Helianthus

{Lue sukuselvitys}

i. Achillea oli suurikokoinen, samppanjanmusta royal hanoverian cream ori. Kokoa ja liikettä riitti koko säkäkorkeuden sekä painon edestä, kuten myös orimaista luonnetta. Achillea ei ollut tallin helpoin hevonen ja vaati paljon määrätietoisuutta, ettei ori hypi varpaille. Pohjimmiltaan hevonen oli kiltti ja nöyrä, mutta muut hevoset ja ihmiset saivat orille herkästi show-vaihteen päälle. Orista lähti ääntä ja muuttui nopeasti levottomaksi, mikäli käsittelijä ei uskaltanut pyytää oria käyttäytymään. Nuorena poikana Achillea kierteli näyttelyitä ja hankalasta luonteesta huolimatta ori sai tuomareilta paljon kehuja. Achillea kantakirjattiin viisivuotiaana I-palkinnolla ja ennätyspisteillä kantakirjaan, että ei oria kehdattu ruunata. Tammoja riitti ympäri maailmaa ja hankalan luonteen lisäksi ori periytti hyvää rakennetta jälkeläisille.

ii. Anthemis tutummin "Murkku" oli maailmanmatkaaja ja kierteli enimmäkseen historiallisissa tapahtumissa näyttelyiden lisäksi. Suuri samppanjanmusta ori herätti yleisön mielenkiinnon hurvaavalla luonteella, hiekanruskealla karvapeitteellä ja sinisillä silmillä. Oristä lähti ääntä lähti ja oli vahva kuin härkä. Murkku oli todellinen showmies ja parhaimillaan ori oli suuren yleisön edessä. Ketterä, nopea ja hyvässä raamissa liikkuva ori kilpaili omistajan kanssa pääosin asetaitoluokissa ja joustauksessa, sillä laatikon sisällä tanssiminen ilman rekvisiittaa ei houkutellut oria. Murkku osasi paljon alta escuelan asioita koulupysähdyksestä piaffeen ja passageen, mitä tuli ohimennen harjoiteltua maastossa ja asetaitoradalla. Jälkeläisiä ori sai myöhemmällä iällä, kun näytöksissä kiertely loppui. Varsoja tuli kymmenittäin ja varsat ovat perineet isoa kokoa, kipakkaa luonnetta ja hyvää terveyttä. Murkku ei elämänsä aikana pahemmin 

ie. Isokokoinen samppanjanvoikko tamma Heliopsis oli Sveitsissä syntynyt ja vieroituksen jälkeen tamma lähti ratsukoulutukseen Ranskaan. Tammasta kaavailtiin hyvän sukunsa perusteella kouluratsua. Alkuun kaikki sujui hyvin ja "Helia" oli erittäin näppärä maasta käsin. Selästä käsin tamma vaati pitkän verryttelyn, että uskaltaa rentoutua ja tehdä parastaan. Siksi tamma ei pärjännyt nuorten hevosten kisoissa ja matkustaminen oli tammalle myrkkyä. Onneksi Helia innostui historiallisista lajeista, joissa ei tarvise turhaan stressata ja keskeyttää saa milloin vain. Myöhemmin Helia myytiin eteenpäin Ruotsiin, jossa tamma sai jatkaa asetaitolajeissa ja myöhemmin joustauksessa. Uuden omistajan kanssa tamma sai paljon rohkeutta, että rennolla mielellä kilpaileminen onnistui hyvin. Uusi omistaja teetti tammalle kaksi varsaa ja molemmat ovat myyty maailmalle terveinä.

e. Hestian emä Chaptalia oli ihastuttava nokikuvioinen voikonhallakko tamma ja väristä jaksettiin väitellä, vaikka tamma väri oli testattu useampaan kertaan. Kaunis tamma pienillä merkeillä oli luonteeltaan arvaamaton ja ujo. Etenkin uusia ihmisiä kohtaan tamma oli epäileväinen ja meni kauan, että tamman luottamuksen saa itselleen. "Talia" oli siitä huolimatta lempeä ja kiltti tamma, vaikka saattoi äkisti säikkyä kovaa ääntä tai nurkan takaa ilmestyvää ihmistä. Ratsuna oli hitaasti lämpenevää sorttia, mutta oikein nappuloiden löytyessä alkoi Talia tarjoamaan parasta. Laukasta usein innostui, että laukkatyöskentelyn jälkeen oli hyvä antaa pitkää ohjaa. Tammalta löytyi voimaa ja kantokykyä, kun ratsastaja osasi pyytää oikeassa kohtaa tarpeeksi selkeillä avuilla. Talia kävi muutamissa VHRY kisoissa lähiympäristössä, mutta muuten pysyi hyvän mielen treenihevosena ja siitostammana. Varsoja tuli yhteensä viisi kappaletta ja kaikki ovat terveitä hieman hankalasta luonteesta huolimatta. Siihen ei kauheasti orivalinnat auttanut. Onneksi varsat ovat olleet terveitä.

ei. Calendula oli voikonhallakko royal hanoverian cream ori, jonka kutsumus oli toimia opetusmestarina jo nuoresta iästä lähtien. "Dylan" oli hyvätapainen, ihmisystävällinen ja utelias hevonen. Oria oli helppo kouluttaa hyvän luonteensa puolesta ja etenkin maasta käsitellessä ori luki ihmistä kuin kirjaa sekä peilasi käsittelijän kehoa taidokkaasti. Vinon ihmisen kanssa ori oli myös vino, mutta korjaukset oli helppo tehdä raippamerkillä ja korjaamalla omaa asentoa. Ratsuna Dylan oli rauhallinen ja alkuun hidas, että kesti hetki lämmetä tehtäviin. Asetaitoluokat, peitsaus, alta escuela, kaikki kävivät orille. Kunhan ihminen pysyy rauhallisesti selässä, ei Dylanilla ollut paniikkia tai säikkymisen aihetta. VHRY kisoissa tuli Dylanin käytyä ahkerasti ja myös Rinacimento Sim Pratolino kokeilemassa onneaan, mutta jäi sijoituksetta asetaito- ja alta escuela- luokassa. Varsoja Dylan sai kolme elämänsä aikana, sillä väärän värisenä rhc- orina ei ollut kysyntää jalostusmarkkinoilla.

ee. Charlina tutummina "Liinu" oli kaunis isomerkkinen voikko tamma, joka oli luonteeltaan suhteellisen varautunut. Säikyn luonteen vuoksi tammalla ei uskallettu ratsastaa, mutta maasta käsittelyssä Liinu oli hyvä. Silloin tamma uskaltautui rentoutua, kun ihminen on lähellä. Selästä käsin pelottava kentön pelottava tuulinen nurkka tai hiekkatie ei ollut yhtään pelottava, jos ihminen käveli vierellä. Tamma usein pysähtyi kysymään, että tarvitseeko pelätä. Jos ihminen pysyi rentona ja varmana, oli Liinu luottavaisin mielin. Jos ihminen otti kierroksia tamman säikkymisestä, hyppi Liinu kuin kenguru vierellä. Matkailu oli myös iso ei, että näyttelyissä ei tultu käytyä. Liinu sai elämässään yhden tammavarsan 12-vuotiaana. Myöhemmin Liinu päästettiin ikiuneen 16-vuotiaana kroonistuneen stressin ja kipuilun vuoksi.