katsoen peilistä epävarmaa itseäni. Nappasin kuitenkin esteraipan kaapista ja hyvällä pidolla olevat hanskat vedin käsiini.

Tallin puolella Aureo oli tosiaan jo varustettavana Emilin toimesta.
”Laitoitko sille hokit? En tiedä mitä pahaa olen tehnyt Ullalle, mutta kostan tämän edes jotenkin”, mumisin Emilille toivotettuani huomenet.
Varustamisen jälkeen annoin orille namin ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Emil punttasi minut selkään, kun jakkara oli taas karannut jonnekin muualle. ”Koetahan pysyä hengissä. Ajattelin että voitaisiin lähteä käymään kylillä tänään, jos jaksat”, Emil totesi kiristettyään panssaria.
”Voi kiitos. Auton avaimet on muuten Lurkin kaapissa, voitko katsoa jo missä on lähin ensiapuasema. Mulla ei oo yhtään hyvä fiilis tästä. Jos oon hengissä illalla niin lähdetään, vaikka ryyppäämään pidemmällä kaavalla”, totesin virnistäen nuorelle. Vaikka normaalisti olen semi absolutisti ja ehkä kommenttini vuoksi Emil alkoi naureskelemaan.

Aureo tuntui alusta asti hyvin virkeältä, tiedän jo maastoilun perusteella, ettei tarvitse pelätä sen rynnivän. Ja olinhan vahingossa hypännyt orilla yhden kuivahaudan maastossa. Ori teki kuitenkin hyvin tarkasti kaikki taivutukset ja siirtymiset läpi alku verryttelyn. Ulla teetti kontrolli harjoituksia alkuverryttelyssä ja se olikin ihan hyvä. Aureo pysyi kivasti avuilla ja jopa ristikkojen väliin sain otettua nätisti seis. Ristikot olivat yli 10 askeleen päässä toisistaan, mutta silti ori tunsi pientä vetoa jo seuraavalle esteelle. Ulla lisäsi pari ristikkoa alkuun innariksi ja väli lyheni 8 askeleeseen. Vaikka Aureo innostui innareista ja esitteli oikeinkin ilmavia loikkia, sain pidettyä tasapainoni ja keskityttyä Ullan ohjeisiin. Pakko myöntää, että Ulla on mukava valmentajana, vaikka alkuun hän kyllä pelkästään pelotteli minua.
”Katse pysyy ylhäällä, Daniel katso tehtävää eteenpäin, tiedosta missä olet ja mihin olet menossa. Aureo pysyy kyllä allasi, vaikket tuijota sen niskaa. Tunne sen mieliala ohjissa ja istunnallasi, älä tuijota SEN KORVIA”, Ullan mantrat kuuluivat. Sain jopa hieman kehuja istunnastani. Ja vaikka Aureon hypyt ovat isoja ja ilmavia, niin pitkien koipieni ansiosta pysyn hyvin mukana.
Valmennus eteni ja esteet hieman nousivat. Ori nyki hieman ohjia ja oli selkeästi innokas, vaikka tehtävien taso alkoi olla hieman haastava. Silti Ulla hienosti pidettyä minun ajatukseni kasassa, naisen ohjeet olivat tarkkoja ja helppoja noudattaa. En oikeastaan edes tajunnut, kun lopuksi sain hypätä pari rataa, niin Ulla olikin ihan hiljaa. Ainoastaan yksi huono lähestyminen sai aikaan kommentin ”AJATTELE älä matkusta”, soimaan hieman kovempaa kuulokkeessani.
Loppu verryttelyssä Aureo pärsi kyytyväisenä ja venytti eteen alas. Harjoituksen esteet olivat max 90 cm ja Ulla totesi, että pari treeniä ja voit hyvin hypätä mini luokat kisoissa. Myönnettävä on, että hyppääminen näinkin mukavalla hevosella.
”Okei mä hyppään Aureolla, mutta sä hyppäät Lurkilla 100 ja 110. Sovittu?”, totesin virnistäen valmentajalleni.
”Okei, mutta olet kaljat velkaa ja sitten täytyy hieman enemmän treenata Lurkin kanssa”, Ulla totesi.
”Voi voin laittaa sen vaikka työpäivän jälkeen sinulle kuntoon ja illalla lähdetään baariin Emilin kanssa ja saat oikein mielellään liittyä seuraamme.

Aureo ansaitsi suihkun ja kuvattelun jälkeen pääsi laitumelle.

Hyvään valmistautumiseenhan kuuluu, erittäin hyvin levännyt ratsastaja. Ikävä kyllä sain Lurkin pestyä vasta kymmeneltä illalla ja kun talleja alettiin laittaa kiinni pesin vielä varusteita. Onneksi Emil lupautui auttamaan huomenna ja lupasi pestä aamulla molempien hevosten suitset. Pojat saavat olla huomenna molemmat yksityistallissa, jotta Emilin työ olisi helpompi ja meillä pysyy paketti paremmin kasassa.

Heräsin jo viideltä, en tiedä miksi mutten vain saanut enää unta. Stressin määrä oli liikaa, joten päätin lähteä vuoristoon juoksemaan. Hyvä puoli on, kun asuu laskettelukeskuksen vieressä, niin lenkki polkuja löytyy vaikka, kuinka paljon. Laitoin tsemppibiisi listan soimaan ja annoin jalan rullatta Sveitsin maaperää. Leirintäkeskuksen sauna oli sopivasti lämmin ja käväisin aamusaunassa sekä suihkussa. Paikkailin kineesioteippauksia ja vaihdoin kisavaatteet päälle ensimmäistä kertaa Sveitsissä. Tänään ratsastan kyllä kypärällä, joten silinteri saa jäädä autoon. Katselin itseäni rekan isosta vartalopeilistä ja mietin et olihan se tavallaan jo aika lähteä tuulettamaan kilpailuvarusteita. Frakki pussukkaan, eväät reppuun, puhelin taskuun ja kuulokkeet korville, vedin vielä collegehousut valkoisten housujen päälle. Tarkistin, että pukupussissa oli valkoiset hanskat ja kravaatti. Kamat autoon ja kohti tallia, kello oli sentään jo varttia vaille seitsemän ja ensimmäinen luokkani alkaa vasta 12. Kilpailut ylipäätään alkaa vasta yhdeksältä ja ratakin on jo rakennettu.

Karla oli aamutallissa ja jakoi hevosille ruokia, kun ajoin autoni henkilökunnan parkkiin. Kannoin tavarani yksityistalliin ja jaoin aamuruuat yksityisille. Kävin morjestamassa Karlaa ja kerroin, että voin hoitaa yksityisiä pihallekin aikani kuluksi. Ja muistutin ettei Aureo eikä Lurkki ole menossa ulos. Ennen hevosten ulos vientiä ja paketointia sain tehtäväksi keittää kahvia ja viedä jaba talleille pari termoksellista kahvia. Melina toimitteli derbykentän katsomon alle (huoltotilaan) sämpylöitä ja kahvikuppeja. Kävin vielä hakemassa tuomaritornin pikkukeittiöstä mehutiivisteen sekaan vettä ja toiseen kanisteriin pelkkää vettä. Melina tiputteli molempiin jää kuutioita ja sain vielä tehtäväksi vetäistä kumihanskat käteen ja pilkkoa pestyjä limejä ja sitruunaa veden joukkoon. Kun vierailevien tähtien olosuhteista oli huolehdittu, niin palasin yksityistalliin.

Emil oli jo Karlan kanssa loimittamassa klipattuja hevosia ja viemässä niitä ulos. Molemmat virnistelivät ja käskivät keskittyä omiin hevosiin. Emil vinkkasi jo tuoneensa Aureon Lurkin viereen vapautuneeseen karsinaan. Hän oli jo ehtinyt puhdistaa molempien hevosten karsinat pahemmista paskoista. Oikeastaan Emil piti hyvin ohjat käsissä ja määräsi minut ratsastamaan molemmat hevoset kevyesti läpi. Niinpä siis varustin ensimmäisenä Lurkin, joka oli syönyt jo lähes kaikki heinät ja Emil laittaa Aureon kuntoon noin puolen tunnin sisään. Molemmille oreille kevyttä liikettä mahdollisimman rentoina. Jännitystä loi vain vieraat hevoset, kuten aivan ihan shetlanninponi, jota Aureo tuntui aavistuksen jännittävä.

Siivosin pari karsinaa, mutta en tiedä näyttikö toimintani liian kömpelöltä, kun Emil määräsi minut letittämään hevosia. Laitoin taas musiikit soimaan ja keskityin letittämiseen. Aika kului kivasti ja ensimmäiset kuulutukset kantautuivat korviini tai ainakin letitysvuorossa olevan Aureon korviin. Olin pudota jakkaralta, mutta sain tasapainon pidettyä ja ennen kaikkiaan neulan hallittua. Kun Aureon letit olivat valmiit pujotin niihin vielä timanttiset koristeet, kuten Lurkillakin on. Suojasin Aureonkin letit verkolla ja lyckra hupulla. Molemmilla oli tallin edustusloimet päällä ja ne näyttivät vierekkäin niin komeilta, suorastaan rakastettavilta.

Kiaran oli varmaan ennakoinut hermostuneisuuteni ja määräsi minut luokkien kolme sekä neljä tuomarin avustajaksi, eli kirjuriksi. Siinä kului aika kivasti ja oli mukavaa seurata kilpailuja autosta käsin. Harmi, ettei sama herttainen rouva tuomaroi minunkin luokkiani. Hän antoi mukavan rakentavia palautteita.

Kello 11.20 Emil talutti Lurkin ulos auringon paisteeseen ja se oli minulle merkki mennä vaihtamaan omat varusteet. Sovitusti Emil talutti Lurkkia parikymmentä minuuttia, koska kilpailujen aikaan ei kovin mielellään käytetä kävelytyskonetta. Lurkki oli kyllä komea ilmestys sveitsin syksyiseksi kääntyneessä aurinkoisessa ilmassa ja olin kiitollinen tallin väelle edustusloimesta. Myös frakkini etumukseen olin ommellut tallin logon kiinni.

En ollut kovinkaan tyytyväinen Lurkin tai oikeastaan omaan suoritukseeni. Tuntuu että heräsin vasta radan jälkeen Loiusin kommenttiin.
”Mikä siinä on, kun mies ei ratsasta. Pilaat hyvän hevosen suorituksen”, tiukka sanainen mies kulki halutessaan kepistään huolimatta yllättävän rivakasti. Onneksi olin vielä hevosen selässä, se oli varmaan ainut asia mikä esti valmentajaa huitaisemasta kepillä. En usko, että edes muutamat uteliaat silmä parit olisi estäneet tunne kuohussa elävän miehen aikeita.

Emil otti Lurkin ja jäi kävelyttämään sitä, kun menin talliin rääkkäämään itseäni niin henkisesti kuin fyysisesti. Iskin taas napit korviin ja nappasin yhden puhtaan loimen matkaan. Menin varastoon, riisuin frakin sekä kypärän, levitin loimen maahan ja aloin tehdä punnerruksia sekä vatsalihaksia. Olin pettynyt itseeni ja halusin herättää kehoni kunnolla. Vilkaisu varaston ovelle riitti ja Emil ilmoitti prosentit ne olisi olleet ihan hyvät, jos kyseessä olisi ollut, vaikka Int luokka tai GP luokka, mutta Vaativasta A:sta Lurkille ne olivat yhdet huonoimmista prosenteista.

Kun verryttelin Prix St. Georges luokkaan, en tarvinnut orille pitkää verryttely aikaa. Lähdimme luokassa viimeisinä. Eniten aikaa meni siihen, että kävelin orin kanssa, jotta Emil pääsi laittamaan Aureon ja taluttamaan sitä. Tavallaan en edes huomannut muita. Tiesin niiden olemassaolon ja Ulla tuli onneksi pitämään huolen, että ehdin kentälle ajoissa. En tiedä oliko joku käskenyt, veikkaisin että Emil oli vihjannut, että pikku tsemppi puhe voisi olla hyvä. Ulla kuitenkin tajusi olla hiljaa. Hän vain käveli Lurkin vierellä ja pyyhki kuolat orin suusta ja kuolaimista pois. Kun edellinen suoritus oli ohi, lähdin kiertämään aidat ulkopuolelta. Lurkki tuntui jo paljon paremmalta tai tyytyväisemmältä ja tiesin että nyt mennään ja tehdään se. Ajatukset pysyivät paremmin kasassa, joten tiesin koko ajan mitä teen, miksi teen ja mihin menen sekä miten sinne pääsen.

”Good boy, tai siis molemmat. Nyt se näytti siltä miltä kuuluukin. Miltä tuntui”, Loiuksen ääni oli melkein hunajaa. En pystynyt sanomaan mitään muutakuin halasin oria ja pidättelin itkua. (Saako miehet itkeä, jos onnistuu radassa yli odotusten?) Ullan ilmeen perusteella hän ainakin ymmärsi mitä mielessäni liikkui. Koska minulla oli jo kiire verrytellä Aureota, niin Ulla otti Lurkin talutukseen.

Ehdin ravailla ja hieman laukata Aureon kanssa, kun tulokset kuulutettiin ja pyydettiin valmistautumaan palkintojen jakoon. Emil pintelöi Lurkin ja itseasiassa vasta, kun Ulla seisoi uralla kädet levällään, tajusin heidän odottavat minua.
”Haloo voitit, viitsitkö käydä palkintojen jaossa. Minä talutan Aureota, ehdit hyvin jatkaa verryttelyä sen jälkeen. Lähdet viimeisenä”, Ulla tokaisi nauraen ja heitti samalla orille edustusloimen.
Kiiruhdin Lurkin luo ja Emil punttasi minut kyytiin. Olin hämmentynyt, sillä en edes ollut kuullut prosenttejamme. Emil näytti arvostelupöytäkirjaa ja olin mykistyä. Hyvät arvostelut ja prosentit. Itseasiassa kommentteihin nähden prosentit olivat hieman alhaiset.

”Hyvinhän se meni, vaikka hieman taisit jännittää vaativassa A:ssa”, lämminhenkinen naisen ääni tavoitti korvani portilla. Se oli se sama rouva, joka oli tuomaroinut luokat 3 ja 4. Vastasin naiselle hymyillen. Lurkki nautti täysin ”rinnoin” palkintojenjaosta. Se seisoi kuin patsas ihmetellen yleisöä ja kukkalaitteita. Ihan nuorten hevosten vuoksi olimme rakentaneet näistä harjoituskilpailuista aivan ”ylimitoitetut” ja ärsykkeitä oli paljon. Jopa seppeleitä ja kunnianauhojen laittoa harjoiteltiin tiettyjen hevosten kanssa. Eli ratsastaja sai päättää kokeillaanko jotain ja Lurkille laitettiin molemmat. Yllätyin ettei ori reagoinut kumpaankaan ja suoritti jopa kunniakierroksen seppelöitynä. Harmi ettei seppele kuulu palkintoihin, mutta uskon orin vielä joskus voittavan jokusen seppeleenkin.

Aureo tuntui todella hyvälle paremmalle kuin viimeistelyssä. Tai sitten minä olin paremmin orin kanssa. Joka tapauksessa se keskittyi ja oli hyvin kuulolla. Itse tein pari selkeää virhettä verryttelyssä, mutta sain korjattua ne hyvin. Aureon ensimmäinen rata oli mielestäni loistava. Ori liikkui isosti ja tiesin että saan hieman heikommat pisteet ratsastajan osuudesta, sillä oli rehellisesti vaikeuksia istua orin lisätyssä, kun se oikeasti irtosi pitkälle ja etujalat alkoivat vilkkumaan pään molemmin puolin. Kuitenkin hävisimme Thomas Blinderille reilusti, mutta he olivat ihan omaa luokkaansa. Kuitenkin yli 60 prosenttia, joten Loius tuntui myös tyytyväiseltä. Hän vain myhäili, että tästä on hyvä jatkaa.

Intermediate II luokassa tapahtui katastrofi, joka oli vähällä keskeyttää kilpailun. Tuomari myönsi minulle, että ei tajunnut radalla olevan orin ja vapaana juosseen shetlanninponin tamma. Tumma poni neiti oli päässyt livahtamaan karkuteille ja jostain välistä kentälle. Se oli se sama poni, jota Aureo jo mulkoi aamulla. Nyt se vain juoksi villisti ratamme poikki kesken raviohjelman. Aureo järkyttyi selvästi ponista, mutta sain sen jatkamaan suoritusta. Sen liikkeet kuitenkin kärsivät niin paljon sekä siitä tuli kuin vainoharhainen ja se säpsyili ihan kaikkea. Se ei ole aikaisemmin kertaakaan rikkonut raville kesken laukanvaihtosarjan ja saimme sarjasta esitettyä vain kaksi vaihtoa peräkkäin, joten sitä ei arvostelut. Harkitsin keskeyttämistä, mutta en halunnut opettaa orille moista. Onneksi sain sen rentoutumaan edes loppuun, josta saimme kohtalaiset pisteet passagesta, mutta tunsin selkään sen olevan kiireinen ja jännittynyt vieläkin.
”Noh ikävä juttu, mutta toisaalta hyvä että se tapahtui kotona. Täytyy ehdottaa Kiaranille shetlanninponin ostoa”, Loius totesi radan jälkeen. Hämmennyin kun en saanut haukkuja keneltäkään. Nimittäin Aureon kaltaiselle hevoselle 52 % on naurettava tulos. Se oli kuulemma hyvää viihdettä. No joka tapauksessa olin molemmista hevosista ylpeä edes toisesta radasta.