Vento Aureo

{Lue sukuselvitys}

i. Corazon de Oro "kultasydän" oli omistajan kauan toivottu grand prix tason hevonen. Hevosten suhteen täytyy varoa mitä toivoo. Corazon oli sopivan temperamenttinen, kuuliainen ja rautahermot omaava ori. Emän puolelta hieman tuntemattomampi suku, mutta isänsä puoli oli tunnettu maailmalla "helmeilevällä" sukulinjalla. Corazonin ratsukoulutus alkoi astetta myöhemmin, sillä ori tuntui kehittyvän astetta hitaammin. Ensimmäiset kilpailut alkoivat 8-vuotiaana ja ori nopeasti kipusi korkeammalle tasolle. 15-vuotiaana ori pääsi starttaamaan grand prix luokan, mikä päättyi toiselle sijalle. Voittoa haluttiin kovasti, mutta ori alkoi oireilla selästä. Tämä oli suorastaan pettymys omistajalle, mutta ainakin pääsi toteuttamaan unelmansa lempikasvattinsa kanssa. Ori siirtyi jalostukseen ja vähitellen de Oro sukulinja alkoi kadota, kun helmeilevät kasvatit eivät enää kiinnostaneet kouluratsastusporukkaa.

ii. Ojo del Oro oli isälleen Perlas de Oron omistajalle kaavailtu tarkka tilausvarsa. Hän halusi Ojon isälle jatkajan, että pääsisi hyvällä tuurilla kilpailemaan Grand Prix tasolle. Aluksi orin romuluinen rakenne huolestutti ja hieman temperamenttinen luonne teki orista vaikean kouluttaa. Liikkeet suuntasivat ylös, mutta samalla liikkeet olivat suuret. Tämä tuotti omistajalle vaikeuksia istua kyydissä, sillä Perlas oli huomattavasti pehmeämpi ja tasaisempi. Ojon kanssa päästiin myös intermediate II tasolle, sillä lisätyt askellajit olivat orille haastavaa. Ori alkoi nopeasti huitoa etujaloilla ilmaa ja rynniä pää viidentenä jalkana eteenpäin. Kokoaminen, piaffe ja passage oli orille huomattavasti helpompaa, vaikka luulisi kootumman liikkeen olevan hyöryjunalle vaikeampaa. Ojo siirtyi jalostukseen ja vielä kerran omistaja yritti saada itselleen grand prix tason hevosta.

iii. Perlas de Oro oli intermediate tasolla kilpaileva lusitano ori. Eniten pisteitä ori keräsi luonnollisella ja helpolta vaikuttavalta kokoamiskyvyllä sekä ylöspäin suuntavista liikkeistä. Vaikka aivan Grand Prix tasolle ei päästy kilpailemaan puoliveristen sekaan, oli kilpaileminen intermediate II laadukasta ja palkitsevaa orin kanssa. Väritykseltään ryhdikäs ori oli rautias, mutta kantoi pearl-geeniä. Erikoisuus värissä huomattiin vasta kilpailu-uran päätyttyä, kun Corazon siirtyi vähitellen jalostuskäyttöön ja osa jälkeläisistä oli enemmän tai vähemmän helmen värisiä. Tämä lisäsi orin jalotuskäyttöä Portugalissa ja myöhemmin ympäri maailmaa. Ei tiedä onko sattumaa, että ori nimettiin kultaiseksi helmeksi. Omistaja ei ollut mikään mestari hevosten värien suhteen.

iie. Guillén oli enimmäkseen siitostamma Portugalin siittolassa. Luonteeltaan tamma oli rauhallinen, mutta ajottain temperamenttinen mikäli tamman selkään yritti hypätä. Mitään erityistä tamman kanssa ei harrastettu, mutta omistaja silloin tällöin harjoitteli tamman kanssa working equintation asioita. Paimenhevosta tammasta ei tullut, mutta tasapainoisena hallitsi piruetit, kannatteli ratsastajaa pitkän peitsen kanssa ja kuunteli apuja nanosekunnin tarkasti. Kuuliainen, mutta sisimmiltään tamma oli tulta ja tappuraa. Laukkapiruetit ja pysähdykset tuottivat ongelmaa, sillä tamma tahtoi nopeasti puskea runko pitkänä eteenpäin. Guillén osasi liikkua kootusti ja hillitysti halutessaan. Muutaman kerran tamman omistaja kävi kokeilemassa WE-kilpailuita, mutta sai ikävän huonoja pisteitä kouluosuudelta. Guillén siirtyi takaisin siitokseen ja sai monta kaunista kuin komeaa jälkeläistä.

ie. Valeryr de Balbad oli grand prix tasolla kilpaileva tamma. Rautias tamma oli ulkonäkönsä veroinen, sillä tamman jouhet tuntuivat olevan liekeissä ja kaviot löivät kipinää. Tamma ei ollut ilkeä missään nimessä, vaan omasi paljon eteenpäin vievää energiaa. Tämä teki ajottain tammasta vaikean ratsastaa, sillä harva osasi hyödyntää tätä energiaa. Moni kokosi ja hidasti, kun tamma puski vahva eteenpäin. Onneksi rohkean kuskin löytyessä tammasta sai aivan uudenlaisia puolia esiin. Eniten pisteitä tamma keräsi lisätyillä kuin kootuilla liikkeillä. Energiapommista huolimatta tamma oli kevyt ratsastaa ja oli avuille kuulolla. Valeryr kilpaili jalkansa rikki ja siirtyi nopeasti siitokseen, että saataisiin tammalle muutama terve jälkeläinen. Myöhemmin siirtyi kevyeen opetuskäyttöön, kunnes lopulta laiduinlomille nivelrikon pahentuessa.

iei. Oscuridad oli musta ja suhteellisen suurehko lusitano ori. Musta ori ei ollut mikään erikoinen ilmestys ja heti vieroitusikäisenä ori lähti Saksaan eräälle kouluratsastajalle. Ori elää vieläkin Saksassa ja viettää eläkepäiviä sekä satunnaisessa jalostuskäytössä. Oscuridad oli luonteeltaan ystävällinen ja ratsuna herkkä sekä liike oli vahvasti ylöspäin suuntavaa. Ori periytti kumpaakin ominaisuutta jälkeläisilleen. Oscuridad kilpaili kouluratsastuksessa grand prix tasolla ja esiintyessään ori oli parhaimillaan. Muutaman kerran kävi näyttelyissä, mutta hentoluinen ori palkittiin II-palkinnolla. Oscuridad ei ollut mikään rakennekukkanen, mutta ainakin omasi hienot liikkeet ja ratsastaessa rakennevirheys ei näkynyt niin vahvasti. Sopivan tamman löytyessä ori sai hienoja jälkeläisiä, jotka omasivat paremman rakenteen kuin isänsä.

iee. Alma de Balbad oli oikea moniosaaja. Alma kilpailu kouluratsastuksessa intermediate I tasolla ja samalla kilpaili omistajan kanssa working equintation kilpailuissa. Rautiaankimo tamma osasi grand prix tason liikkeittä, mutta ei osannut tuoda parhaita puolia esille kilpailutilanteissa. WE-kilpailuissa onnistuivat vaikeatkin gp-liikkeet, mikä hämmästytti omistajaa suuresti. Kilpaileminen alkoi vähitellen painottua enemmän WE-puolelle, kun tarvittavat metriitit oli kerätty kouluratsastuspuolella. Alman kanssa WE-tapahtumat kuin kilpailuit olivat tammalle parasta vanhoille päiville saakka. Välissä tamma sai muutaman jälkeläisen, joista toinen oli tilausvarsa.

e. Caída de Viento oli vieraammalta kasvattajalta tullut tamma, joka myytiin vieroitusiässä Saksaan. Tamma aloitti kilpailemisen nuoressa iässä ja osottautui kevyeksi sekä nopeasti oppivaksi ratsuksi. Caída oli ryhdikäs, sopivan temperamenttinen ja kuuliainen tamma, jonka kanssa oli miellyttävä ratsastaa. Caída ja hänen omistajansa ansaitsivat maajoukkuepaikan sijoituttuaan kolmeen parhaan joukkoon useamman kerran. Isommissa kisoissa Caída ei pärjännyt niin hyvin kuin tutuissa kotikisoissa, mutta sai tarpeeksi sijoituksia ja muutaman voiton ollakseen jalostuksessa suosittu. Jälkeläisiä syntyi viisi kappaletta ja kaikki olivat rakenteensa puolesta loistavia, että useampi sai I-palkintoja kantakirjauksessa.

ei. Ivan de Mortés oli omistajansa Portugalista haettu tuontihevonen Ranskaan ja tarkoituksena hommata hyvänmielen ratsu, jonka kanssa pystyi tekemään rennompia asioita ilman kilpailemista. Ivan oli luonteeltaan ystävällinen ja herkkä, että herkkäsieluinen ori kaipasi rauhallista käsittelijää. Kiireen keskellä oli stressaantui ja muuttui arvaamattomaksi. Tämän takia hevosesta ei saatu mitään isojen kenttien kouluratsua, mutta omistaja yritti hevosen kanssa working equintationia. Siinä Ivan osottautui lahjakkaaksi. Orilla oli hyväryhtiset liikkeet kuin askeleet, että piruetit ja nopeat käännökset kävivät helposti. Orille saatiin muutama jälkeläinen ennen eläköitymistä, sillä orin hampaat alkoivat mennä huonoon kuntoon. Ori kärsi useasti hammasmädästä, minkä takia ori lopetettiin 19-vuotiaana.

eii. Mortés II oli Portugalissa syntynyt härkätaisteluhevonen. Rohkea, ketterä ja nopea yönmusta ori oli yleisön suosikki. Härkätaisteluista huolimatta Mortés oli mitä ystävällisin hevonen. Härkätaisteluiden lisäksi ori kilpaili ja menestyi working equintationissa omistajansa kanssa. Liikkeet tulivat orilta luonnostaan ja kuunteli pelkkää istuntaa tarkasti. Kyljistä ja suusta erittäin herkkä, että omistaja tykkäsi ratsastaa ilman kuolaimia tai satulaa. Mikään ihmeellisin hevonen ori ei ollut, mutta kyllä muutama jälkeläinen hevoselle saatiin ajan mittaan.

eie. Navarro oli Portugalin siitostamman roolissa elänyt rautiaankimo tamma, joka oli suhteellisen isokokoinen. Navarro oli laumansa isoin tamma ja tämän takia myös lauman pomo, vaikka ei vanhin ollutkaan. Luonteeltaan hyväsydäminen, mutta osasi pomottaa uusia laumalaisia ja laittaa niskuroivat laumakaverit ruotuunsa. Varsomiskausien välissä tamman selässä saatettiin käydä ja Navarro oli hyvin miellyttävä ratsastaa. Pehmeät, tasaiset askeleet ja hyvin reaktiivinen pohkeelle sekä ohjalle. Tammalle saattoi nopeasti tulla kiire, että vaati istunnalta paljon ja tasaista tuntumaa, ettei juokse alta pois. Navarro kuoli vanhuuteen 32-vuotiaana.

ee. Èolica de Viento oli Portugalissa syntynyt mustankimo lusitano tamma. 157 cm korkea tamma kilpaili kouluratsastuksessa ja Èolicasta tuli myöhemmin Portugalin maajoukkeen kilparatsu intermediate tason koulukilpailuihin. Alunperin tammasta kehiteltiin sukunsa puolesta working equintation ratsua, mutta tamma osoitti kiinnostusta enemmän koulukiemuroihin ja loputtomaan matkustamiseen. Harvoin näkee hevosta, joka vapaaehtoisesti menee kuljetusautoon tai suorastaan vaatii uusia seikkailuita. Èolica oli tasainen ja iso liikkeinen tamma, joka nautti parrasvaloissa olemista. Stressi, kiire ja vieraat paikat eivät sitä pelottaneet. Menestyminen oli taattu ja tamma kilpailu 17-vuotiaaksi saakka. Muutama jälkeläinen tammalle saatiin, mutta suurin osa myytiin eteenpäin tai oli tilausvarsoja muualle maailmaa.

eei. Rigoberto XI tuttujen kesken Roberto oli roteva ja hyvin barokkilinjaa edustava musta 160 cm korkea ori. Komea ilmestys keräsi huomiota working equintation yleisössä. Ystävällinen ja helposti käsiteltävä hevonen oli jokaisen ratsastajan mieleen. Ori harvoin lähti vieraiden tammojen perään huutelemaan ja tuli kaikenlaisten hevosten kuin ihmisten kanssa toimeen. Uudet ori tai ruuna tuttavuudet eivät saaneet reviirivaistoja hereille, vaan Roberto halusi olla kaikkien ystävä. Working equintation lisäksi orilla harrastettiin omistajan toimesta akateemista ratsastustaitoa maastakäsin tasolta. Roberto syntyi kaksikymmentä jälkeläistä ja suurin osa on menestyneitä WE-kisoissa tai normaalissa kouluratsastuksessa.

​eee. Vandera de Mazaredas oli vieroitusiässä Saksaan päätynyt tamma, mutta myöhemmin palasi takaisin Portugaliin kilpailu-uran päätyttyä. Kilpaileminen lähti hyvin etenemään vaativissa luokissa ja lopulta intermediate luokissa, mutta Vanderalle kehittyi ilkeä jännevamma. Tamma palasi Portugaliin ja pärjäsi alkuun kevyellä liikutuksella. Tamma oli reipas ja hitaasti eteneminen ei ollut hänen mieleen. Aina piti päästä kovaa, mutta inhokiksi joutui kävelemään suurimman osan lenkistä. Tammalle saatiin muutama jälkeläinen ennen kuin oli aivan kolmijalkainen. Toinen varsa jäi orvoksi ja näin lähti heti maailmalle, kun vieroitus oli ohitse.